Terrorismin vastaisen sodan keisarilla ei ole vaatteita

Terrorismista ja sen vastustamisesta on tullut kansainvälisen politiikan keskeinen tekijä. Varsinkin Yhdysvaltojen johto perustelee sillä niin kansainvälisiä kuin kotimaisia toimiaan. Mutta mitä on terrorismi, ketkä sitä harjoittavat ja minkä hyväksi?

Havannassa kesäkuun alussa pidetty konferenssi ”Terrorismia vastaan, totuuden ja oikeuden puolesta” vyörytti kolmen päivän aikana valtavan määrän todistajia ja aiemmin salassa pidettyjä dokumentteja terrorismista. Ne osoittavat, että terrorismin vastaisen sodan johtajana esiintyvä Yhdysvaltain hallinto käyttää systemaattisesti terrorismia keinona oman herruutensa turvaamisessa ja sitä vastaan suuntautuvien liikkeiden nujertamisessa.

Konferenssi kokosi noin 680 osanottajaa 67 maasta ja lisäksi suuren joukon terrorismin uhrien omaisia, kuubalaisia ja median edustajia. Pääpuhujia olivat Venezuelan varapresidentti José Rangel, Nicaraguan entinen presidentti Daniel Ortega, Salvadorin Farabundo Marti –liikkeen johtaja Shafik Handal ja Kuuban presidentti Fidel Castro.

Todistajina tässä terrorismin vastaisessa tribunaalissa esiintyivät Argentiinan sotilasvallan aikana kadonneiden Plaza del Mayon äitien liikkeen perustajia, Chilen juntan aikana murhattujen omaisia, miehittäjien tuhoamassa Fallujan kaupungissa Irakissa vierailleita Italian Solidaarisuusverkoston edustajia, ammattiyhdistysaktiiveja, tutkijoita, toimittajia… Heitä kuultiin aamuyhdeksästä iltamyöhään seitsemässä paneelissa, jotka käsittelivät terrorismin Miami-yhteyttä, Operaatio Condoria ennen ja tänään, historiaa, mediaa, Venezuelaa ja USA:n roolia.

Sodanvastaisten liikkeiden, kansalaisjärjestöjen, ammattiyhdistysliikkeen ja sivistyneistön edustajien lisäksi konferenssiin osallistui useiden kommunististen ja muiden vasemmistopuolueiden edustajia. Suomesta oli mukana SKP.

Operaatio Condor

1970-luvulla käynnistynyt Operaatio Condor on esimerkki CIA:n organisoimasta, rahoittamasta ja koordinoimasta terrorismiohjelmasta, jonka tarkoituksena on ollut vasemmistolaisten liikkeiden johtajien ja aktiivien tuhoaminen sekä USA:n etuja palvelevien diktatuurien tukeminen laittomin, väkivaltaisin keinoin.

Operaation ”tähtiä” on Luis Posada Carriles, jonka palauttamista Venezuela on vaatinut oikeudenkäyntiä varten. Texasilainen maahanmuutto-oikeus lykkäsi taas asian ratkaisua, vaikka myös USA:n viranomaisten asiakirjat todistavat Possadan syyllistyneen Salvador Allenden hallituksen ulkoministeri Orlando Letelierin murhaan, 73 kuolonuhria vaatineeseen kuubalaisen matkustajakoneen räjäyttämiseen, Castron murhayrityksiin ja moniin muihin terroritekoihin.

Posada on avainhenkilöitä Operaatio Condorin pimeässä ytimessä toimivassa kuubalaissyntyisten terroristien CORU-ryhmässä. Tämän ryhmän yhteyksillä USA:n johtoon on pitkä ja synkkä historia. Ulkoministeri Henry Kissinger käytti heitä jo Chilen juntan tukemisessa. He ovat olleet mukana myös Salvadorin kuolemanpartioissa, arkkipiispa Romeron murhassa ja Nicaraguan vastavallankumouksessa, Paraguayn kidutusselleissä, taistelemassa Neuvostoliittoa vastaan Afganistanissa, Irancontra-skandaalissa, pommi-iskuissa Italiassa ja lukuisissa Kuuban vastaisissa terroriteoissa.

Operaatio Condor on Terrorin Internationaali, totesi Nobelin rauhanpalkinnon saanut Adolfo Pérez Esquivel. Aluksi muutamiin maihin kohdistunut operaatio laajeni 1975 pidetyssä Latinalaisen Amerikan maiden ja USA:n turvallisuusorganisaatioiden johtajien tapaamisessa koko maanosaan ja sittemmin myös muualla tehtyihin terrori-iskuihin.

Latinalaisessa Amerikassa tämän terrorismin uhrina on kuollut jo yli 30 000 ihmistä, arvioi Havannan konferenssissa paraguaylainen tutkija Alfredo Boccia. Pelkästään Fallujahin kaupungissa on miehitysjoukkojen terrori-iskujen jäljiltä kateissa 15 000 asukasta ja yli puolet 300 000 asukkaan kaupungista on raunioina, kertoi USA:n tulitukseen ulkomaisten lehtimiesten asuttamassa Palestiina-hotellissa Bagdadissa kuolleen toimittaja José Causon veli.

Suora yhteys Bushin perheeseen

Erikoiseksi tämän kaiken tekee suora yhteys presidentti George W.Bushiin ja hänen isäänsä, USA:n ex-presidenttiin.

CORU-ryhmä perustettiin CIA:n tuella silloin kun isä-Bush oli CIA:n johtaja. Nyttemmin julki tulleet, aiemmin salaisiksi luokitellut CIA:n asiakirjat osoittavat hänen johtamansa CIA:n tienneen ennalta esimerkiksi kuubalaisen matkustajakoneen tuhoamisesta. Nykyinen presidentti ja hänen veljensä kuvernööri Jeb Bush puolestaan esiintyivät presidentinvaalikampanjan rahankeräystilaisuudessa Miamissa samassa illallispöydässä CORU-ryhmään kuuluvan, liikemiehenä esiintyvän terroristin ja mafioson, Orlando Boschin kanssa.

Chileläinen toimittaja Stella Callón, Le Monde Diplomatiquen toimittaja Hernando Calvo ja venezuelalainen toimittaja Alicia Herrera kertoivat konferenssissa eräiden CORU-ryhmän jäsenten nimien tulleen esille jo Che Quevaran ja presidentti John Kennedyn murhien tutkimuksissa.

USA kärjistää tilannetta

Havannan konferenssi järjestettiin hyvin nopealla aikataululla tilanteessa, jossa USA, sen tukijat ja kansainväliset pääomapiirit pyrkivät kärjistämään Latinalaisen Amerikan tilannetta.

Puolustusministeri Donald Ramsfeldt oli allekirjoittanut muistion, jossa uhataan ”Venezuelan ajan olevan loppumassa”. Presidentti Bush puolestaan antoi lausunnon, jonka mukaan Kuuban kysymykseen pitäisi saada ”lopullinen ratkaisu”. Nicaraguan oikeistolainen presidentti julisti juuri konferenssin alla poikkeustilan, kun kansa lähti kaduille vastustamaan uusliberalistista talouspolitiikkaa ja saivat tuekseen sandinistien ja liberaalien liiton maan parlamentissa. Boliviassa viikkoja jatkuneissa mielenosoituksissa vaadittiin energiateollisuuden kansallistamista, perustuslakiuudistusta ja intiaanien oikeuksien turvaamista. Brasilian ja Uruguayn vasemmistolaisten presidenttien hallitukset olivat törmänneet kansainvälisten rahoittajien painostukseen…

Toisaalta konferenssin järjestämiseen nopealla aikataululla antoi sysäyksen Posada Carrilesin tapaus, joka oli tulossa ratkaisuun texasilaisessa maahanmuutto-oikeudessa. Bushin hallitus, joka oli turhaan yrittänyt kiistää Posadan oleskelevan USA:ssa, oli jäänyt kiinni rysän päältä tämän kansainvälisesti tunnetuimpiin lukeutuvan terroristin suojelemisesta. Viisi kuubalaisagenttia, jotka pyrkivät väkivallattomin keinoin ehkäisemään Miamista käsin Kuubaa vastaan kohdistettuja terrori-iskuja, on tuomittu moninkertaisiin elinkautisiin, mutta Posada saa kulkea vapaalla jalalla.

— Yhdysvaltojen imperialismi turvautuu terroriin ja valtioterroriin, koska se on epätoivoinen ja ajautunut umpikujaan, Fidel arvioi.

— Imperiumi on paljastanut itsensä. Bushin hallinto on repinyt palasiksi YK:n terrorisminvastaiset päätökset, totesi Kuuban parlamentin puheenjohtaja Ricardo Alarcón, entinen YK-suurlähettiläs.

Suomi ja YK:n Ihmisoikeuskomitea

Konferenssissa tehtiin aloite terrorisminvastaisen tarkkailu- ja informaatiokeskuksen perustamisesta sekä pysyvästä terrorisminvastaisesta tribunaalista. Kyse ei ole kuitenkaan vain tutkijoiden, juristien ja toimittajien asiasta. Kyse on laajemminkin ns. terrorismin vastaisen sodan propagandan haastamisesta totuudenmukaisella tiedolla siitä, ketkä ruokkivat ja organisoivat terrorismia.

Meille Suomessa tämä on erityisen ajankohtainen kysymys nyt, kun Suomen hallituksen edustaja istuu YK:n Ihmisoikeuskomiteassa. Enää ei saa toistua äskeinen kaksinaamainen peli, jossa Suomi tuki muiden EU-maiden kanssa USA:n esittämää Kuuban tuomitsemista ja vastusti USA:n Guantanamon vankileirillä tekemien rikosten tutkimista ja tuomitsemista.

Kyse on myös siitä, sidotaanko Suomen ja EU:n turvallisuuspolitiikka EU:n perustuslakiesityksen mukaisesti USA:n politiikkaan, joka on suurin terrorismin ja sodan vaaran lähde nykymaailmassa? Vai rakennammeko vaihtoehtoja presidentti Bushin hallinnon julistamalla ”terrorismin vastaiselle sodalle” ja toimimme oikeudenmukaisemman maailman puolesta?