Vaihtoehtoja sote-markkinamallille

21.10.2018

 

Maailmalta ei löydy yhtään maata, jossa kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut olisi siirretty kunnista maakuntien järjestettäväksi, kuten Suomessa aiotaan tehdä. Kansainvälisistä vertailuista ei löydy myöskään tukea arvioille, että yksityiset palvelut toisivat valinnanvapauden kaikille ja säästöjä sote-menoihin.

Näihin kyseenalaisiin lähtökohtiin perustuu kuitenkin sote-esitys, jonka keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset sopivat Juha Sipilän hallituksen alkukaudella. Tästä markkinamaakuntamallista kiinni pitäminen on jumiuttanut uudistuksen ja kaatanut esitykset moneen kertaan perustuslakivaliokunnassa.

Markkina- ja keskittämishanke

Hallituksen esitys ei toisi ratkaisua sote-palvelujen ongelmiin, päinvastoin. Siihen sisältyvä menoleikkuri heikentäisi etenkin perustason palveluja, vaikka niitä luvattiin vahvistaa. Markkinamalli pirstoisi palvelukokonaisuudet, joita piti integroida. Eriarvoisuus lisääntyisi, kun palveluja keskitetään, maksuja nostetaan ja ero työterveydenhuoltoon vain kasvaa. Ennaltaehkäisevä toiminta vaikeutuisi, kun perustason sote-palvelut irrotetaan päiväkodeista, kouluista ja muusta kuntien toiminnasta. Päätöksenteon keskittäminen, tilaaja-tuottajamalli ja yhtiöiden kasvava osuus vähentävät asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia.

Kun lupaukset hallituksen esityksen tuomista hyödyistä osoittautuivat yksi toisensa jälkeen vähintäänkin kyseenalaisiksi, alkoivat ministerit vedota ”pakkoon” saada pitkään valmisteltu hanke edes johonkin päätökseen.

Hallituksen kasvojen pelastamiseksi ei tietenkään pidä hajottaa kunnallisia sote-palveluja. Eikä hallituksen esityksen hylkääminen tarkoita, että pitää tyytyä vain nykyisiin, monessa suhteessa riittämättömiin julkisiin palveluihin, tai antaa kunnille vapaat kädet siirtää niitä yksityisten firmojen hoidettavaksi.

Eduskunnassa vasemmisto ja vihreät ovat arvostelleet hallituksen esittämää ns. valinnanvapausmallia. Se onkin syytä hylätä. Mutta samalla on syytä irtaantua eduskuntapuolueiden jostain kumman syystä hyväksymästä ajatuksesta, että maakuntatasolle on siirrettävä myös kaikki perustason palvelut.

Lähipalvelut ja lähidemokratia

Suomen kommunistinen puolue on sote-uudistuksen valmistelun alusta alkaen korostanut lähipalvelujen ja lähidemokratian merkitystä. Tähän kiteytyvät monet avainkysymykset: Kehitetäänkö palveluja tehdasmaisesti vai ihmisten tarpeista lähtien? Ovatko palvelujen käyttäjät vain asiakkaita vai itsekin toimijoita ja osallisia?

Sote-palvelujen siirtämistä maakuntien vastuulle ja keskittämistä suurempiinkin alueisiin on perusteltu sillä, että tarvitaan ”leveämpiä hartioita” ja palvelujen integraatiota.

Perus- ja erikoistason palvelujen välisten yhtenäisten palveluketjujen kehittäminen onkin tärkeää. Mutta hallituksen esitys vain pirstoo niitä. Esimerkiksi sosiaalipalveluista ei sote-keskuksissa tarvitsisi olla kuin neuvontaa. Hallinnon keskittämisen sijasta sote-integraatio ratkaistaan siinä, miten varsinaisessa palvelutyössä kehitetään moniammatillista ja monialaista yhteistyötä.

Mitä tulee kuntien ”hartioihin”, ongelma ei ole perustason palveluissa kunhan rahoitus turvataan. Erikoistason palveluissa tarvitaan suurempia yksiköitä ja ne onkin jo nyt järjestetty osapuilleen maakuntien kokoisten alueiden puitteissa. Sen sijaan lähellä järjestettävissä palveluissa on myös päätöksenteon hyvä olla lähellä. Silloin tunnetaan paremmin ihmisten tarpeet ja voidaan kehittää integraatiota kuntien muuhun toimintaan.

Itse asiassa hallituksen esitys kaventaisi julkisten palvelujen ”hartioita”. Menoleikkuri ja valtiovarainministeriö supistaisivat maakuntien rahoitusta, josta osa siirtyisi vielä yksityisille firmoille.

Sote uusiksi

Yksityisiä sote-markkinoita hallitsee neljä yhtiötä: Mehiläinen, Terveystalo, Pihlajalinna ja nykyisin hoivapalveluihin keskittyvä Attendo. Hallituksen markkinamalli avaisi niille miljardien uusia markkinoita.

Jyväskylän ”valinnanvapauskokeilussa” saatiin esimakua siitä, mihin palvelujen alistaminen yhtiöiden voitontavoittelulle voi johtaa. Pihlajalinna vetäytyi kokeilusta kesken kauden, kun joutui hoitamaan myös ”kalliiksi” tulevia potilaita eikä saanut tavoittelemaansa voittoa.

On vihellettävä poikki tällainen sote-peli verorahoilla ja ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kustannuksella. Sote-uudistus on laitettava uuteen valmisteluun uudelta pohjalta.

(Artikkeli Eespäin-lehteen 2/2018, kirjoitettu 12.10.2018)

© 2018 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »