TTIP ja TISA uhkaavat julkisia palveluja

5.2.2016

”TTIP on kaikkien aikojen kiistellyin vapaakauppasopimus”, totesi EU:n kauppakomissaari Cecilia Malmström tammikuussa esitellessään Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin neuvottelemaa kauppa- ja investointisopimusta. Tämä vuosi on Malmströmin mukaan neuvotteluissa ratkaiseva. Samaan aikaan EU neuvottelee Yhdysvaltojen ja 22 muun valtion kanssa palvelujen vapaakauppaa koskevasta TISA-sopimuksesta.

Talous ja työllisyys?

EU-komissio on perustellut sopimuksia ennen muuta taloudellisilla eduilla. Komission teettämien selvitys mukaan TTIP-sopimuksen tuoma hyöty olisi kuitenkin vain 0,1 % bruttokansantuotteesta – pitkällä aikavälillä ja edellyttäen, että ei ole laajaa työttömyyttä tai talouskriisejä. Toisenlaisilla laskentamalleilla sopimuksen vaikutukset kääntyvät negatiivisiksi.

TTIP- ja TISA-neuvotteluissa ei ole kyse vain tavanomaisista tulli- ja kauppasopimuksista. Tarkoitus on luoda yhdenmukaiset standardit tuotteille, purkaa kaupan esteitä, taata investointisuoja sijoittajille, avata julkiset hankinnat ja mahdollisimman laajasti julkiset palvelut markkinoille sekä kehittää sääntely-yhteistyötä ja purkaa sääntelyä. 80 prosenttia TTIP-sopimuksen hyödyistä arvioidaan tulevan sääntelyn vähentämisestä sekä palvelujen ja julkisten hankintojen avaamisesta kilpailulle.

Kysymys siitä, onko jokin asia kaupan este vai ihmisten perusoikeuksien turvaamista, työsuojelua, kuluttajasuojaa, tietoturvaa tai vaikka ympäristönsuojelua, on usein hyvin poliittinen valinta.  TTIP-sopimus siirtäisi tämän valinnan tärkeältä osin pois parlamenteilta ja työmarkkinajärjestöjen neuvotteluista ylikansalliselle investointituomioistuimelle ja sääntely-yhteistyöelimelle.

Yhtiövalta vai oikeusvaltio?

TTIP-neuvotteluissa esitettiin alun perin sijoittajien ja valtioiden riitojen ratkomiseen välimiesoikeutta (ISDS), jonka tuomiot olisivat salaisia eikä niistä voisi valittaa. Tämä herätti niin kovaa vastustusta, että komissio päätyi ehdottamaan sen sijaan julkista investointituomioistuinta, jonka ratkaisuista voi valittaa. Perusongelma on kuitenkin yhä sama: Ulkomainen sijoittaja tai yhtiö voi haastaa valtion oikeuteen, jos katsoo että kansallinen lainsäädäntö loukkaa sen oikeuksia. Sen sijaan kansalaiset eivät voi haastaa sijoittajia ja yhtiöitä.

Mitä investointituomioistuin voisi tarkoittaa? Esimerkiksi Suomessa on ulkomaisille yhtiöille myönnetty kaivosoikeuksia tähänastisen, kehnon lainsäädännön nojalla. Jos kaivoslakia tulevaisuudessa tiukennetaan, voisivat yhtiöt haastaa Suomen valtion jättikorvauksiin.

Investointituomioistuin nojaisi yhtiöiden ja valtioiden välisten riitojen ratkaisussa vain niihin sopimuksiin, joihin sekä EU että USA ovat sitoutuneet. USA ei ole ratifioinut esimerkiksi YK:n sopimusta taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä perusoikeuksia eikä sopimuksia naisiin kohdistuvan syrjinnän estämisestä ja lasten oikeuksista. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n kahdeksasta perussopimuksesta se on ratifioinut vain kaksi. USA ei ole hyväksynyt myöskään monia ympäristösopimuksia. Näin kaupalliset edut voisivat sivuuttaa ihmis- ja perusoikeudet.

Lisäksi Yhdysvalloissa liittovaltion tekemät kansainväliset sopimukset eivät välttämättä sido osavaltioita, joilla on omia lakeja ja protektionistisia käytäntöjä.

”Sääntely-yhteistyö”

TTIP- ja TISA-sopimukset eivät estä kokonaan sääntelyä, mutta rajoittavat sitä merkittävästi. Esimerkiksi julkisten sote-palvelujen kilpailuttamisia ja yksityistämisiä olisi vaikea perua, koska yhtiöt voisivat vaatia valtioilta korvauksia. Välimiesoikeuksien kokemusten perusteella korvaukset kokoavat helposti satoihin miljooniin euroihin.

Tämä vaikeuttaisi uudistuksia, joita tarvitaan globaalin kapitalismin kriisien torjumiseksi. TTIP ja TISA koskisivat myös rahoituspalveluja ja loisivat esteitä rahoitusmarkkinoiden sääntelylle. Investointisuoja voisi vaikeuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvittavaa energiamuutosta.

Sopimukset vahvistaisivat vapaakaupan, suuryhtiöiden ja finanssimarkkinoiden ylivaltaa, joka on pääsyy aikamme suurimpiin ongelmiin, kuten työttömyys, eriarvoisuus, ympäristötuhot, sodat ja pakolaisuus. Sääntely-yhteistyöelin puolestaan seuraisi, että valtioiden uusi lainsäädäntö on sopusoinnussa TTIP-sopimuksen kanssa, valtioiden pitäisi esitellä ennalta lainsäädäntöhankkeensa sille ja myös yhtiöillä olisi tässä yhteistyössä edustus.

Kilpailutus ja yksityistäminen

TISA-neuvottelujen lähtökohtana ovat Maailmankauppajärjestön WTO:n määritelmät palvelukaupasta. Ne rajaavat vapaakaupan ulkopuolelle selvästi vain ”julkista valtaa käytettäessä tuotetut palvelut” eli ne viranomaistehtävät, joita ei ole kilpailutettu. TTIP ja TISA koskevat myös tulevaisuudessa syntyviä uusia palveluja, jos niitä ei jo ennalta rajata sopimuksen ulkopuolelle.

EU-komissio on luvannut, että se ei neuvottele julkisten sosiaali-, terveys-, koulutus-, vesi- ja audiovisuaalisten palvelujen avaamisesta kilpailulle. Rajaus ei siis koske kaikkia julkisia palveluja, esimerkiksi liikenne-, energia- ja postipalveluja.  

Rajanveto julkisen ja yksityisen palvelun välillä on lisäksi vaikea. Eri maissa on erilaisia määritelmiä julkisesta palvelusta. TTIP ja TISA koskisivat joka tapauksessa julkisia hankintoja, joihin ei saisi liittyä esimerkiksi paikallista työllisyyttä suosivia ehtoja. Entä mihin vedetään raja, kun julkinen palvelu tuotetaan yhtiömuodossa tai yhteishankkeina? Tai jos sote-valinnanvapaus lisää vakuutuspohjaisen yksityisen rahoituksen osuutta? Entä pitävätkö EU-neuvottelujen varaumat Suomen työeläkejärjestelmän erityispiirteistä?  

Ihmisten hyvinvoinnin, työllisyyden, ympäristön ja demokratian kannalta TTIP- ja TISA-neuvotteluihin liittyy enemmän uhkia kuin etuja. Ketkä sitten haluavat näitä sopimuksia?

Yhtiöille on tietysti hyötyä, jos kaupan esteitä poistetaan. Vielä isompi asia on yhtiövallan vahvistuminen, jos sääntelyä puretaan, pakkokilpailuttamista ja kaupallistamista laajennetaan, ay-liikkeen edunvalvontaa vaikeutuu ja parlamentit voidaan sivuuttaa.

Yhdysvaltojen ja EU:n johtajat pyrkivät TTIP- ja TISA-sopimusten avulla määrittelemään maailmankaupan pelisääntöjä myös muille ja siten vahvistamaan asemaansa suhteessa Kiinaan, Intiaan, Venäjään ja muihin BRICS-maihin. EU:n sisällä komissio pyrkii sopimusten avulla laajentamaan omaa valtaansa. Ja oikeistolaisille hallituksille TTIP ja TISA ovat keppihevonen yksityistämisen politiikalle.

Mitä voimme tehdä?

Eurooppalainen ay-liike vastustaa TTIP- ja TISA-sopimuksia. Suomessa ay-liikkeen kanta on epämääräinen, vain muutama liitto on ottanut tiukemmin kantaa. Asia onkin syytä nostaa keskusteluun ammattiosastoissa ja liitoissa. 

Useissa EU-maissa sadat kaupungit ovat julistautuneet TTIP- ja TISA-vapaiksi alueiksi. Suomessa kunnat ja Kuntaliitto ovat hämmästyttävän hiljaa. Hallituksen ajama sote-palvelujen kilpailuttamisen ja yksityistämisten markkinoiden laajentaminen korostavat tarvetta ottaa kunnissa kantaa asiaan.

EU-komissio käy neuvotteluja TTIP- ja TISA-sopimuksista vedoten Lissabonin sopimuksen sille antamaan toimivaltaan tehdä kauppasopimuksia. Mutta TTIP ja TISA eivät ole vain kauppasopimuksia. Ne koskevat myös asioita, joissa komissiolla ei ole toimivaltaa. Jäsenvaltioiden parlamenttien onkin saatava ratkaista, hyväksytäänkö tällaisia sopimuksia.

Lopuksi voi kysyä, millä oikeudella USA ja EU sopivat pelisääntöjä, joiden ne haluavat koskevan koko maailmankauppaa? Tällaisten neuvottelujen pitäisi olla monenkeskisiä ja ne pitäisi sitoa YK:n ihmisoikeussopimuksiin ja kehitysohjelmiin. Neuvotteluja ei saa käydä salassa vaan niiden pitää olla avoimia medialle, ay- ja kansalaisjärjestöille.

Lisätietoja www.vapaakauppa.fi

(Artikkeli perustuu alustukseen SKP:n ja DSL:n 23.1.2016 Helsingissä järjestämässä seminaarissa Kenen valinnanvapaus? – Ovetko peruspalvelut kaupan.)

© 2018 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »