Villit kortit ja mustat joutsenet

29.4.2019

Populismi on nostettu mediassa uhkaksi EU-vaalissa. Käytännössä tämä on korostanut oikeistopopulististen puolueiden teemoja muiden asioiden kustannuksella. Vastakkainasettelu ”perinteisiin” ja ”populistisiin” puolueisiin ruokkii oikeistopopulisteja ja maahanmuuttovastaisia puolueita haastajina, arvioi politiikan tutkija Emilia Palonen Eurooppa-tutkimuksen keskuksen kokoamassa raportissa ”Euroopan villit kortit ja mustat joutsenet”. (Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 6/2019).

EU käyttää merkittävää poliittista valtaa, mutta sen instituutioita vastassa ei ole vahvaa eurooppalaista poliittista yhteisöä ja kansalaisyhteiskuntaa. Kehitys on viemässä pikemminkin päinvastaiseen suuntaan, arvioi tutkijatohtori Markus Ojala raportissa.

Tyytymättömyys on kohdistunut pääosin kansallisiin hallituksiin ja johtanut vaatimuksiin kansallisten etujen puolustamisesta. Edessä näyttää olevan entistä jakautuneempi Eurooppa ja eritahtinen yhdentymiskehitys.

Tämän todennäköisen kehityskulun varjossa etenee kuitenkin myös vastatendenssi, joka voi voimistuessaan tuottaa EU:n perustoja järisyttävän muutoksen, Ojala arvioi.

– Tämä musta joutsen on yhteiseen julkiseen toimintaan ryhtyvän Euroopan kansan nouseminen historian näyttämölle 2020-luvulla. Kun kansa nousee, sen vaatimukset työstä, turvasta ja oikeudenmukaisuudesta haastavat EU-instituutiot ennenäkemättömällä tavalla.

Eurokriisi ja exit

Eurokriisi ja Brexit ovat haastaneet käsityksen alati syvenevästä integraatiosta. Liittovaltiokehityksen sijasta on korostunut suurten jäsenmaiden hallitusten rooli, arvioi yliopistotutkija Timo Miettinen.

Uusi hallitustenvälisyys ei kuitenkaan väistämättä tarkoita integraation pysähtymistä. Päinvastoin: integraatio voi joissain tapauksissa edetä nopeimmin ”halukkaiden koalition” voimin. Miettinen viittaa esimerkiksi Euroopan keskuspankin, euroryhmän ja puolustusyhteistyön vahvistamiseen ohi unionin perussopimusten.

Väitöskirjatutkija Antti Ronkainen esittää rahaliiton exit-mekanismin luomista. Se antaisi jäsenmaille mahdollisuuden erota eurosta ilman eroamista EU:sta. Exit-mekanismin tarve nousee maiden julkistalouksien eroista, kilpailukykyeroista ja pankkien riskeistä. Se poistaisi kroonisen tarpeen auttaa niitä jäsenmaita, jotka eivät rahaliiton ehtoja kykene täyttämään.

Erotessaan jäsenmaa saisi käyttöönsä oman valuutan myötä rahapoliittisen suvereniteetin ja lisää talouspoliittista liikkumavaraa. Ongelmana olisivat kuitenkin, miten estää valuutan liiallinen devalvoituminen ja järjestellä olemassa olevat velat. Siinä tarvittaisiin pääomakontrollia ja mm. tuotantorakenteen kehittämisestä investoinneilla.

 

EU ja globaali kriisi

EU on nähty 2000-luvulla edelläkävijänä kansainvälisessä ilmasto- ja kehityspolitiikassa. Mutta miten pitkälle näin on?

Ilmastopäästöjen nollaaminen edellyttää paljon radikaalimpaa ja kokonaisvaltaisempaa energiankäytön, talouden tuotantotapojen ja kulutuksen muutosta, kuin on ymmärretty, korostaa Paavo Järvensivu BIOS-tutkimusyksiköstä. Kyse on järjestelmätason muutoksesta, jossa ekologiset reunaehdot ja sosiaaliset tavoitteet korvaavat markkina-ajattelun. Suomessa keskustellaan paljon biotaloudesta, muualla se nähdään vain osana kiertotaloutta, huomauttavat tutkijat Anne Toppinen ja Annukka Vainio.

Kehitysmaatutkija Eija Ranta puolestaan varoittaa EU:n ”kehityspolitiikan kuolemasta”, kun globaalin oikeudenmukaisuuden sijaan korostuvat kaupalliset edut ja tiukempi maahanmuuttopolitiikka.

Raportissa arvioidaan lisäksi kovan politiikan keinojen vahvistuvan EU:ssa vastauksena globaaliin kilpailuun, unionin kehitystä kohti puolustusliittoa ja siihen liittyvää geopoliittista työnjakoa Naton kanssa, Venäjän käännöstä Aasiaan, EU:n laajentumisen epärealistisuutta suhteissa Turkkiin ja terrorismin uhkia.

(Artikkeli Tiedonantaja-lehden Eurovaaliextraan 20.4.2019)

 

© 2019 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »