Helsingin uudet lautakunnat käsittelevät tällä viikolla useita edellisellä valtuustokaudella tekemiäni aloitteita. Näissä ja muissakin kokousten listalla olevissa asioissa uudet, entistä suurempien toimialojen lautakunnat asemoivat samalla omaa rooliaan.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin esittämäni määrärahojen lisäykset saavat lautakunnalle esitetyssä vastauksessa täystyrmäyksen: ”budjettiraami ei mahdollista ehdotettua määrärahojen lisäystä”.  Siis ei lisää rahaa vanhusten ja lapsiperheiden sosiaalipalveluihin, terveydenhoitoon, ehkäisevään toimeentulotukeen ja muihin sote-palveluihin.

Aloitteeseeni kaupungin tilojen käytön helpottamisesta ja maksuttomien tilojen lisäämisestä erityisesti lasten ja nuorten toimintaan esitetään kaupunkiympäristölautakunnalle oikeastaan vain kuvaus nykytilanteesta, ei mitään parannusta. Koulujen peruskorjaus- ja rakentamishankkeiden määrärahojen lisäämisen tarpeeseen sentään esitetään myönteinen kanta – mutta vain yleisellä tasolla, ei konkreettisia summia.

Kirjaston resurssien lisäämisen tarpeelle ei esittelijä ole sentään kehdannut sulkea silmiään niin kuin sote-palveluissa niiden toimialajohtaja tekee. Vastausesityksessä tunnustetaan, että Keskustakirjasto, uudet lähikirjastot ja aineistojen hankintatarpeet asukasmääränkin kasvaessa eivät ole toteutettavissa nykyisten resurssien puitteissa. Varsinaista esitystä määrärahojen ja henkilöstön lisäämiseksi ei tässäkään aloitevastauksessa tehdä. Sen sijaan esitetään ”tulojen lisäämistä kumppanuuksien ja kaupallisten toimijoiden avulla”. Tällainen määrärahojen alimitoittaminen ja kaupallisen toiminnan laajentaminen murentavat kirjaston luonnetta julkisena, kaikille avoimena ja maksuttomana tiedon, kulttuurin ja oppimisen tilana. Määrärahojen ja henkilöstön riittämättömyys uhkaa erityisesti lähikirjastoja.

Nuorisotyöhön ja nuorisotaloverkoston kehittämiseen esittämäni määrärahojen lisäys torjutaan sekin lautakunnalle valmistellussa vastauksessa. Siinä väitetään nykyisen budjettiraamin ”turvaavan nuorisotyön kehittämisen jatkossakin”. Vastauksessa suhtaudutaan myönteisesti osallistuvan budjetoinnin laajentamiseen – mutta siis reaalisesti kaventuvissa puitteissa.

Ainoa selvä kannanotto määrärahojen lisäämisen puolesta sisältyy kulttuuri- ja vapaa-ajan lautakunnalle esitettyyn vastaukseen koskien aloitettani lähiliikunnan määrärahojen lisäämisestä kouluissa ja asuinalueilla. Osa keväällä jättämistäni aloitteista odottaa vielä käsittelyä.

Voisi ajatella, että johtavat virkamiehet haluavat puolustaa ja kehittää oman toiminalansa palveluja ja toimintaa. Valitettavan usein näyttää kuitenkin siltä, että pormestarin ja budjettipäällikön sana painaa enemmän kuin hyvän hallinnon ja ammattietiikan periaatteet.

Lähipäivinä nähdään, millaisen roolin uudet lautakunnat ottavat. Muodostuuko niistä virkamiesvalmistelun kumileimasimia, jotka eivät kunnolla kykene perehtymään toimialansa asioihin? Ovatko niiden budjettilinjauksissa lähtökohtana asukkaiden tarpeet ja perusoikeudet vai kokoomuslaisen pormestarin johdolla valmistellut budjettiraamit, joissa kaupungin omien palvelujen resurssit on tietoisesti alimitoitettu yksityisten palvelumarkkinoiden laajentamiseksi? Sitä paljon puhuttua ”jakovaraahan” Helsingissä riittää, kun kaupunki tekee jatkuvasti voittoa. Kaupungin viime vuoden tilinpäätös oli noin 470 miljoonaa ylijäämäinen ja kaupunkikonsernin ylijäämä 600 miljoonaa euroa.