Olen hämmästyneenä seurannut kokoomuksen ja vihreiden intoa myydä valtakunnallisesti merkittävänä kulttuuriympäristönä suojellut Lapinlahden rakennukset ja osa asemakaavalla suojellusta puistosta kansainvälisille kiinteistösijoittajille. Kulttuuri- ja luontoarvojen lisäksi he ovat jyräämässä myös Lapinlahden 180-vuotista mielenterveystyötä jatkavan ja uutta kaupunkikulttuuria luoneen yhteisön.

 

Rahako ratkaisee?

Myymistä perustellaan ennen muuta sillä, että Lapinlahden rakennusten peruskorjaaminen tulee kalliiksi. Siis eivätkö rakennussuojelulain velvoitteet koskekaan Helsingin kaupunkia kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten omistajana? Miten muiltakaan voi edellyttää suojeluvelvoitteita, jos rikas Helsinki niitä kiertää?

Lapinlahden kunnostamisen hinta esitetään myyntipuheissa vahvasti yläkanttiin. Lapinlahden nykyisten toimijoiden laskelmat kustannuksista ovat huomattavasti pienemmät kuin kaupunkiympäristötoimialan esittämät. Hinta riippuu myös siitä, millaiseen käyttöön tilat kunnostetaan, miten, kenen toimesta ja siitä, millä aikataululla menot pitää kattaa. Esittämällä kustannukset liioitellen, saadaan tilojen vuokraamisen vaihtoehto näyttämään kohtuuttoman kalliilta.

Kun Helsingille kertyy jatkuvasti voittoa kiinteistötuotoista, on sillä varaa rahoittaa arvokkaiden kulttuuriympäristöjä. Kyse on poliittisista valinnoista.

Lapinlahden myyminen on ollut kaupungin johtajien agendalla jo pitkään. Yhtä pitkään on kaupunki vältellyt velvoitteitaan pitää huolta rakennusten kunnosta. Ehkä joskus selviää, millaisia keskusteluja ja kytköksiä tähän liittyy?

 

Ehdotus on kilpailuohjelman vastainen

Nyt kaupunkiympäristölautakunnassa pöydällä olevan ehdotuksen valmisteluun liittyy poikkeuksellisen paljon kummallisia ja kyseenalaisia piirteitä.

Kiinteistösijoitusyhtiö NREP:in esitys ”Lapinlahden kevät” julistettiin alueen suunnittelusta ja kehittämisestä järjestetyn kilpailun voittajaksi, vaikka sen ehdotus on selvästi ristiriidassa kaupunkiympäristölautakunnan päättämän kilpailuohjelman lähtökohtien ja suunnitteluperiaatteiden kanssa.

Kilpailuohjelman mukaan ”jatkotyön pohjana tulee olla nykyisen asemakaavan mukaiset ratkaisut” (Kilpailuohjelma 20.11.2018 sivu 4). NREP:in esitys ei mahdu nykyiseen asemakaavaan vaan edellyttää sen muuttamista niin, että puistoon voidaan rakentaa viisikerroksinen hotelli, kaksi 3-4-kerroksista asuintaloa ja parkkihalli.

”Puiston alkuperäinen tilarakenne, maastonmuodot, sommitelmat, kulkuväylät, rakenteet ja kasvillisuus tulee säilyttää. Rauhoitettujen lajien esiintymisalueet on otettava huomioon aluetta suunniteltaessa”, todetaan kilpailuohjelmassa (s. 18). NREP:n suunnitelma ei vastaa näitä vaatimuksia vaan rakentaa osaan puistoa, muuttaa kulkuväyliä ja ulottaa rakentamisen alueelle, jolla on uhanalaista kasvillisuutta.

”Ehdottamana vaatimuksena” kilpailuohjelmaan oli kirjattu vaatimus siitä, että ”rakennusten käytön tulee olla muuta kuin asumista” ja asuminen on vain ”vähäisessä määrin mahdollista” (s. 18). NREP:in suunnitelmassa asuminen on päinvastoin pääosassa: massiivinen hotelli, kaksi palveluasumiseen suunniteltua kerrostaloa, suuri osa vanhasta sairaalarakennuksesta hostelliksi ja palveluasumisen Koivula-rakennus.

Kilpailuohjelman mukaan ”toiminnan tulee ensisijaisesti sijoittua nykyisiin rakennuksiin. Mahdollisen täydennysrakentamisen tulee olla nykyisille rakennuksille alisteista ja perustuttava olemassa olevan rakennuskannan käytön ja alueen luonteeseen sopivan toiminnan tukemiseen” (s. 18). NREP:in suunnitelmassa hotellin ja palveluasuntojen rakentaminen ei ole alisteista vanhoille rakennuksille vaan päinvastoin, myös vanhat rakennukset alistetaan suurelta osin matkailubisnekselle.

”Rakennussuojelulailla suojeltujen rakennusten ja niiden ympäristön suojelupäätösten mukaisen vaalimisen tulee olla alueen kehittämisen lähtökohta”, todetaan vielä yhtenä kilpailuohjelman ”ehdottomana vaatimuksena”. NREP:in lähtökohtana on ihan muu: kiinteistöjalostus, jolla alueesta kehitetään kiinteistösijoittajille joidenkin vuosien kuluessa hyvin tuottava kohde, jonka myynnillä NREP voi kerätä hyvän liikevoiton.

 

Miksi vain virkamiehiä asiantuntijoina?

Ilmiselvän ristiriidan kilpailuohjelman ja suunnitteluperiaatteiden kanssa olisi mielestäni pitänyt johtaa jo kilpailun arviointivaiheessa NREP:in ehdotuksen hylkäämiseen. Sitä, miksi niin ei tehty, selittää ehkä jossain määrin arviointiryhmän ja sen kuulemien asiantuntijoiden nimilista.

Ryhmän seitsemästä jäsenestä viisi on kaupungin virkakoneistosta ja puheenjohtajana toimineen, hanketta ajavan toimialajohtaja Mikko Ahon alaisia. Vielä kummallisempi on ryhmän kuulemien 12 asiantuntijan lista: kaikki ovat kaupungin virkamiehiä! Kaiken lisäksi, kun kaupunkiympäristötoimiala kysyi asukkailta suunnitelmista ”Kerro kantasi” -nettisivuilla, oli NREP:in suunnitelman havainnekuvasta jätetty hotelli kokonaan pois.

 

Lapinlahtea on pidä myydä NREP:ille

Jos kaupunki tekee kaupat kiinteistösijoitusyhtiön kanssa, ei ole mitään takeita siitä, ketkä ovat omistajia joidenkin vuosien kuluttua. Tässäkin mielessä perustelu, jonka mukaan rakennuksiin tarvitaan ”pysyvä toimija” on kyseenalainen. Samalla se kertoo kylmäkiskoisesta suhtautumisesta Lapinlahden nykyiseen yhteisölliseen mielenterveys, kulttuuri- ja kansalaistoimintaan.

Koko asetelma vastaa heikosti kaupungin strategioissaan korostamaa asukaslähtöisyyttä, huolenpitoa ihmisten hyvinvoinnista, uutta kaupunkikulttuuria ja kaupunkiluonnon vaalimista. Yhtä vähän kaupungin arvoihin pitäisi sopia kumppanuus sellaisen yhtiön kanssa, joka sijoittaa Luxemburgin kautta veroja kiertävien keinottelijoiden rahoja.

Kyse ei ole NREP:n ehdotuksen yksityiskohdista eikä vain siitä, että ehdotus on ristiriidassa kilpailun sääntöjen kanssa. Kyse on siitä, arvostaako Helsinki omaa kulttuuriperintöään, ympäristöarvoja ja asukkaitaan. Alistetaanko Lapinlahti ahneelle voitontavoittelulle vai kuuluuko Lapinlahti meille kaikille?