Kuntavaalien tulos on pettymys. Kokoomus, Perussuomalaiset ja Liike Nyt etenivät valtakunnallisesti ja (kokoomusta lukuunottamatta) myös Helsingissä. Se ei lupaa hyvää kunnissa eikä seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Pettymys oli myös oma tulokseni ja Asukkaiden Helsinki -yhteislistan jääminen vaille paikkaa valtuustossa. Yhdessä Asukkaiden Helsinki ja Ympäristöliike Helsinki -listojen äänimäärä olisi riittänyt reippaasi valtuustoon, mutta Mika Välipirtti tukijoineen päätti juuri ennen listojen alkuperäistä jättöpäivää hajottaa siihen asti yksimielisesti sujuneen yhteistyön.

*****

Valtakunnallisesti hallituspuolueet hävisivät ja Helsinkiä johtaneet kokoomus ja vihreät menettivät yhteensä lähes 20 000 ääntä ja viisi paikkaa. Pormestarivaalin markkinoiminen ei auttanut niitä samalla tavalla kuin edellisissä vaaleissa. Vihreiden kohdalla pormestarivaalin korostaminen saattoi jopa heikentää tulosta, koska pormestariehdokas Anni Sinnemäki on keskeisessä vastuussa paljon kritiikkiä herättäneestä kaupunkisuunnittelusta ja rakentamisesta.

Perussuomalaisten ja Liike Nytin paikkamäärän kasvua ehkä vielä enemmän merkitystä on kokoomuksen valtuustoryhmän kokoonpanon oikeistolaistumisella. Toinen paikkajakautuman sisällä vaikuttava muutos on monien kunnallispolitiikassa aktiivisesti toimineiden valtuutettujen putoaminen. Uuden valtuuston jäsenistä lähes puolet on kansanedustajia, ministereitä ja heidän avustajiaan, joista harva ehtii paneutua valtuuston ja lautakuntien asioihin. Tämä voi lisätä kaupunginhallituksen ja johtavien virkamiesten valtaa.

Pienten puolueiden kohtalo vaaleissa oli tyly. Feministinen puolue, Piraattipuolue ja Sininen tulevaisuus putosivat. RKP:n listalla yrittänyt Avoimen puolueen Petrus Pennanen jäi varasijoille ja Terve Helsinki katosi, kun Paavo Väyrynen ei ollut enää ehdolla Helsingissä.

*****

Valtakunnallisesti äänestysaktiivisuus putosi 55 prosenttiin. Sitä on minusta turha yrittää selittää kesäsunnuntailla, olihan ennakkoäänestys pidennetty kahteen viikkoon. Syistä kertovat enemmän tiedot siitä, millä alueilla oltiin aktiivisia ja missä ei.

Helsingissä äänestysaktiivisuus jäi eräillä äänestysalueilla Kivikossa vain 37 %:iin ja noin 40 %:iin Jakomäessä, Vesalassa ja Vuosaaressa. Sen sijaan Pakilan, Paloheinän ja Tammisalon hyvätuloisilla alueilla äänestysaktiivisuus oli lähes tai jopa yli 80 %. Vaalisäitä enemmän kannattaa pohtia osallisuuden ja osallistumisen luokkaeroja.

Koronapandemia rajoitti kampanjoinnin ohella demokratian kannalta tärkeää yhteistä julkista keskustelua.  Kasvokkain toreilla tapaamisten ja live-paneelikeskustelujen puuttuminen on omiaan ohentamaan äänestäjien ja ehdokkaiden välistä suhdetta. Toisaalta kampanjointi somessa tapahtui paljolti erillisissä, aika tarkkaan kohdennetuissa”kuplissa”.

*****

Asukkaiden Helsinki -yhteislista teki vähistä voimavaroista ja valtamedian lähes totaalisesta pimennyksestä huolimatta paljon.

Konkretisoimme vaaliohjelmaamme seitsemällä seikkaperäisellä aloitteella Helsingin lähipalveluista, viheralueiden ja kulttuuriympäristöjen suojelusta, lähidemokratiasta, tasa-arvosta, sote-palveluista, työllisyydestä ja asuntopolitiikasta. Haastoimme keskustelua niistä yli puoluerajojen, kansalaisliikkeiden aktiivien ja kaupungin työntekijöiden kanssa järjestämällä yli kymmen verkkokeskustelua.

Nostimme julkisuuteen kaupungin viime vuoden tilinpäätöksen 500 miljoonan euron ylijäämän ja kokosimme valtuustolle helsinkiläisten ehdotuksia sen käytöstä. Olimme mukana nostamassa viheralueiden ja kulttuuriympäristöjen suojelun yhdeksi näiden vaalien pääteemoista ja järjestimme kävelyretkiä uhanalaisille alueille.

Jaoimme kahta vaalilehteä yhteensä 40 000 kpl ja lisäksi useiden ehdokkaiden esitteitä. Mainostimme keräämillämme ja ehdokkaiden omilla rahoilla lehdissä ja somessa. Monipuolisilla kotisivuillamme julkaisimme joitain aineistoja myös useammalla kielellä.

Ehdokkaita olisi yhteislistalla saanut olla enemmän, etenkin nuorten osuus jäi valitettavaksi pieneksi.

*****

Asukkaiden Helsinki -listan lähtökohta puolueisiin sitoutumattomasta ja puoluerajat ylittävästä yhteistoiminnasta Helsingin suunnan muuttamiseksi toimi. Suurin osa meistä ei kuulu mihinkään puolueeseen ja meitä, joilla on puoluetausta, on viidestä eri puolueesta: SKP, Vasemmistoliitto, SDP, STP ja vihreät. Teimme hyvää yhteistyötä ja kampanjoinnissa syntyi lisää ideoita, monenlaisia yhteyksiä ja myös uusia ystävyyssuhteita.

Tämä toiminta jatkuu. Esimerkiksi ensi viikolla vaatimuksina kaupunginvaltuustolle siirtää tilinpäätöksen yhteydessä ylijäämistä osa kaupungin tämän vuoden toimintamenoihin, kuten palveluihin, työllisyyteen, joukkoliikenteeseen ja kulttuuriin. Jatkamme myös nimien keräämistä kuntalaisaloitteeseen helsinkiläisten lähipalvelujen turvaamiseksi ja aloite toimitetaan uudelle valtuustolle elokuun alussa.

Vaalitulosten perusteella kysymys puoluerajat ylittävästä yhteistyöstä kannattaisi asettaa myös laajemmalla pohjalla. Olin mukana sellaista ehdottamassa jo hyvissä ajoin ennen kuntavaaleja, ja minusta sitä kannattaisi nyt selvittää ennakkoluulottomasti. Esimerkiksi Feministisen puolueen, Ympäristöliike Helsinki -ryhmän, Eläinoikeuspuolueen ja Asukkaiden Helsinki -listan yhteistyöllä voisi realistisesti tavoitella useampaakin valtuustopaikkaa. Enkä tarkoita vain vaaliyhteistyötä vaan myös mahdollisuuksia vaikuttaa vaalien välillä.

Ennen muuta tarvitaan kansalaistoimintaa, jotta uusi valtuusto joutuu ottamaan huomioon asukkaiden tarpeita ja vaatimuksia.

*****

Lopuksi kiitokset kaikille 765 äänestäjälle ja hienoille kumppaneille Asukkaiden Helsinki -yhteislistalla. Toiminta lähiluonnon, lähipalvelujen, lähidemokratian ja tasa-arvon puolesta jatkuu.

 

(Artikkelin kuva Helsingin kaupungintalolta, kun Asukkaiden Helsinki -lista on viemässä helsinkiläisten ehdotuksia valtuustolle siitä, mihin pitää ohjata rahaa 500 miljoonan ylijäämästä.)