Helsinki kasvaa ja myös kaupungin tulot kasvavat, toisin kuin monessa muussa kunnassa. Asukkaiden palvelut jäävät kuitenkin rakentamisen ja kaupungin ylijäämien jalkoihin. Pormestari Jan Vapaavuoren (kok) ehdotus vuoden 2020 talousarvioksi supistaa reaalisesti palvelujen määrärahoja usealla kymmenellä miljoonalla eurolla. Samaan aikaan Vapaavuori esittää, että 4,6 miljardin euron budjetilla kerätään ylijäämää yli 343 miljoonaa (eivätkä tässä luvussa ole vielä mukana kaupungin yhtiöiden, kuten Helenin voitot).

Budjettiehdotus leikkaa kaupungin eri toimialojen lautakuntien ehdotuksista yhteensä lähes 60 miljoonaa euroa. Lautakunnat esittivät määrärahojen lisäämistä yhteensä 4,3 prosentilla. Ne perustelivat tätä asukasmäärän, kustannusten, palvelutarpeiden ja lakisääteisten tehtävien lisäyksellä. Vapaavuori esikuntineen ei näistä tosiasioista piitannut, vaan pudotti menolisäyksen vain 3 prosenttiin. Näin siitä huolimatta, että palvelut on jo ennestään alibudjetoitu.

Soten peruspalveluja vähennetään

Kovimmin Vapaavuoren esitys kohtelee sosiaali- ja terveyspalveluja. Sote-toimialan määrärahoihin esitetty lisäys on vain noin 30 miljoonaa tänä vuonna toteutuviin menoihin verrattuna, eli kasvua olisi vain 1,5 %. Se ei riitä kattamaan mm. vanhusten ja lapsiperheiden palvelujen kasvavia tarpeita eikä henkilöstövajauksen poistamiseen – etenkin kun lisärahoista suuri osa menee Apotti-tietojärjestelmään.

Budjettiesityksestä onkin luettavissa, että lääkärin tai edes hoitajan luo pääsee entistä harvempi. Hammashoidon, psykiatrian ja päihdehuollon palveluja karsitaan. Vanhusten pitäisi selviytyä kotona pidempään, mutta kotihoidon käyntejä vähennetään. Lähipalvelujen vähentäminen jatkuu.

Yksityinen terveys- ja hoivabisnes kiittää, kun niille syntyy lisää markkinoita.

Missä koulutuslupaukset?

Koulutuksen ja kasvatuksen määrärahoihin Vapaavuori esittää vain 2 % lisäystä verrattuna siihen, mitä tänä vuonna käytetään. Lisäys on täysin alimitoitettu, kun peruskoulun ja toisen asteen oppilaiden määrä kasvaa lähes 2 000, oppivelvollisuusikä nousee 18 vuoteen, koulujen ryhmäkokoja pitäisi pienentää ja erityisen tuen tarve kasvaa. Oppilasta kohti määrärahat supistuvat etenkin perusopetuksessa ja työväenopistossa.

Alibudjetointia korostaa se, että samaan aikaan pitäisi toteuttaa koulutustakuu, edetä kohti maksutonta toisen asteen koulutusta, lisätä kielten opetusta ja kehittää digitalisaatiota.

Budjettiesityksen mukaan kaupungin päiväkotipaikkojen määrä vähenee, mutta yksityisenhoidontukea lisätään.

Kulttuurikaupunki?

Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalle ei ole luvassa yhtään parempaa. Kirjastojen määrärahat asukasta kohti vähenevät ja aukiolotunteja supistetaan. Myös nuorten ja liikunnan palveluihin on luvassa asukasta kohti nykyistä vähemmän.

Asuminen vain kalliimmaksi

Kaupunkiympäristön toimialalla esityksessä näkyvät hiilineutraalin Helsingin ja muut ympäristötavoitteet. Sen sijaan vuokrien ja tonttivuokrien kohtuuttoman nousun pysäyttämisestä ei puhuta mitään. Asunnoilla ja muilla rakennuksilla aiotaan tehdä jatkossakin voittoa.

Esityksestä puuttuvat myös avaukset joukkoliikenteen lippujen hintojen alentamiseksi.

Tyly työntekijöille ja työttömille

Kun kaupungin henkilöstömenot ovat 1,4 miljardin luokkaa, on Vapaavuoren lupaus 5 miljoonan euron ”palkkakehitysohjelmasta” surkean vähän. Sillä ei korjata palvelujen henkilöstövajausta, puhumattakaan matalapalkkaisten työntekijöiden toimeentulo-ongelmista. Kalliin asumisen ongelmia esitys jopa lisäisi lopettamalla sote-työsuhdeasuntojen tuen.

Kokoomuslainen kova linja näkyy myös suhtautumisessa työttömiin. Helsingissä on lähes 40 000 työtöntä ja heistä kolmasosa pitkäaikaistyöttömiä. Kaupunki maksaa pitkäaikaistyöttömien työllistämisen laiminlyömisestä ns. sakkomaksua Kelalle 62 miljoonaa vuodessa. Näin on Vapaavuoren mukaan myös ensi vuonna ja koko taloussuunnitelmakauden 2020-2023.

Ylijäämistä otettava rahaa palveluihin

Pormestari Vapaavuori puhuu ”Helsingin edunvalvonnasta”, mutta vielä enemmän nyt tarvitaan helsinkiläisten edunvalvontaa. Budjettiesitys edustaa vanhaa ajattelua, jossa kaupungin kasvattaminen sivuuttaa sen asukkaiden tarpeet.

Vapaavuori ehdottaa investointeihin yli 31 % lisäystä, yhteensä yli miljardia euroa. Mutta samaan aikaan palveluihin tulisi asukasta kohti reaalisesti entistä vähemmän rahaa.

Ylijäämistä pitäisi ohjata lisää rahaa erityisesti peruspalvelujen, työllisyyden, koulutuksen ja työntekijöiden palkkauksen parantamiseen. Jos Vapaavuori haluaa erillisratkaisua sote-uudistuksessa, miksei budjettiesityksessä panosteta soten peruspalvelujen kehittämiseen lähipalveluina?

Helsingillä olisi rahaa tehdä myös uusia avauksia. Esimerkiksi ottaa askelia kohti maksutonta joukkoliikennettä, investoida omaan uusiutuvan energian tuotantoon kaukolämpöverkkoa hyödyntäen, perustaa rakennusliike tekemään edullisia vuokra-asuntoja tai kehittää Helsingille oma työtakuumalli, jossa pitkäaikaistyöttömille järjestetään mahdollisuus kokoaikaiseen työhön, palkkatukityöhön tai kouluttaviin välityömarkkinoihin.

Rakentamisen lisäksi ”maailman toimivimmassa kaupungissa” pitää investoida julkisiin palveluihin, ihmisten hyvinvointiin ja eriarvoisuuden vähentämiseen. Miksi näin ei tehdä, vaan kasataan taas lisää ylijäämiä?