TTIP ja TISA uhkana julkisille palveluille ja demokratialle

16.1.2016

Sopimuksia vapaakaupasta ja investointisuojasta perustellaan ennen muuta niiden tuomalla talouskasvulla ja työllisyydellä. EU-komissionkin selvitysten mukaan kyse on kuitenkin vain yhden promillen luokkaa olevasta BKT:n lisäyksestä – ja sekin edellyttäen, ettei ole laajaa työttömyyttä eikä talouskriisejä. Kiistanalaisten hyötyjen vastapainona on paljon isompia ongelmia ja uhkia.

Ensinnäkin TTIP- ja TISA-sopimukset vahvistaisivat juuri sitä vapaakaupan, yhtiöiden ja finanssimarkkinoiden ylivaltaa, joka on keskeinen syy aikamme suurimpiin ongelmiin, kuten työttömyys, eriarvoisuus, luonnonvarojen ehtyminen, sodat ja pakolaisuus. Sopimusten avulla USA ja EU pyrkivät myös määrittelemään maailmankaupan pelisäännöt muille maille.

Toiseksi sopimukset vaikeuttaisivat ja voisivat käytännössä jopa estää uudistuksia, joiden tarve globaalin kapitalismin kriisien ehkäisemiksi kasvaa. TTIP-sopimukseen esitetty investointisuoja ja ns. sääntely-yhteistyö rajoittavat valtioiden mahdollisuuksia säännellä tiukemmin rahoitusmarkkinoita tai esimerkiksi perua julkisten palvelujen kilpailuttamisia ja yksityistämisiä. TISA-sopimuksen ns. Ratchet-lausekkeen mukaan aloja, joilla kauppa on vapautettu, ei voi palauttaa julkisiksi ilman kaikkien osapuolten hyväksymistä. Lisäksi sopimukset koskevat myös tulevaisuudessa syntyviä uusia palveluja, ellei niitä osata jo nyt määritellä ja rajata pois.

Kolmanneksi sopimukset kaventaisivat demokratiaa. Kysymys siitä, onko joku asia kaupan este vai tarpeen ihmisten suojelemiseksi, on usein hyvin poliittinen valinta. Kansalaisten valitsemien edustajien sijasta näitä valintoja alkaisivat määrittää vetoomustuomioistuimet, joihin yhtiöt saisivat oikeuden haastaa valtiot, jos katsovat demokraattisesti säädettyjen lakien loukkaavan omia etujaan. Lisäksi muodostettaisiin ylikansallinen sääntely-yhteistyöelin valvomaan, että uusi lainsäädäntö ei loukkaa TTIP-sopimusta. Perusoikeuksien kannalta ongelmana on lisäksi se, että USA on ratifioinut esim. kansainvälisen työjärjestön, ILOn kahdeksasta perussopimuksesta vain kaksi.

Neljänneksi, kannattaa huomata, että 80 % EU-komission lupaamista TTIP-sopimuksen tuomista taloudellisista hyödyistä arvioidaan tulevan sääntelyn harmonisoinnista sekä palvelujen ja julkisten hankintojen kaupan vapauttamisesta kansainväliselle kilpailulle. Samaan aikaan neuvoteltava TISA-sopimus palvelujen vapaakaupasta vain korostaa sitä, miten iso rooli on julkisten palvelujen kilpailuttamisella ja yksityistämisellä.

Palvelujen vapaakauppa koskevien neuvottelujen lähtökohtana ovat Maailmankauppajärjestön WTO:n määritelmät. Ne rajaavat palvelujen vapaakaupan ulkopuolelle selvästi vain ”julkista valtaa käytettäessä tuotetut palvelut”, eli sellaiset viranomaistehtävät, joita ei voi kilpailuttaa.

Komissio on luvannut, että EU ei neuvottele julkisrahoitteisten sosiaali-, terveys-, koulutus-, vesi- ja audiovisuaalisten palvelujen avaamisesta kilpailulle. Rajaus ei siis koske kattavasti kaikkia julkisia palveluja. Lisäksi raja on kuin veteen piirretty viiva.

Eri maissa on erilaiset määritelmät siitä, mikä on julkista palvelua. Tulkintaa sopimuksista tehtäisiin vetoomustuomioistuimessa. Lisäksi TISA- ja TTIP-sopimukset koskisivat kaikkia julkisia hankintoja. Tätä kautta kilpailuttamispakko voi muokata julkisia palveluja laajemminkin. Se rajoittaa esimerkiksi mahdollisuuksia asettaa paikalliseen työllisyyteen ja ekologiaan liittyviä ehtoja hankinnoille. Entä mihin vedetään raja, kun julkinen palvelu järjestetään yhtiömuodossa tai yhteishankkeina yksityisen kanssa? Tai jos sosiaaliturva ja palvelut kustannetaan entistä laajemmin vakuutuspohjaisesti?

Kaiken lisäksi USA:n puolella liittovaltion tekemä sopimus ei sido osavaltioita, joilla on keskeinen rooli monissa palveluissa ja mahdollisuus protektionistiin osavaltiolakeihin.

Mitä voimme tehdä?

Monissa EU-maissa jo sadat kunnat ovat julistautuneet TTIP- ja TISA-vapaiksi vyöhykkeiksi. Euroopan ammattiliittojen yhteisjärjestö vastustaa TTIP- ja TISA-sopimuksia. Suomessakin tarvitaan laajempaa ay-liikkeen ja kuntien osallistumista tähän toimintaan

Komissio käy TTIP- ja TISA-neuvotteluja jäsenvaltioiden puolesta vedoten mandaattiin, jonka EU:n Lissabonin sopimus antaa sille asioissa, jotka kuuluvat komission toimivaltaa. Mutta neuvotteluissa ei ole kyse vain komission toimivaltaan kuuluvista asioista. Siksi on perusteltua vaatia, että TTIP ja TISA todetaan jaettuun toimivaltaan kuuluviksi. Tällöin jäsenvaltioiden hallitukset ja parlamentit voivat torjua nämä yksipuolisesti yhtiöiden etuja ja palvelujen yksityistämistä ajavat sopimukset.

Lopuksi voi kysyä, millä oikeutuksella USA ja EU – joissa asuu noin 10 % maapallon väestöstä – sopivat normeja, joiden ne haluavat muodostuvan koko maailmankauppaa koskeviksi.  Tarvitaan monenkeskisiä julkisia esimerkiksi WTO:n tai YK:n puitteissa käytäviä monenkeskisiä neuvotteluja, jotka sidotaan YK:n sopimuksiin ja kehitystavoitteisiin, ja joissa ovat mukana myös parlamenttien, ay- ja kansalaisliikkeiden edustajat ja seuraajat.                                   

© 2018 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »