Tulitauko Gazaan, solidaarisuutta Palestiinalle

14.7.2014

Tämän päivän uutiset kertovat Gazan pommitusten kuolonuhrien määrän nousseen jo 178:aan. Haavoittuneita on yli 1 100. YK:n tietojen mukaan suurin osa uhreista on siviilejä, joka kolmas on lapsi. Eikä Gazan noin 1,8 miljoonalla asukkaalla ole mitään mahdollisuuksia paeta tältä suunnilleen Espoon kokoiselta alueelta, josta Israel on tehnyt apartheid-leirin.

Israelin johto ilmoittaa ilmaiskujen ja mahdollisen rajoitetun maahyökkäyksen tavoitteeksi lopettaa Hamasin raketti-iskut ja rahoittaa alue. Ikään kuin vuosikymmeniä jatkunut väkivallan ja koston kierre ei olisi jo järkyttävän moneen kertaan tehnyt selväksi, että Israelin ja Palestiinan konfliktiin ei ole sotilaallista ratkaisua.

Myös Israelin johto tietää, että iskut Gazaan eivät tuo rauhaa ja maahyökkäys veisi vain vielä pahempaan.  Miksi se on sitten ryhtynyt taas kerran hyökkäykseen?

Tilanteen kärjistyminen alkoi jo ennen kolmen nuoren Israelin siirtokuntalaisen sieppausta ja murhaamista. Tuon rikoksen tutkimisen ja syyllisten rankaisemisen sijasta Israelin johto käytti tapahtunutta kärjistääkseen tilannetta, jossa oli avautunut uusia mahdollisuuksia poliittisille neuvotteluille.

Fatah ja Hamas pääsivät keväällä sopimukseen ja muodostivat Palestiinaan yhteishallituksen. Uusi hallitus ilmoitti pitävänsä kiinni palestiinalaishallinnon aiemmista sitoumuksista ja valmiutensa jatkaa rauhanprosessia. Tässä suhteessa avautui periaatteessa mahdollisuuksia neuvotteluille ratkaisusta, joka perustuisi kahden itsenäisen valtion molemminpuolisen tunnustamisen pohjalle. Se oli vasta pieni mahdollisuus, mutta jotain jota Israelin hallitus ei halunnut (ja oli jo aiemmin nostanut siksi USA:n ulkoministeri John Kerryn vetämässä rauhanprosessissa vaatimuksen tunnustaa Israel ”juutalaisena valtiona” – siis muiden kuin juutalaisten asettamisen toisen luokan kansalaisiksi Israelissa).

Israel vastasi Palestiinan yhteishallituksen muodostamiseen ilmoittamalla, ettei se suostu mihinkään neuvotteluihin uuden hallituksen kanssa ja tekemällä ilma-iskuja Gazaan. Gazan saarto jatkui ja kiristyi. Myös Hamasin raketti-iskut Gazan puolelta lisääntyivät. Väkivallan kierre sai taas lisää vauhtia.

Israelin johto on omalla politiikallaan, kuten siirtokuntien laajentamisella miehitetyillä palestiinalaisalueilla ja vahvemman oikeutta uhoavalla sotapropagandalla, luonut osaltaan pohjaa äärimmäisen vihamieliselle suhtautumiselle palestiinalaisiin. Kun sosialidemokraatit (työväenpuolue) eivät ole esittäneet Palestiinan kysymyksessä vaihtoehtoa, on äärioikealta tuleva painostus vaikuttanut enenevästi myös hallituksen linjaan.

Israel Hayom -lehden päätoimittaja uhoaa Gazan pommittamista ”kivikauteen”. Knessetissä hallitukseen kuuluvan Juutalaisten koti –puolueen parlamenttiryhmän puheenjohtaja kehottaa tuhoamaan ”käärmeitä” kasvattavat palestiinalaisäidit ja -kodit. Eikä väkivaltaa palestiinalaisia kohtaan harjoita enää vain Israelin armeijan vaan myös äärioikeistolaiset ryhmät.

Israelin iskut Gazaan ovat jo kärjistäneet tilannetta myös Libanonin ja Israelin rajalla. Hyökkäyksen jatkaminen ja laajentaminen voi johtaa arvaamattomiin seurauksiin laajemminkin Lähi-idässä, jossa soditaan myös Syyriassa ja Irakissa, miljoonat ovat joutuneet pakolaisiksi, ääri-islamistinen ISIS tavoittelee kalifaattia, sisäinen tilanne Egyptissä ja myös Libanonissa on kärkevä… 

Gazan tilanne kertoo USA:n ulkoministeri Kerryn johdolla viime vuonna uudelleenkäynnistetyn Israelin ja Palestiinan rauhanprosessin epäonnistumisesta.  Israelin ja myös Yhdysvaltojen johdossa on monia, joille tilanteen kärjistyminen sopii. He ovat huolissaan Palestiinan itsenäisyyden tunnustamisen saamasta laajasta tuesta YK:ssa samoin kuin siitä, että Yhdysvaltojen epäonnistumiset muun muassa Irakissa ja Syyriassa voivat synnyttää uusia asetelmia, kuten USA:n ja Iranin lähentyminen Irakin tilanteen ratkaisujen etsimisessä. Palestiinalaisten keskuudessa taas on paljon turhautumista ja pettymystä, joka ruokkii äärimmäisiä reaktioita ja tukea Hamasin raketti-iskuille, joissa ei niissäkään piitata ihmisuhreista.

Minusta on selvää, että rauhaa alueella ei saada aikaan niin kauan kun Gazan saarto ja palestiinalaisalueiden laiton miehitys jatkuvat, ja niin kauan kun Palestiinan kansan oikeuksia, mukaan lukien oikeus itsenäiseen valtion, ei tunnusteta. Ilman voimakkaampaa kansainvälistä painostusta Israelin johto ei kuitenkaan joudu arvioimaan uudelleen politiikkaansa vaan jatkaa palestiinalaisten joukkomittaista tuhoamista, miehitettyjen alueiden valtaamista ja systemaattista etnistä syrjintää. Toisaalta myöskään Palestiinan johdon valmius poliittiseen neuvotteluratkaisuun ei saa laajaa tukea sen oman kansan keskuudessa, jos Israel saa jatkaa palestiinalaisten tappamista ja sortamista ilman tehokkaita kansainvälisiä vastatoimia.

Gazan alueen 22 ammattiliittoa ja kansalaisjärjestöä ovat vedonneet Israelin asettamiseksi aseidenvientikieltoon, sotilaallisen tuen ja yhteistyön lopettamiseksi Israelin kanssa, kauppasopimusten – kuten EU:n ja Israelin välisen assosiaatiosopimuksen – irtisanomiseksi sekä israelilaisten tuotteiden boikotoimiseksi. Tällaisilla toimilla EU voisi ottaa aktiivisemman roolin, jota ulkoministeri Erkki Tuomioja on unionilta perännyt.

Myös Suomen hallituksella on tässä oma vastuunsa. Suomi käy asekauppaa Israelin kanssa. Suomessa myydään laittomissa siirtokunnissa tehtyjä tuotteita, kuten Ahava. Helsingin seudun joukkoliikenteessä on mukana Veolia-yhtiö, jonka tytäryhtiöitä toimii Israelin miehittämillä alueilla. Tällainen kauppa ja yhteistyö on syytä lopettaa niin kauan, kun Israel ei noudata YK:n päätöksiä, polkee ihmisoikeuksia ja käy sotaa Palestiinaa vastaan.

(Kuva Israelin iskuja Gazaan vastustaneesta mielenosoituksesta Helsingissä 12.7.2014.)

© 2018 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »