Yleiskaavan rakentamistavoitteet ylimitoitettuja, viheralueet turvattava

5.5.2015

On hyvä, että aloitteeni johti tähän lähetekeskusteluun Helsingin yleiskaavan luonnoksesta. Toivottavasti keskustelu johtaa siihen, että yleiskaavassa luovutaan ylimitoitetuista rakentamistavoitteista, turvataan viheralueet ja vahvistetaan lähipalveluverkostoja.

Yleiskaavan lähtökohdaksi on esitetty seudun väkiluvun kasvattaminen 600 000:lla, josta noin 260 000 tulisi Helsinkiin. Näin voimakas keskittäminen vaikeuttaisi kuntataloutta ja kunnallisten palveluja niin täällä kuin muualla Suomessa. Toisaalta tavoite nojaa oletukseen nopeasta talouskasvusta, joka voi jäädä toiveeksi. Samalla se korostaa yksipuolisesti Helsingin metropolialuetta ja sivuuttaa laajemman verkostomaisen talouden kehittämisen.

Asuntotuotannon lisäämiseen on Helsingissä tarvetta ja kaavoituksesta alkaen on syytä vahvistaa kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon osuutta. Kaupunkirakennetta voidaan monin paikoin tiivistää ja toimitilarakentamisen kasvua voi supistaa asumisen hyväksi.

SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmän mielestä yleiskaavan rakentamistavoitteet ovat kuitenkin liian suuret. Luonnoksessa on hylätty Helsingille ominainen inhimillinen mittakaava ja luonnonläheisyys. Helsingistä tulisi tiiviimpi kuin esimerkiksi Berliini ja Pietari, jopa kymmenen kertaa tiiviimpi kuin Tampere. Tehokkuuslukujen ylärajan jättäminen auki mahdollistaa poikkeuksellisen massiivisen ja korkean rakentamisen. Yleiskaava uhkaa myös monia aikoinaan hyvin suunniteltuja kaupunginosia ja niiden viheralueita, kun rakentamistavoitteista kolmannes kohdistuu olemassa oleville alueille.

Vaikka kaava-aineistossa todetaan viheralueiden merkitys, esitetään rakentamiseen yli kolmannes nykyisistä metsäalueista ja yli neljännes viheralueista. En kutsuisi tätä ”viheralueiden verkoston vahvistamiseksi”, kuten apulaiskaupunginjohtaja Sinnemäki äskeisessä esittelyssä. SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä vastustaa rakentamista mm. Keskuspuistoon, Vartiosaareen, Ramsinniemeen, Melkin saarelle, Tuomarinkylän pelloille ja muualle Helsinkipuistoon.

Esimerkiksi Hämeenlinnanväylälle esitetty kaupunkibulevardi rakentuisi pääosin Keskuspuiston alueelle. Sinne tulisi 20 000 asukasta sekä liike- ja toimitiloja. Keskuspuisto kaventuisi kestämättömällä tavalla etenkin Pirkkolan urheilupuiston kohdalla.

Vetoamalla siihen, että yleiskaavalla ei päätetä rakentamisesta vaan luodaan mahdollisuuksia, ei voi sivuuttaa kaavoituksen sosiaalisia ja ekologisia tavoitteita. Kun kaupunki kasvaa, tarvitaan lisää viher- ja virkistysalueita, ja myös kulttuuriympäristöjen suojelua. Niiden turvaamiseen ei riitä se, että lisätään kaavaselostukseen maininta Natura- ja muista lakisääteisistä suojeluvelvoitteista. On kyse arvoista, joita on monessa tapauksessa mahdoton enää palauttaa jos ne rakennetaan. Aloite kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta onkin syytä ottaa mukaan yleiskaavan jatkovalmisteluun.

* * *

Positiivista yleiskaavan valmistelussa on pyrkimys kehittää verkostomaista joukkoliikenteeseen perustuvaa kaupunkia, jossa panostetaan myös kävely- ja pyöräilyreitteihin. Tähän liittyy isoja haasteita, kun joukkoliikenteen rahoitus riippuu myös valtiosta ja naapurikunnista.

Raide-Jokerin rakentaminen olisi tärkeä nostaa seudun väylähankkeiden kärkipäähän. Pisararadalle puolestaan on edullisempia vaihtoehtoja, jotka antavat samalla lisää maata rakentamiselle ja useampia tapoja kehittää raideliikennettä. Joukkoliikenteeseen panostamalla voidaan luopua Keskustatunnelin kaltaisista kalliista hankkeista.

Malmin lentokentän osalta SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä haluaa selvittää vaihtoehdon, jossa alueella jatketaan lentotoimintaa yhdellä kiitoradalla, säilytetään viheralueita ja pienyritystoimintaa samalla kun osa alueesta kaavoitetaan asuntorakentamiseen.

Yleiskaavaa varten on tehty monia selvityksiä. Vielä olisi kuitenkin tarpeen selvittää, mitkä ovat kaavan toteuttamisesta kaupungille aiheutuvat infran ja palvelujen rakentamisen kustannukset sekä vaikutukset kaupungin rahoitustilanteeseen ja kykyyn huolehtia palveluista. Samoin pitäisi selvittää kaupunkibulevardien talous- ja ympäristövaikutuksia.

Yleiskaavaluonnos nojaa palvelujen keskittämiseen. SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmän mielestä lähtökohtana pitäisi olla päinvastoin peruspalvelujen järjestäminen ensisijassa lähipalveluina. Se on tärkeää palvelujen yhdenvertaisuuden, yhteisöllisyyden, alueellisen eriytymisen torjumisen ja liikennetarpeiden vähentämisen kannalta.

On valitettavaa, ettei valtuustolle ole saatu yhteenvetoa luonnokseen esitetyistä asukkaiden mielipiteistä. Demokratian kannalta olisi ollut tarpeen tarjota keskustelun pohjaksi erilaisia vaihtoehtoja. Nyt asukkaille on tarjottu lähinnä mahdollisuus kertoa, mihin voi rakentaa lisää, jotta ylhäältä asetetut kasvutavoitteet toteutuvat. Demokratian kannalta on myös tärkeää, että yleiskaavan merkinnät ovat selkeitä ja ohjaavat riittävän tarkasti asemakaavoitusta. Luonnoksen pikselikartta on tähän liian ylimalkainen. Tarvitaan selkeärajaisempi kaavakartta ja tarkemmat määräykset muun muassa viheralueista ja palveluverkostoista.

© 2018 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »