”Kekkosen aika” on usein jotain, mihin nykyisiä tapahtumia verrataan. Yleensä tällöin puhutaan presidentti Urho Kekkosen 70-luvun mahtivuosista. Professori Juhani Suomi nostaa uudessa kirjassaan Kolmasti kuopattu esiin Kekkosen poliittiset taisteluvuodet 1944 – 1956.

Kekkosen tie sodanjälkeiseen hallitukseen, sitten pääministeriksi ja lopulta tasavallan presidentiksi kulki monien mutkien, kamppailujen ja sattumustenkin kautta. Taistelu vanhan eliitin, aseveliakselin ja niitä tukevan lehdistön hegemonian oloissa oli kovaa.

*****

Näinä aikoina, kun Suomenkin turvallisuutta rakennetaan yhä enemmän aseiden varaan, Juhani Suomen kirja muistuttaa siitä, miten sodan kokemukset opettivat Kekkoselle maamme turvallisuuden nojaavan ennen muuta ulkopolitiikkaan.

Kirja tuo monipuolisuutta kuvaan kylmän sodan politiikasta. Maamme politiikka ei ollut vain Neuvostoliiton tiiviissä seurannassa. Myös Yhdysvallat ja Iso-Britannia sekaantuivat asioihin aina hallitusten kokoonpanoa koskevia vääntöjä ja lehdistön kirjoittelua myöten.

*****

Samalla kun Juhani Suomi pyrkii luomaan jonkinlaista suhteellisuutta keskusteluun Kekkosen urasta, hän kuvaa sitä yksinäisen miehen taisteluna. Eikä Kekkosella noina aikoina varmaan ollutkaan monia luotettavia kavereita.

SKP:n ja SKDL:n, samoin kuin ammattiyhdistysliikkeen ja rauhanliikkeen merkitys jää kirjassa turhan vähälle huomiolle. Niistä kerrotaan lähinnä Kekkosen (ja J. K. Paasikiven) esittämän kritiikin kautta – ei tekijöinä, joilla oli tärkeä rooli oikeiston ja aseveliakselin hegemonian murtumisessa.

*****

Talouspolitiikassa Kekkonen kulki yleensä valtavirrassa ja oli alituiseen eri mieltä ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Toisaalta Juhani Suomi nostaa esille Kekkosen aktiivisen roolin valtionyhtiöiden perustamisessa ja aluepolitiikassa. Jotain vastaavanlaista julkisten investointien ohjelmaa tarvittaisiin nykyisin ekologisen rakennemuutoksen toteuttamisessa.

Juhani Suomi: Kolmasti kuopattu. Urho Kekkosen poliittiset taisteluvuodet 1944 – 1956. 352 s. Vastapaino 2020.

(Kirja-arvio Tiedonantaja-lehti 2/2020)