Varasto – elokuva pudotuspelistä

Hannu Vuorio antoi vinkin Arto Salmisesta, kun kyselin
vuoden 2003 alussa Maanantaiklubin keskusteluun kumppaneita Hannu Salamalle.
Lainasin kirjastosta Salmisen siihen mennessä ilmestyneet romaanit Turvapaikka
ja Varasto. Soitin kirjailijalle ja hän tuli mielellään Hausjärveltä  VR:n makasiineille keskusteluun, jossa
kolmantena oli esikoisteoksen juuri julkaissut Jani Saxell.  

Se oli erittäin kiinnostava keskustelu
yhteiskuntakriittisestä kirjallisuudesta, Suomesta ja maailmanmenosta. Hieno ilta.
Kun Salminen esitteli keskustelun jälkeen sitä seuraamaan tulleen äitinsä ja läheisensä, tunsin, että se oli tärkeä myös hänelle.

Varasto jäi ilmestyessään vähälle huomiolle, kuten moni muukin Salmisen kuudesta romaanista. Ennen varhaista
kuolemaansa Salminen ehti kuitenkin muokata Varastosta näytelmän Kansallisteatterin
Willensaunaan. Se oli raju, armoton, mutta myös ilkikurisen hauska kuvaus
duunareista, jotka eivät tule toimeen palkallaan, ja siitä mitä
uusliberalistinen pudotuspeli tekee ihmisille.

Taru Mäkelä on nyt tuonut maalikaupan varaston duunarit
elokuvakankaalle. Siitä hatunnosto – eihän heitä ole viime aikojen suomalaisessa
elokuvassa nähty juuri muualla kuin Aki Kaurismäen leffoissa. Elokuvan kuvaus tulee jotenkin Willensauna pienen
näyttämön tavoin lähelle ihmistä. Hyvät näyttelijät tekevät tekstille oikeutta,
vaikka romaanin ja näytelmän sanallinen vyörytys saa vähän hitaamman tahdin. Valitettavasti terää Salmisen
kritiikiltä vie kuitenkin se, että Mäkelä on halunnut muuttaa tarinan lopun
optimistisemmaksi.

Kirjoita kommentti