Vuoden 2004 tilinpäätöksesta ja vastuuvapaudesta

Viime vuoden tilinpäätös osoittaa yli 175 miljoonan euron ylijäämää. Jo tällä perusteella voi todeta, että peruspalvelujen määrärahojen ja henkilöstön vajaukseen ei ole ollut taloudellisia perusteita. Kaupungin omavaraisuusaste on Nokian luokkaa, 75 prosenttia, mutta monilla helsinkiläisten tarvitsemilla palveluilla menee yhtä huonosti kuin Nokian alihankkijoilla.

Helsinki ei ole köyhä, mutta kipeä se kyllä on. Henkilöstöä on vähennetty samaan aikaan kun palvelujen tarpeet kasvavat. Varsinkin sosiaali- ja terveyspalvelujen puolella vähennys on ollut raju, työntekijöitä oli 770 vähemmän kuin edellisen vuoden lopussa. Tämän seurauksena voivat huonosti sekä asukkaat että työntekijät.

Vaikka helsinkiläisten arjen monet ongelmat peittyvät tilinpäätöksessä suurten lukujen taakse, näkyy myös budjetin sitovien toiminnallisten tavoitteiden arvioissa se, että palvelujen karsimisesta kärsivät eniten ne, jotka ovat muutenkin heikommassa asemassa.

Esimerkiksi toimeentulotukeen käytettiin aiempaa vähemmän rahaa, vaikka köyhyys lisääntyy. Työttömien aktivointisuunnitelmia olisi tavoitteiden mukaan pitänyt tehdä 3 000, mutta niitä ei tehty edes tuhatta. Koulujen tuntikehysten leikkaaminen on jatkunut. Kotipalvelujen ja kotisairaanhoidon yhdistäminen on johtanut palvelujen heikentymiseen ja vähentymiseen. Samaan aikaan myös laitospaikkoja on vähennetty. Lastenpsykiatriassa jonotusaika tutkimuksiin on ylittänyt kolmen viikon tavoitteen yli kolminkertaisesti. Päiväkotiverkostoa karsittiin liikaa. Kirjastojen hankintamäärärahat ovat häpeällisesti koko maan keskitason alapuolella. Asuntotuotanto-ohjelman uudisrakentamisen tavoitteista jäätiin kolmannes. Joukkoliikenteen osuus on jäänyt alle tavoitteen, kun määrärahoja on leikattu, vuoroja karsittu ja lipunhintoja nostettu.

Nämä ja monet muut palvelujen puutteet kertovat peruspalvelujen määrärahojen alibudjetoimisesta. Samasta kertoo se, että tiukasta budjettilinjasta huolimatta erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen toimintamenot ylittyivät. Tästä pitäisi ottaa opiksi ensi vuoden budjettivalmisteluissa. Esimerkiksi terveyspalvelujen hoitotakuun toteuttamiseen tälle vuodelle osoitettu lisämäärärahaa ei pidä leikata ensi vuoden budjetissa, jotta pitkään jatkunut alibudjetointi ja henkilöstövajaus voidaan lopettaa. Terveysasemien ja muiden palvelujen keskittämisen ja karsimisen sijasta tarvitaan asukkaiden tarpeista lähtevää lähipalvelujen kehittämistä. Vertailut muiden, pienempien kaupunkien keskimääräisiin kustannuksiin eivät voi olla normi, jolla perustellaan taas uusia menoleikkauksia ja palvelujen heikentämisiä.

Energian voittovaroista lisää rahaa peruspalveluihin

Tärkeä osuus ylijäämäiseen tilinpäätökseen on kaupungin omilla liikelaitoksilla. Niiden hyvä tuloskehitys on helpottanut muiden palvelujen rahoitusta. Tästä kuuluu ansio myös Pro kuntapalvelut –verkoston asukasaktiiveille. He osoittivat vääräksi kaupungin johdon vielä viime vuoden budjettia tehtäessä esittämät väitteet, joiden mukaan kilpailuviranomaiset estävät siirtämästä Helsingin Energian voittovaroista lisää rahaa muiden palvelujen rahoittamiseen.

Helsingin Energian osalta haluan kiinnittää huomiota muutamaan seikkaan tilinpäätöstiedoissa.

Ensinnäkin Helsingin Energia on kyennyt viime vuosina rahoittamaan investointinsa tulorahoituksella ja tekemään silti huimaa voittoa. Sen tulos ennen varauksia oli viime vuonna yli 200 miljoonaa euroa. Liikevoitosta yli 20 miljoonaa on käytetty uuden ydinvoimalan rahoittamiseen sijoittamalla mm. Mankala-yhtiöön lisää osakepääomaa. Tämä ei varmastikaan vastaa useimpien helsinkiläisten toiveita siitä, mihin liikevoittoja pitäisi ohjata.

Toiseksi kaupunginhallitus esittää Energian taseeseen kertyneistä voittovaroista siirrettäväksi vähemmän kuin edellisenä vuonna, vaikka Helsingin Energian liikevoitto kasvoi. Jos nyt siirrettäisiin suhteellisesti sama osuus kuin vuosi sitten, se olisi 125 miljoonaa eikä 100 miljoonaa, kuten kaupunginhallitus esittää. Voi kysyä, miksi Energian omiin pääomia paisutetaan? Valmistellaanko tällä liikelaitoksen yhtiöittämistä ja yksityistämistä?

Kolmanneksi on syytä kysyä, miksi kaupunginhallitus esittää Helsingin Energian voittovarojen siirtämistä kaupungin omaan pääomaan eikä halua valtuuston päättävän nyt siitä, mihin varat käytetään. Valtuustolla on onneksi mahdollisuus korjata tältä osin päätösesitystä niin, että 100 miljoonan euron siirto ohjataan nimenomaan toimintapääomaan käytettäväksi sosiaali-, terveys-, opetus- ja muiden lakisääteisten palvelujen rahoittamiseen. Lainojen lyhentämiseen ei Energian voittovaroista tehtävää siirtoa tarvita, onhan kaupungilla lainasaatavia enemmän kuin velkoja.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että valtuusto päättää muuttaa kaupunginhallituksen esityksen viimeisen kappaleen kuulumaan seuraavasti: Helsingin Energian taseeseen kertyneistä voittovaroista siirretään 100 miljoonaa euroa kirjattavaksi kaupungin oman pääoman edellisten tilikausien yli-/alijäämiin käytettäväksi sosiaali-, terveys-, sivistys- ja muihin lakisääteisiin palveluihin.

Sisäiset vuokrat omakustannuspohjalle

Tilinpäätös antaa aihetta arvioida kriittisesti myös kaupungin perimiä sisäisiä vuokria. Esimerkiksi kouluverkon tarkistamisessa on käynyt selvästi ilmi, että markkinahintoihin perustuvat sisäiset vuokrat ohjaavat tilojen käyttöä tavalla, joka ei vastaa asukkaiden tarpeita. Tilinpäätös osoittaa kiinteistöviraston tekevän yli 300 miljoonan euron voittoa samaan aikaan kun muun muassa kouluja suljetaan kalliiden sisäisten vuokrien takia.

Markkinahinnoittelusta pitäisikin siirtyä kunnan omien lakisääteisten palvelujen kohdalla omakustannusperusteisiin vuokriin.

Ei vastuuvapautta vammaisten kuljetuspalvelujen kilpailutuksen virheistä

Seuraavaksi asiasta, jonka osalta SKP:n ja asukaslistan ryhmä ei ole valmis hyväksymään vastuuvapauden myöntämistä tili- ja vastuuvelvollisille. Tämä asia koskee vammaisten kuljetuspalveluja ja sosiaaliviraston tilaamien matkojenyhdistely- ja kuljetuspalvelujen kilpailuttamista.

Tässä asiassa on aiheutettu suurta vahinkoa ennen muuta vaikeavammaisille, joiden oikeutta yksilöllisiin kuljetuspalveluihin on loukattu. Samalla on rikottu valtuuston päätöksiä ja aiheutettu miljoonien taloudelliset vahingot kaupungille.

Kuljetuspalvelujen laadun heikentyminen, jopa heitteillejätön kaltaiset tilanteet, ovat johtaneet siihen, että monet näihin kuljetuksiin oikeutetut vammaiset eivät ole enää voineet tai uskaltaneet käyttää kuljetuksia. Kilpailuttamiselle alun perin asetettuja tavoitteita ja ehtoja muutettiin tarjouspyyntöjen jälkeen tavalla, josta on aiheutunut kaupungille huomattavia taloudellisia menetyksiä. Sopimukseen kirjattiin lupaus, että kaupunki korottaa matkoista yhtiölle maksettavia hintoja, jos matkojen kokonaismäärä vähenee. Matkojen määrää vähensi palvelujen heikon laadun lisäksi sosiaalivirasto omilla ratkaisuillaan ilman, että tässä yhteydessä olisi tarkistettu kuljetuspalveluista tehtyä sopimusta.

Kaupunginvaltuuston hyväksymien konserniohjauksen periaatteiden mukaan kaupunginvaltuusto ja kaupunginhallitus päättävät mahdollisten yhtiöiden perustamisesta. Kuitenkin Helsingin Palveluauto Oy:n hallitukseen kuuluvat kaupungin edustajat olivat — nykyinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jan Vapaavuoren johdolla — perustamassa Transmation-yhtiötä ilman, että heitä olisi siihen valtuutettu kaupunginhallituksen tai valtuuston päätöksillä. Tällä ratkaisulla annettiin vammaiskuljetuksia hoitamaan muodostettavassa yhtiössä määräysvalta yksityiselle Korsisaari-yhtiölle, jolla ei ollut kokemusta tällaisten palvelujen hoitamisesta. Lisäksi Palveluauto Oy:n hallituksen jäsenet nimesivät perustettavan yhtiön hallituksen jäsenet, vaikka nimeäminen olisi kuulunut kaupunginhallitukselle.

Oma lukunsa oli itse kilpailuttaminen, jossa ei käytetty riittävää asiantuntemusta, ei otettu huomioon näiden palvelujen erityisluonnetta eikä kuunneltu asiakkaita. Kaupungin lainopillinen osastokin totesi sittemmin lausunnossaan, että menettely oli osin hankintasäännön vastainen. Tarjouskilpailun voittaneen yhtiön myöhässä toimittama täydennys tarjoukseen olisi pitänyt jättää huomiotta. Tarjouskilpailun asiakirjoissa edellytettiin vajaan miljoonan euron vakuutta, mutta kaupungin neuvottelijat jättivät sen pois lopullisesta sopimuksesta. Tällä aiheutettiin kaupungille vahinkoa ja vaikeutettiin korjauksen aikaansaamista palveluihin, joiden laatu ei ole vastannut sopimuksia eikä vammaispalvelulakia.

Mikä on kaupungin ja sosiaaliviraston johdon vastuu virheistä? Ei kai voi olla niin, että paljon tuskaa vammaisille ja miljoonien ylimääräiset laskut kaupungille aiheuttaneista virheistä ei kukaan kanna vastuuta? Se, että seuraavaa sopimuskautta koskevia ratkaisuja on nyt valmisteltu osin toisella tavalla, korjaa toivottavasti ainakin osan virheistä. Mutta se ei poista viime tilikautta koskevaa vastuuta. Kilpailuttamisen uudella kierroksella tähän mennessä tehdyt korjaukset eivät myöskään turvaa ratkaisua pääasiaan, joka on vaikeavammaisten oikeuksien turvaaminen yksilöllisiin kuljetuspalveluihin.

Tarkastuslautakunta käsittelee asiaa silkkihansikkain. Onko tähän syynä se, että tarkastuslautakunnan puheenjohtaja on tässä tarkastamassa myös omaa toimintaansa Helsingin Palveluauto Oy:n silloisena hallituksen varapuheenjohtajana?

SKP:n ja asukaslistan ryhmä esittää, että kaupunginvaltuusto ei myönnä vastuuvapautta vuodelta 2004 siltä osin kuin se koskee vaikeavammaisten matkojenyhdistely- ja kuljetuspalvelujen kilpailuttamisesta vastuussa olevia.

Lopuksi haluan esittää tarkastuslautakunnan tulevaa työtä ajatellen toivomuksen, että se selvittää ylikunnallisiin yhteistyörakenteisiin liittyviä päätöksenteon ongelmia. Esimerkiksi äskeisessä pääkaupunkiseudun laajennetun neuvottelukunnan kokouksessa nousi esille suosituksia, joilla pyrittiin ohjaamaan kuntien budjettiratkaisuja tavalla, jossa kaupunginvaltuusto on vaarassa tulla sivuutetuksi.