Yleiskaavassa jyrättiin asukkaat ja viheralueet

18.11.2016

– Artikkeli Eespäin-lehteen 4/2016

Yleiskaava olisi voinut tarjota mahdollisuuden suunnitella kaupunkia yhdessä asukkaiden kanssa ja pitäen huolta nykyisten asukkaiden hyvinvoinnista samalla kun rakennetaan uutta. Olisi voitu vaalia Helsingin vahvuuksia, kuten inhimillinen mittakaava, julkiset palvelut, lähiluonto ja merellisyys. Mutta näin ei tehty.

Yleiskaavassa sivuutetaan lähes totaalisesti asukkaiden mielipiteet, ylimitoitetaan rakentamistavoitteet ja jyrätään luontoa, virkistysalueita ja kulttuuriympäristöjä gryndereille rakennusmaaksi. Julkisten palvelujen verkostoista ei sanota oikeastaan mitään.

Asukkaita ei kuunneltu

Kaavaehdotukseen tehtiin ennätykselliset 1 444 muistutusta. Niistä yli 96 prosenttia vastusti viher- ja virkistysalueille rakentamista. Kymmenet tuhannet ihmiset vetosivat Keskuspuiston, Vartiosaaren ja muiden viheralueiden puolesta. Kansalaisliikkeet esittivät konkreettisia vaihtoehtoja esimerkiksi Malmin lentokentän ja Tuomarinkartanon alueilla. Ja mitä tapahtui?

Kaupunkisuunnittelulautakuntaan kuuluvien puolueiden edustajat sopivat kaavaluonnoksesta ennen kuin lain edellyttämä asukkaiden kuuleminen oli edes päättynyt. Valmistelussa sivuutettiin myös muiden lautakuntien, Uudenmaan liiton, Ely-keskuksen, Liikenneviraston ja naapurikuntien kriittiset lausunnot. Kaavasta tuleekin useita valituksia, joissa arvostellaan maankäyttö- ja rakennuslain, luonnonsuojelulain ja maakuntakaavan vastaisia ratkaisuja.

Ylimitoitettu kaavavaranto

Yleiskaavan mitoitus perustuu ennusteita paljon nopeampaan kasvuun. Helsingin asukasluku nousisi noin 250 000:lla vuoteen 2050 mennessä. Tavoitetta ei asetettu asukkaiden kanssa eikä valtuustossa. Sen pohjana ei ole konkreettisia arvioita siitä, mitä näin nopea kasvu tarkoittaa kaupungin rahoitukselle, helsinkiläisten hyvinvoinnille ja aluekehitykselle.

Kaava sisältää kaksi kertaa enemmän rakentamisalaa kuin tarvitaan (kaavaselostus s.66-67). Samalla oletetaan, että asumisväljyys kasvaa 34 neliömetristä 43 neliöön asukasta kohti. Mutta onko realistista olettaa asukasmäärän ja asumisväljyyden kasvavan yhtä aikaa voimakkaasti, kun nykyisetkin asunnot ovat monelle kohtuuttoman kalliita? Ja onko väestön raju keskittäminen pääkaupunkiseudulle sen enempää täällä asuvien kuin koko Suomen kannalta hyväksi?

Toinen kyseenalainen oletus koskee toimitilojen kasvua samaa tahtia asuntorakentamisen kanssa. Kiinteistösijoittajien ja valtion arvioiden mukaan uusissa ja peruskorjattavissa toimitiloissa tulee kuitenkin olemaan työntekijää kohti keskimäärin puolet vähemmän neliöitä kuin nykyisin. Pelkästään ero toimitila-arvioissa on lähes samaa luokkaa kuin yleiskaavassa viheralueille esitetty uusi rakentaminen!

Kaavan parhaita ideoita on verkostomaisen raidekaupungin kehittäminen. Mutta sekin hukkuu päällekkäisiin ja kilpaileviin väylähankkeisiin. Toisenlaisella liikenneverkon suunnittelulla olisi voitu säästää maata muuhun käyttöön.

Luonto- ja virkistysalueiden tarve

Helsingin asukasluvun kasvaessa, kasvaa myös viher- ja virkistysalueiden tarve. Yleiskaava kuitenkin supistaa viheralueita yli viidenneksen ja metsäalueita lähes kolmanneksen.

Apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki (vihr) kehui, että ”yleiskaavassa ei esitetä rakentamista arvokkaille luontoalueille” (Ylen uutiset 13.10.). Voi kysyä, miten törkeästi esittelevä virkamies saa vääristellä tosiasioita? Kaavassahan esitetään rakentamista mm. Keskuspuistoon, Vartiosaareen, Ramsinniemeen, Vanhankaupunginlahden reunoille, Meri-Rastilaan, Mustavuoren eteläosaan, Kivikon metsään, Veräjämäen metsään, Haltialan pelloille, Kumpulanpuron puistoon, Melkiin sekä Tuomarinkylän ja Stansvikin kartanoiden alueelle. Keskuspuiston ohella eniten rakentamista on tulossa Malmin kentän alueelle. Lisäksi täydennysrakentamisen kovat tavoitteet uhkaavat monia aikoinaan hyvin suunniteltuja alueita.

Miksi muutokset torjuttiin?

Kansalaistoiminnan tuloksena useimmissa valtuustoryhmissä nousi halua muuttaa kaavaehdotusta. Kolme suurinta ryhmää – kokoomus, vihreät ja SDP – torjui kuitenkin valtuustossa kaikki muutokset.

Vihreiden ja SDP:n tiukka, jopa paniikinomainen sitoutuminen kokoomuksen kanssa tehtyyn sopimukseen herättää kysymyksen, onko yleiskaavan yhteydessä sovittu myös jostain muusta? Onko kyse pormestaripelistä, lupauksista rakennusliikkeille vai molemmista? Vai mikä sai vihreät hylkäämään Koijärven perinnön ja demarit kääntämään selkänsä Matti Ahteen ja Kai Bärlundin ympäristöministeriajan tavoitteille?

SKP ja Helsinki-listat on ollut yleiskaavan valmistelun alusta lähtien maltillisempien rakentamistavoitteiden kannalla ja vastustanut rakentamista Keskuspuistoon, Vartiosaareen ja muille tärkeille viher- ja virkistysalueille.

Esitimme valtuustossa yleiskaavan palauttamista uuteen valmisteluun. Näin olisi voitu korjata ehdotuksen valuviat ja antaa helsinkiläisille mahdollisuus ottaa vaaleissakin kantaa tähän kaupungin kehitystä pitkälle tulevaisuuteen ohjaavaan ratkaisuun. Helsingissä on jo kaavoitettuna ja valmisteilla tonttimaata niin paljon, että yleiskaavan siirtyminen vuodella ei olisi haitannut rakentamista. Palauttamalla kaava uuteen valmisteluun olisi osoitettu, että asukkaiden mielipiteet, hyvä kaupunki ja ympäristöarvot ovat tärkeämpiä kuin pienen piirin kabinettisopimukset.

© 2018 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »