Puheenvuoroja

– 26.1.2015

Kreikan vaaleissa toivo paremmasta voitti pelottelun. Syrizan voitto antaa myös muulle Euroopalle toivoa vaihtoehdosta leikkaamiselle ja demokratian polkemiselle.

Kreikkalaisia yritettiin vaalien alla pelotella Syrizan vaalivoiton myötä seuraavista ongelmista. Toivo paremmasta voitti kuitenkin Samarasin, Merkelin ja muiden pelottelut. Vaalitulos on raju tappio Kreikkaa vuosikymmenet hallinneille valtapuolueille ja rikkaalle, korruptoituneelle valtaeliitille. Samalla Kreikan vaalitulos on tappio EU:n uusliberalistiselle politiikalle, jolla kansalaisten enemmistö on pantu maksamaan pankkien ja suursijoittajien keinottelun laskut.
 
Vielä Kreikan kriisin alla vuoden 2009 vaaleissa sosialidemokraattinen PASOK sai 44 % äänistä, nyt enää 4,7 %. Oikeistolainen Uusi Demokratia sai silloin 33,5 %, nyt 27,8. Syrizan ääniosuus oli 2009 vaaleissa 5 %, mutta nyt peräti 36,34 %. Kreikan vaalijärjestelmän erikoisuuksista johtuen muutos paikoissa on vielä dramaattisempi. Syriza sai paikoista 149 – eli kahta paikkaa vaille enemmistön – Uusi demokratia 76 ja PASOK 13 paikkaa.

Kriisi on nostanut äärioikeistolaisen Kultaisen Aamunkoiton parlamenttiin kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi, joskin sen eteneminen näyttää onneksi pysähtyneen edellisiin vaaleihin (nyt 6,3 % äänistä ja 17 paikkaa, 2012 osuus oli 6,9%). Kommunistipuolue KKE sai 7,5 % äänistä 2009, nyt noin 5,5 % (15 paikkaa). Vanhoja valtapuolueita hajottanut kriisi on tuonut parlamenttiin lisäksi uutena puolueena To Potamin (Joki 6,1 % ja 17 paikkaa) ja Itsenäiset kreikkalaiset (ANEL 4,7 % ja 13 paikkaa).

Toisenlainen politiikka on mahdollinen

Jotkut euroeliitin ja median edustajat selittivät vaalien alla, että Syrizalla ei ole realistista vaihtoehtoa Kreikan kriisin hoitamiseen. Väitän päinvastoin, että Syrizan vaalivoiton keskeinen tekijä oli juuri se, että radikaali vasemmisto toi vaaleihin todellisen vaihtoehdon valtapuolueiden katastrofaalisesti epäonnistuneelle ja julman epäsosiaaliselle politiikalle.

Kyse ei ollut vain Alexis Tsipraksen kiistattomasta karismasta tai protestista maan katastrofiin ajaneita puolueita vastaan. Syrizan ja Euroopan vasemmiston piirissä on jo usean vuoden ajan analysoitu perusteellisesti talous- ja velkakriisiä, laajemminkin EU:n kriisiä. Yhdessä tutkijoiden ja monien yhteiskunnallisten liikkeiden edustajien kanssa on kehitelty vaihtoehtoja ja aloitteita taloudellisen, sosiaalisen, humanitaarisen ja poliittisen kriisin ratkaisemiseksi. Nämä keskustelut ja aloitteet ovat yhdistyneet toimintaan asuinalueilla, ammattiyhdistys- ja kansalaisliikkeissä, parlamenteissa ja muutoksen voimien kokoamisessa.
 
Syrizan ja Euroopan vasemmiston esittämässä vaihtoehdossa on keskeisenä leikkauspolitiikan hylkääminen ja panostaminen työtä ja hyvinvointia luoviin, sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviin hankkeisiin. Pankkien ja keinottelijoiden sijasta tuetaan vaikeuksissa olevia ihmisiä, mm. perusturvaa ja minimipalkkaa parantamalla. Rikkaat laitetaan maksamaan kriisistä myös kiristämällä suurten tulojen, pääomien ja omaisuuksien verotusta. Taloudelliset ja sosiaaliset vaatimukset yhdistyvät vaatimuksiin demokratian uudelleenrakentamisesta ja ulottamisesta myös talouden alalle, osallistuvasta demokratiasta ja finanssimarkkinoiden vallan rajoittamisesta.

Eräs Syrizan vaalivoiton tekijä liittyy myös puolueen luonteeseen. Syriza ei ole tavanomainen puolue. Se on radikaalien vasemmistolaisten voimien koalitio, jonka juuret ovat osassa kommunistista ja muuta radikaalia poliittista vasemmistoa, 2000-luvun alun kansalaisliikkeissä ja Kreikan kriisin synnyttämissä uusissa sosiaalisissa liikkeissä. Se on radikaalin vasemmiston yhtenäisyyden rakentamista moninaisuudessa. Tästä voisi Suomessakin ottaa paljon opiksi.

Kreikan vaalitulos avaa tietä suunnanmuutokselle Kreikassa. Se ei ole helppo tie. Syriza kykenee kyllä kokoamaan hallituksen, joko ANEL:n tai To Potamin kanssa – eihän Syrizan lähtökohtana ole ollut muodostaa hallitus yksin. Mutta vastassa ovat vahvat voimat talouselämän ja EU:n johdossa, joita pelottaa radikaalin vasemmiston nousu muuallakin. Kovimmat taistelut ovatkin vasta edessä.

Mitään nopeaa kertaratkaisua Kreikan kriisiin ei ole. Se näkyy myös Syrizan vaaliohjelmassa. Kysymys kuuluukin, miten hyvin Syriza onnistuu yhdistämään välittömät sosiaaliset uudistukset ja todennäköisesti pitkään kestävän kamppailun velka- ja kriisiohjelmista, toiminnan kansalaisliikkeissä ja hallituksessa, kamppailut Kreikassa ja eurooppalaisen vastarinnan.

Kreikan kommunistinen puolue on tehnyt selväksi, että se jää oppositioon. Se on monista asioista tiukasti eri mieltä Syrizan kanssa. Toivottavasti jatkossa löytyy kuitenkin mahdollisuuksia myös keskustelulle mahdollisuuksista tehdä yhteistyötä. Tällä olisi tärkeä merkitys myös ammattiyhdistysliikkeissä ja kansalaistoiminnassa.

Suomen häpeällinen rooli

Suomen hallitusten – ensin Kataisen sixpackin ja nyt Stubbin hallituksen – ja komissaari Olli Rehnin rooli Kreikan kriisissä on surullisen kuuluisa. Monien muiden maiden vasemmistolaisten on ollut mahdoton ymmärtää, että myös Vasemmistoliitto ja Vihreät ovat olleet hallituksessa ja eduskunnassa mukana hyväksymässä Kreikalle sanellut ”Troikan” memorandumit ja EU:n talouskurisopimukset.  Miksi Suomen hallitusvasemmisto tukee Saksan Merkelin hallituksen kovaa oikeistolaista politiikkaa?

On suorastaan käsittämätöntä, että pääministeri Alexander Stubb kehtaa vielä tänäänkin kehua Kreikan humanitaariseen katastrofiin ajaneita lainaehtoja ”huokeiksi ja suopeiksi” kreikkalaisille ja vaatimaan, että Kreikka jatkaa ”rakenteellisia uudistuksia”, leikkaamista ja julkisen sektorin alasajoa. Keskipalkka on Kreikassa romahtanut 600 euroon kuukaudessa, työttömyys paisunut lähes 30 prosenttiin, nuorisotyöttömyys 60 prosenttiin, monet julkiset palvelut raunioitettu, asunnottomuus ja köyhyys valtava ongelma. Kreikan velkataakka on Stubbin kehumalla linjalla kasvanut noin 110 prosentista lähes 180 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Kreikkalaisten sijasta EU:n ja ”Troikan” ohjelmilla on pelastettu pankkeja ja suursijoittajia, siirretty niiden riskejä kreikkalaisten ja muiden EU-maiden veronmaksajien kannettavaksi.

Haaste vasemmistolle Suomessa

Kreikan vaalitulos onkin haaste myös suomalaiselle vasemmistolle. Ehkä tärkein tapa tukea Syrizaa ja Kreikkaa on vaatia Suomen hallitusta tunnustamaan välttämättömyys järjestellä uudelleen ja antaa anteeksi suuri osa Kreikan lainoista. Kreikan elpyminen edellyttää myös vapautumista EU:n nykyisistä talouskurisopimuksista sekä euroalueen kriteerien ja EKP:n roolin muuttamista. Nämä muutokset olisivat hyväksi myös Suomen talouden ja suomalaisten hyvinvoinnin kehitykselle.  Tässä on SDP:n ohella myös Vasemmistoliitolle uudelleenarvioiden paikka. Ei voi olla uskottavasti yhtä aikaa solidaarinen Syrizalle ja Kataisen hallituksessa hyväksymilleen EU:n talouskurisopimuksille.

Myös Suomi tarvitsee Syrizan esittämää ”eurooppalaista uusjakoa, New Dealiä”. Myös Suomen eduskuntaan tarvitaan puolue, joka ei haikaile hallitukseen leikkauspolitiikkaan, jopa sen koventamista, ajavien puolueiden kanssa vaan tarjoaa selkeän vasemmistolaisen vaihtoehdon ja kokoaa voimia politiikan suunnan muuttamiseksi.

(Kuva Syrizan vaalivalvojaisista 25.1.2015)