Uniper ja ”se jää nähtäväksi”

23.7.2022

 

Fortumin Saksan ja Venäjän seikkailujen lopullista laskua ei tiedä vielä kukaan. Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen kehuu eilen julkistettua sopimusta ”parhaaksi mahdolliseksi”, mutta toteaa samalla, että ”se mitä tulevaisuudessa tapahtuu, jää nähtäväksi”.

Fortumin on sijoittanut saksalaisen Uniperin osakkeiden ostamiseen noin 7 miljardia ja antanut vaikeuksiin ajautuneelle yhtiölle lisäksi 8 miljardin lainarahoituksen. ”Paras mahdollinen” tarkoittaa nyt sitä, että Fortumin ostamien osakkeiden arvo on romahtanut ja Fortuminkin osake putoaa, Uniper tekee yhä tappiota (vaikka pienempää kuin viime kuukausina), osinko-odotukset ovat ainakin lähivuosina nollassa ja Uniperille annetun lainarahoituksen takaisinsaaminen on täysin auki. Toisaalta Saksan hallitus sai ale-hintaan 30 % omistusosuuden, käytännössä veto-oikeuden Uniperin päätöksiin ja järjestämiensä lainojen takaisinmaksulle etuaseman verrattuna Fortumiin.

Varmaa taitaa olla vain se, että Uniperin tulevaisuus on edelleen epävarma ja että kuluttajien laskut kasvavat.

Venäjä – osasyy

Fortumin ja Uniperin ongelmat kytkeytyvät Venäjään, mutta se on vain osasyy. Ongelmat alkoivat jo ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ja EU:n sen jälkeen kiristämiä Venäjän vastaisia pakotteita.

Esimerkiksi Uniperin kriisin laukaissut maakaasun hinta alkoi nousta jo 2021 ja yhtiöön oli keskitetty kivihiileen ja maakaasuun liittyviä Saksan energia-alan riskejä. Fortum hankkiutui Uniper-kaupalla Euroopan suurimpien hiilidioksidipäästöjen aiheuttajien joukkoon tilanteessa, jossa ilmastonmuutoksen hälytyskellot soivat ja uusiutuvan energian markkinat kasvoivat.

Johtajien ja valtio-omistajan vastuu

Uniper-kaupan aikaan Fortumin johdossa olleiden Pekka Lundmarkin ja Sari Baldaufin (jotka nykyisin ovat Nokian johdossa) sekä silloinkin Fortumin johtoon kuuluneen nykyisen toimitusjohtaja Markus Rauramon ohella iso vastuu Fortumin päätöksistä on valtion omistajapolitiikalla ja ministeriön omistajaohjausyksiköllä.

Miljardit, joilla Fortum osti osakkeita Uniperistä ja jo sitä ennen venäläisistä energiayhtiöistä olivat peräisin Fortumin hallussa Suomessa ja osin Ruotsissa olleiden sähkönsiirtoverkkojen myymisestä sijoittajille. Noilla sähkönsiirtoverkkojen myynnistä saaduilla miljardeilla Saksasta ja Venäjältä hankittujen osakkeiden arvo lähenee nyt nollaa.

Sähkönsiirtoverkon säilyttäminen valtion omistuksessa ja panostaminen fossiilisten sijasta uusiutuviin energialähteisiin olisi ollut pidemmän päälle kansantaloutta ja ympäristöä ajatellen hyödyllisempää. Mutta valtion omistajaohjaus luotti Fortumin johtajiin – niin kuin oli aiemmin luottanut Soneran, Postipankin, Ylen kantaverkon, Postin, Kemira GrowHow’n, Destian ja monien muiden valtionyhtiöiden myynnissä.

Pörssikauppaa

EU-johtajat syyttävät energian hintojen noususta Venäjää, jonka hyökkäys Ukrainaan onkin kiihdyttänyt hintojen nousua. Mutta Brysselin komissaarien on syytä katsoa myös peiliin. EU:n jo pitkään ajama sähkömarkkinoiden vapauttaminen sääntelystä on johtanut siihen, että hinnat määräytyvät pitkälle kansainvälisissä sähkö-, maakaasu- ja öljypörsseissä. Kaiken lisäksi Yhdysvaltojen ja EU:n päättämät Venäjän vastaiset pakotteet ovat nostaneet jyrkästi energian markkinahintoja. Paradoksaalisesti Venäjä saa samalla entistä enemmän tuloja energiaviennistä, vaikka sen vienti EU-alueella onkin vähentynyt.

Kansallistaminen ja ekologinen rakennemuutos

Energian hintojen nousu on saanut hallitukset monissa maissa vahvistamaan otettaan energiataloudesta. Kommunistit eivät ole enää yksin vaatimassa keskeisten energia-alan yhtiöiden kansallistamista ja energian hintojen säännöstelyä. Fortum on varoittava esimerkki siitä, että pelkkä valtion omistus ei riitä – tarvitaan myös omistuksen demokraattista ohjausta ja valvontaa. Valtionyhtiöiden paikka ei ole pörssissä eikä energian hintoja pidä ratkaista pörsseissä.

Kyse on niin energiatalouden ekologisen rakennemuutoksen tarpeista, energiaturvallisuudesta kuin energian hinnoista ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Surkuhupaisasti perussuomalaiset ja kokoomuslaiset, jotka ovat olleet huolissaan bensan hintojen noususta Suomessa, arvostelevat nyt Uniper-ratkaisussa sitä, että Saksassa ei siirretä nopeammin ja kokonaisuudessaan tukku- ja pörssihintojen nousua kuluttajien maksettavaksi. Siitä, miten valtion yritystoimintaa kehittämisessä vastataan ilmastonmuutoksen, työllisyyden ja julkisen talouden rahoituksen haasteisiin, siitä sen enempää hallituksen omistajaohjauksella kuin eduskunnan oppositiolla ei ole esityksiä.

 

© 2022 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »