Tilanteesta ja tehtävistä vaalien jälkeen

Vaalit olivat muutoksen vaatimus. Jyrki Kataisen johdolla
muodostettava hallitus ei kuitenkaan tuo ihmisten laajasti toivomaa muutosta. Hallitusohjelmaa
valmistelevat kysymykset viittaavat päinvastoin siihen, että muutoksen tarpeet
vain kärjistyvät.

Olemme tottuneet siihen, että Suomessa on ollut vahva
hallitus ja laaja konsensus. Nyt näyttää siltä, että uuden hallituksen sisällä
tulee olemaan aiempaa enemmän ristiriitoja. Toisaalta myös oppositio on
hajanainen. Ristiriitoja lisää eurokriisi ja pyrkimys ratkoa sitä työtätekevien
ihmisten kustannuksella ja EU-komission valtaa kasvattamalla.

Politiikan suunnasta käytävä kamppailu ei ole ratkennut
vaaleihin. Portugalin kriisipaketissa on kyse sijoittajien vastuun ohella
suhtautumisesta rajuun uusliberalistiseen vyönkiristämisen ja yksityistämisen
ohjelmaan. Myös Suomessa ovat edessä kuntien palveluja, perusturvaa, työllisyyttä,
verotusta ja armeijaa koskevat budjettiratkaisut. Tekeillä on kuntalain muutos,
jolla aiotaan vauhdittaa lähipalvelujen karsimista, kilpailuttamista,
yhtiöittämistä ja kuntien yhdistämistä. Työmarkkinajärjestöjen pöydällä on
useita kiistakysymyksiä, mm. eläkeratkaisut. Oma kysymyksensä on, mihin hallitus
suuntautuu ilmasto- ja energiapolitiikassa. Entä miten se ja tulevat
presidenttiehdokkaat suhtautuvat USA:n ja Naton ”lännen lakiin”, vahvemman
oikeuteen?

SKP:n rooli poliittisissa kamppailuissa

SKP:llä on näissä kamppailuissa tärkeä merkitys ennen muuta
siksi, että meille politiikka on ensisijassa ihmisten omakohtaista
vaikuttamista ja joukkotoimintaa. Omalla tavallaan perussuomalaisten nousu on
politisoinut ihmisten arkea. Nyt on kyse siitä, miten tapahtuu vaalien jälkeen
toreilla ja turuilla, erityisesti ay- ja kansalaisliikkeissä. Siinä tarvitaan
kommunistien aktiivisuutta.

SKP:llä on myös toinen tärkeä ominaislaatu. Se on oikeiston
ja suurpääomanvastainen päälinja, joka antaa mahdollisuuden ylittää ahtaita
ryhmäetuja ja kokoamaan laajaa muutosvoimaa. Kun köyhiä, maahanmuuttajia ja työläisiä
asetetaan toisiaan vastaan, tarvitaan luokkanäkökulmaa ja siihen perustuvaa solidaarisuutta.
Kun halla-aholaisten vaalimenestys rohkaisee vihapuheita vähemmistöjä vastaan,
tarvitaan jokaiselle kuuluvien ihmisoikeuksien rohkeita puolustajia.

Poliittinen toimikunta ehdottaa vastarinnan ja vaihtoehtojen
kehittämiseksi toimintaa erityisesti kolmessa suunnassa:

–        
Laajapohjaisen mielenosoituksen kokoaminen hallituksen
budjettiriihen eteen elokuussa. Perusturva voisi olla keskeinen vaatimus, joka
yhdistää erilaisia kansalaisjärjestöjä, vasemmistolaisia ja vihreitä. Tähän
voisi liittyä perusturva-adressin keräämisen jatkaminen ja nimien luovuttaminen
uudelle eduskunnalle syyskuussa.

–        
Toinen vastarinnan ja vaihtoehtojen voimistamisen
suunta on toiminta kunnallisten palvelujen leikkaamista ja yksityistämistä
vastaan. Tässä jokainen puolueosasto löytää alueeltaan konkreettisia haasteita
ja yhteistyömahdollisuuksia. Kun valtapuolueet aikovat keskittää palveluja ja lopettaa
lähes puolet kunnista, liittyy tähän myös eduskuntapuolueissa paljon
ristiriitoja.

–        
Kolmas haaste ja mahdollisuus on toiminta
ammattiosastoissa ja Kriittisen ay-verkoston toiminnan laajentaminen
perustamalla paikallisia toimintaryhmiä. Tällaista ammattiliittorajat ylittävää
liikettä tarvitaan torjumaan työvoiman polkumyyntiä, murtamaan kilpailuttamisen
oravanpyörää ja tuomaan ay-liikkeeseen luokkataistelun näkökulmaa. Työelämän ja
sen ristiriitojen tuominen laajemmin keskustelun ja toiminnan kohteeksi on myös
vaalitulosten valossa tärkeä johtopäätös. Se on tärkeää työntekijöiden
luokkaidentiteetin vahvistamisessa.

Gramsci, strategiset tavoitteet ja SKP

Vaalitulos on muutoksen vaatimus myös meille itsellemme,
SKP:lle. Tämä kokous – ja edellä JP Väisäsen alustuksen pohjalta käyty
keskustelu – ei ole päätepiste keskustelulle siitä, mitä ja miten pitää SKP:ssä
uudistaa, muuttaa, korjata. Haasteena on päinvastoin keskustelun laajentaminen
niin, että vielä useampi osallistuu siihen ja erilaiset näkökulmat, kokemukset
ja tarpeet kohtaavat toisensa yhteisissä tapaamisissa, kasvokkain. Myös niiden
mielipiteet ovat tärkeitä, jotka ovat olleet sivussa.

Vaalikampanjan järjestämisen vaikeudet eivät olleet vain
vaalityön ongelma. Ne ovat osa laajempaa kysymystä siitä, miten osaamme
lähestyä ja ottaa yhteyttä ihmisiin, analysoida ja keskustella, tehdä
aloitteita, organisoida toimintaa, tehdä yhteistyötä ja käyttää erilaisia
medioita.

Tämän voi kiteyttää gramscilaiseen kysymykseen hegemonisista
aloitteista. Tällaiset aloitteet lähtevät ihmisten arkikokemuksesta, puhuvat
kansantajuisesti, löytävät arjen ristiriidoista politisoimisen ja muutoksen
mahdollisuuksia, kyseenalaistavat vallalla olevia ajatustapoja, liittävät
yhteen työväen eri ryhmien etuja strategisten uudistustavoitteiden kautta ja
kehittävät liittoja, jotka ovat sekä sosiaalisia, poliittisia että
kulttuurisia.

Minusta hegemonisen kamppailun näkökulma auttaa vastaamaan vaaliarviokeskustelussa
esille nousseisiin kysymyksiin siitä, mikä on ajankohtaisten tavoitteiden ja
sosialismin suhde. Kyse ei ole mekaanisesti siitä, pitääkö olla ”lisää” tai ”vähemmän”
sosialismia. Kyse on ennen muuta siitä, millaisen keskustelun, käytäntöjen,
liittojen ja strategisten tavoitteiden kautta rakennamme sillan tästä päivästä
kohti sosialismia.

On myös kysytty, eroaako linjamme Vasemmistoliitosta tai jopa
pitäisikö siirtyä yksilöinä Vasemmistoliittoon, luopua SKP:stä?

Minusta se, että meillä on yhteisiä tai samansuuntaisia
tavoitteita VAS:n kanssa ei ole ongelma vaan mahdollisuus. Tällaisia yhteisiä
tavoitteita tarvitaan myös monien muiden kanssa, jotta syntyy muutoksiin
tarvittava yhteisrintama. Toki vaaliohjelmissamme oli merkittäviä erojakin. Me
vaadimme 900 euron perusturvaa, matalatasoisen palkkalinjan hylkäämistä, irtaantumista
kunta- ja palvelurakennehankkeesta, pankkien yhteiskunnallistamista,
irtaantumista EU-komennosta jne. Oleellisin ero puolueittemme välillä on kuitenkin
suhtautumisessa kapitalismiin ja sen korvaamiseen sosialistisella
järjestelmällä.

Välittömien tavoitteiden ja sosialismin päämäärän,
työväenliikkeen ja marxilaisuuden yhdistäminen ei onnistu ilman kollektiivia,
ilman kommunistista puoluetta ja tietoista strategiaa. Juuri tämä yhdistävien
tavoitteiden nostaminen ja näköalojen avaaminen eteenpäin, kapitalismin
puitteiden yli kohti sosialismia, on se erityinen rooli, jota Kommunistisessa manifestissa
painotetaan.

Vaaliarviosta käytävän keskustelun jatkaminen

Tälle kokoukselle ehdotetaan vaaliarviokeskustelun
jatkamista ja laajentamista suunnitelmallisesti organisoiden ja prosessina, jossa
pyritään yhteisiin johtopäätöksiin.

–        
Ehdotuksen mukaan jäsenille ja osastoille lähtee kirje
vaaliarvioon ja SKP:n uudistamiseen liittyvistä kysymyksistä. Osastojen ja
piirien toivotaan järjestävän kokouksia tai epävirallisempia tapaamisia niin,
että mahdollisimman moni pääsee mukaan.

–        
Piirit kokoavat yhteenvedon keskusteluista elokuun
puoliväliin mennessä. Sen jälkeen keskuskomitea tekee elokuun 20.-21.päivä
valtakunnallisen yhteenvedon ja päättää tarvittavista jatkotoimista.

–        
Kyse ei ole vain arvioinnista. On pyrittävä löytämään
uusia mahdollisuuksia, lisää toimijoita ja uusia toiminnan järjestämisen
tapoja, jotka täydentävät ja vahvistavat osastojen ja piirien toimintaa.
Keskeinen rooli tässä on piirien kesäseminaareilla, jotka ehdotetaan
järjestettäväksi yhteisen valtakunnallisen suunnitelman puitteissa. Tulossa
ovat myös SKP:n ja Euroopan vasemmiston kesäyliopistot. Tarvitsemme lisää
marxilaista opintotoimintaa ja poliittista koulutusta.

SKP:n uudelleenrekisteröiminen

Kommunistisen puolueen olemassaoloa ei ratkaista oikeusministeriön
puoluerekisterissä. Mutta monille jäsenille ja kannattajille puolueen
rekisteröiminen on tärkeää. Sillä on merkitystä myös siinä, miten muut tahot
suhtautuvat SKP:hen – olemmeko kerho vai puolue. Selvyys tässä suhteessa on
tärkeää.

Poliittinen toimikunta ehdottaa, että käynnistämme
mahdollisimman nopeasti kannattajakorttien keräämisen. Se antaa mahdollisuuden
laittaa ajan tasalle osastoyhteyksiämme, keskustella toiminnan uudistamisesta
ja hankkia uusia jäseniä. Kannattajakorttien keräys antaa myös hyvän perusteen
kiertää toreilla, kesätapahtumissa, ottaa yhteyttä jokaiseen jäseneen ja muihin
ihmisiin.

5 000 kannattajakortin kerääminen vaatii
systemaattisesti organisoitua toimintaa. Ketkä kiertävät kesätapahtumissa?
Miten saadaan kukin jäsen keräämään omasta perhe- ja tuttavapiiristään
esimerkiksi 5 – 10 nimeä? Miten nimenkeräykseen yhdistetään jäsenhankinta ja Tiedonantajan tilausten tarjoaminen?

Voimien kokoaminen ja yhteistyö

SKP:n uudelleenrekisteröiminen ei merkitse siitä, että aikoisimme
jatkaa entiseen tapaan tai että emme ole kiinnostuneita voimien kokoamisesta.
Nämä asiat eivät ole vastakkaisia. Jos SKP:n toiminta uudistuu ja voimistuu,
olemme myös kiinnostavampi yhteistyökumppani ja voimme antaa yhteistyölle
enemmän. 

Voimien kokoamisessa on kaksi toisiinsa liittyvää, mutta
selvästi eri haastetta. Ensinnäkin kysymys kommunistien voimien yhdistämisestä
ja toiseksi kysymys liitosta tai vaalijärjestöstä, joka kokoaisi radikaaleja
vasemmistolaisia ja punavihreitä voimia.

Jos kommunistit eivät löydä yhteisymmärrystä, se haittaa
myös laajemman liiton kokoamista. Ja liitto puolestaan jää vaille laajuutta ja
uskottavuutta, jos sitä kokoavat vain kommunistit.

Näistä asioista on tarpeen keskustella jo lähiviikkoina niin
VAS:n kuin KTP:n ja STP:n kanssa. Enkä tarkoita tällä vain puolueiden johdon
edustajien tapaamisia. En myöskään vain noita puolueita vaan myös sitä laajaa
sitoutumattomien vasemmistolaisten, ay-aktiivien ja kansalaistoimijoiden
joukkoa, joka voi olla kiinnostunut vahvemman radikaalin vastavoiman
rakentamisesta oikeistolle ja rahavallalle.

Nyt on tärkeä etsiä sellaisia ihmisiä, ruohonjuuritason
ryhmä ja järjestöjä, jotka haluavat lähteä kokoamaan ja uudistamaan vastavoimia.
Mahdollisimman monen on syytä olla liikkeellä.

Voimien yhdistämiseen liittyy paljon herkkiä kysymyksiä.
Esimerkiksi laajemman vasemmistolaisia ja punavihreitä ihmisiä, järjestöjä ja
puolueita yhdistävän liikkeen kokoamisessa on minusta ensiksi syytä varmistaa
VAS:n suhtautuminen. Olemme jo aiemmin ehdottaneet VAS:lle keskusteluja
erilaisia vasemmistovoimia kokoavasta liitosta, johon SKP ja muut kiinnostuneet
voivat osallistua omasta identiteetistään, aatteistaan, itsenäisyydestään ja
organisaatiostaan luopumatta.

Jos VAS ei ole kiinnostunut uusiin avauksiin, on minusta
syytä koota ryhmä ihmisiä, jotka voivat lähteä ideoimaan ja vetämään tällaista
hanketta. Tällainen liitto voisi olla vaalijärjestö. Mutta minusta sen pitäisi
luoda myös uutta poliittista kulttuuria ja uudenlaista suhdetta politiikkaan
myös vaalien välillä. On tärkeää, että tällaista liittoa koskevan aloitteen
ideoimisessa ja tekemisessä on alusta alkaen mukana näkyvästi muitakin kuin
kommunisteja.

KTP:n ja STP:n kanssa on syytä selvittää uudelleen, ovatko
he valmiita kommunistien voimien yhdistämiseen. Voimien kokoaminen voi tapahtua
SKP:n nimen alla – siitä ei ole tähän mennessäkään ollut kiistaa – ja meillä on
yllin kyllin yhteisiä lähtökohtia ja tavoitteita. Kaikkea ei tarvitse eikä voi
ratkaista kerralla, mutta yhteisen organisaation puitteissa on helpompaa edetä
myös muiden kysymysten ratkaisemiseen.

Lähiviikkoina selvinnee, aikooko uusi hallitus toteuttaa
vaalilain muutoksen, joka toisi 3 % äänikynnyksen ja vaaliliittojen kiellon.
Äänikynnys ja vaaliliittojen kielto tietysti korostaisivat vaalijärjestön
tarvetta. SKP:n osalta kyse ei ole kuitenkaan vain tästä. Meille kyse on vastavoiman
ja liittojen rakentamisesta, jota tarvitaan joka tapauksessa.

Uuden vasemmistolaisen ja punavihreän vaihtoehdon läpimurron
kannalta kuntavaalit tarjoavat monia mahdollisuuksia. Siksi tällaisen järjestön
rekisteröiminen pitäisi hoitaa mieluiten jo ensi vuoden alkuun mennessä. Kuntavaaleissa
se voi tarjota myös vaaliliittoa VAS:lle, sillä vaaliliittojen kieltoa koskeva
lainmuutosesitys ei koske kunnallisvaaleja.

Presidentinvaaleihin ehdokkaan asettaminen edellyttää muilta
kuin eduskuntapuolueilta 20 000 kannattajan nimen keräämistä.
Presidentinvaalit ovat tärkeät, ei vähiten Nato-vaalina. Tuntuu epärealistiselta
ajatella, että keräisimme vajaan vuoden aikana 2 x 5 000 + 20 000
kannattajakorttia.

Poliittinen toimikunta ei ehdota oman presidenttiehdokkaan
asettamista. Muuten presidentinvaaleihin vaikuttamiseen on kuitenkin syytä
palata elokuun keskuskomiteassa.

Tiedonantaja-festivaali

Lopuksi Tiedonantaja-tapahtuma, josta olemme aiemmin
keskustelleet. Aiemmat Tiedonantajan juhlat, Vastavirtafestivaalit ja kansainväliset
kokemukset puhuvat sen järjestämisen puolesta.

SKP:n Tampereen piiri on valmis isännöimään tapahtumaa
syyskuussa. Tiedonantajan toimitus on jo kokoamassa ideariihtä siitä, millaisia
toritapahtumia, työpajoja, keskusteluja ja tapaamisia ohjelmassa voisi olla.
Samaan viikonloppuun voisi toiselle päivälle ajoittua esimerkiksi
kunnallisseminaari. Muitakin ideoita kannattaa kehitellä, ja myös paikalliseen
toimintaan. Jo nyt on kuitenkin syytä tehdä päätös siitä, järjestetäänkö
Tiedonantaja-tapahtuma, ja jos, niin missä ja milloin.