Vai ettei muka ole rahaa työllisyyteen ja perusturvaan

On pakko karsia valtion ja kuntien menoja, meillä ei ole kerta kaikkiaan varaa ylläpitää laajoja julkisia hyvinvointipalveluja. Näin julistavat pankkiiri Björn Wahlroos, valtiovarainministeri Jyrki Katainen, Elinkeinoelämän keskusliitto, Kauppakamari, kuntajohtajat ja valtamedia. Innokkaimmin tässä kuorossa huutavat ne, jotka ovat rohmunneet itselleen suurimmat palkat, optiot ja osingot.

Mutta ovatko rahat todella loppumassa? Onko Suomi elänyt yli varojensa? Onko pakko leikata?

50 miljardia isompi BKT kuin kymmenen vuotta sitten

Suomen bruttokansantuote oli Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna 171 miljardia euroa. Se on vähemmän kuin ennen taantumaa, mutta noin 50 miljardia enemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin. (Valtion ensi vuoden budjetin loppusumma on vajaat 50 miljardia.)

Rahaa siis on. Miksi sitä ei riitä työllisyyteen, kuntien palveluihin, eläkkeisiin, opintotukeen tai vaikka kehitysapuun? Mihin miljardit häviävät?

Palkkoja poljetaan, mutta osinkoja nostetaan

Palkkojen osuus kansantulosta on supistunut 90-luvun alun jälkeen lähes 60 prosentin tasolta noin 50 prosenttiin. Samaan aikaan yritysten voittojen osuus on kasvanut noin 10 prosentin tasolta yli 20 prosenttiin.

Talouskriisi on merkinnyt työntekijöille irtisanomisia, pätkätöitä, palkkojen ostovoiman heikentymistä ja piteneviä työaikoja. Sen sijaan Herlinit, Wahroosit ja muut suuromistajat ovat jatkaneet osinkojen nostamista entiseen tahtiin.
Viime vuonna maksettiin osinkoja noin 16 miljardia euroa. Se on monta kertaa enemmän kuin 90-luvulla keskimäärin ja reippaasti enemmän kuin 2000-luvun alkupuolen vuosina.

Rikkaiden ahneutta kuvaa se, että osinkoina maksettiin viime vuonna jo yli puolet yritysten tuloksesta, kun tämä osuus on ollut monia vuosikymmeniä 10 – 20 prosentin luokkaa. Voitoilla ei ole luotu juuri lainkaan työpaikkoja, vaan Suomen investointiaste on OECD-maiden alhaisimpia. Sen sijaan Suomesta ulkomaille tehtyjen arvopaperisijoitusten määrä on kasvanut kymmenessä vuodessa yli 10-kertaiseksi. Se on jo noin 200 miljardia euroa.

Julkisella sektorilla enemmän varoja kuin velkaa

Euroopan unionin ja hallitusten toteuttama julkisten menojen leikkaaminen uhkaa Nobel-palkitun Joseph Stiglitzin mukaan viedä Euroopan takaisin taantumaan. Tästä huolimatta valtiovarainministeriö esittää, että julkisen talouden ”kestävyysvaje” edellyttää valtion ja kuntien menojen leikkaamista vähintään 1,5 miljardilla eurolla joka vuosi seuraavien kahdeksan vuoden ajan. Lisäksi se haluaa pidentää työuria ja karsia eläke-etuja, vähentää valtion ja kuntien työpaikkoja, nostaa etenkin välillisiä veroja jne.

Todellisuudessa Suomi on euroalueen ja maailman vähiten velkaisia maita. Kokonaisuutena ottaen julkisen sektorin – valtio, kunnat ja sosiaaliturvarahastot – rahoitusvarat ovat noin kaksi kertaa suuremmat kuin velat.

Eläkerahastot ovat Suomessa poikkeuksellisen suuret. Työeläkerahastoissa on noin 130 miljardia euroa ja niihin kertyy edelleen enemmän vakuutusmaksuja kuin maksetaan eläkkeinä ja muina kuluina ulos.

Tuloeroja kasvatetaan

Rahaa siis on, mutta se kasautuu harvoihin käsiin ja pyörii pääosin kansainvälisessä pörssikeinottelussa.
Talouskasvu on mennyt pääosin suurituloisimmalle kymmenesosalle suomalaisista. He ovat yli kaksinkertaistaneet reaalitulonsa kymmenessä vuodessa. Tähän on vaikuttanut erityisesti pääomatulojen verotuksen keventäminen. Veroista enää alle 10 prosenttia kerätään progressiivisella verotuksella.

Samaan aikaan köyhien määrä on kasvanut ja esimerkiksi toimeentulotuen taso on yhä sama kuin vuonna 1991. Suomen ja muiden EU-maiden hallituksilta löytyi kyllä nopeasti miljardeja, kun pankkien ja suursijoittajien rahoja piti pelastaa finanssikriisissä. Sen sijaan ihmisten pelastamiseen työttömyydeltä, köyhyydeltä ja palvelujen puutteilta ei rahaa muka riitä.

Pääoma saalistaa lisää markkinoita

Rahapulan sijasta julkisten menojen leikkaamisessa on kyse oikeistolaisista poliittisista tavoitteista.

Valtionyhtiöiden yksityistämisen jälkeen pääoma hakee uusia kohteita voitontavoittelulle julkisista palveluista. Elinkeinoelämän keskusliiton, Kauppakamarin ja erilaisten sijoitusyhtiöiden toiveita noudatellen porvarihallitus on asettanut tavoitteeksi yksityisten palvelumarkkinoiden osuuden laajentamisen. Tavoitetta ajetaan heikentämällä julkisia palveluja, ohjaamalla verovaroja yksityisille firmoille palveluseteleillä, kilpailuttamalla ja yksityistämällä.

Menoleikkausten ideologista luonnetta kuvaa se, että palveluja leikataan myös Helsingissä, vaikka kaupunki tekee voittoa ja sillä on yli 800 miljoonan euron kassavarat. Sitä kummallisempaa on, että heikennysesityksiä ovat Helsingissä ja monessa muussa kunnassa toteuttamassa myös SDP, Vasemmistoliitto ja Perussuomalaiset, jotka eduskunnassa sanovat vastustavansa leikkauslistoja.

Uusi suunta verotukseen

Suomen kommunistinen puolue vaatii tulonjaon ja verotuksen suunnan muuttamista:
– Työn ja pääoman välistä tulonjakoa on muutettava palkansaajien hyväksi. Se parantaa myös työllisyyttä, eläketurvaa ja julkisten palvelujen rahoitusta.
– Pääomatulot on laitettava samalle viivalle muiden tulojen kanssa, verotettava progressiivisesti eli tulojen mukaan kiristyvällä asteikolla ja ne on saatettava myös kunnallisveron piiriin. Jos erilaisten pääomaverojen osuus olisi Suomessa samaa tasoa kuin EU-maissa keskimäärin, kertyisi verotuloja 4- 5 miljardia euroa nykyistä enemmän.
– Kunnallisverotus on muutettava progressiiviseksi. Verotettavan tulon alaraja on nostettava niin, että köyhyysrajan alapuolelle jääviä tuloja ei leikata enää veroilla. Suurituloisten verotusta on kiristettävä.
– Kansaneläkemaksu pitää palauttaa porrastetusti niin, että se kohdistuu lähinnä suuriin yrityksiin.
– Pörssikeinottelu on pantava verolle. Puolenkin prosentin vero toisi nykyisestä pörssikaupasta lähes miljardin verotulot.
– Yksityistämisen sijasta on ryhdyttävä uudelleen kehittämään valtion ja kuntien työtä ja tuloja tuovaa toimintaa.