Tätäkö on Eurooppa?

Euroopan parlamentin kokouksia tulee harvemmin seuratuksi. Nyt liityin joukkoon, joka sai europarlamentin nettitelevision yhteydet pahasti tökkimään. Vielä pahemmin tökkivät kuitenkin ne asenteet, joilla suurin osa mepeistä asetti suorastaan kyseenalaiseksi demokratian.

Kreikka ja demokratia

Kreikan pyrkimyksiä parlamentille selostanut pääministeri Alexis Tsipras sai niskaansa oikeiston ja liberaalien vihamielisen solvausten ryöpyn. Ikään kuin EU-johtajien vaatima velkaohjelma ei olisi jo lähes kuudessa vuodessa osoittanut virheellisyytensä ja johtanut humanitaariseen katastrofiin. Kreikkalaisten kansanäänestyksessä selvästi ilmaisemasta tahdosta oikeistomepit vähät välittivät. Ihmisiä tärkeämpää olivat pankit, ja nimenomaan Saksan ja muut suuret kansainväliset pankit – kreikkalaiset kärsikööt.

Tätäko ovat oikeistolle ja liberaaleille eurooppalaiset arvot? Samaa voi kysyä Juha Sipilältä ja Alexander Stubbilta.

Joka tapauksessa se kävi selväksi, että Kreikassa ei ole kyse vain taloudesta eikä vain Kreikasta. Oikeisto oli raivoissaan, koska Syrizan johtama hallitus oli vienyt kansanäänestykseen asian, joka euroeliitin mielestä ei pitäisi lainkaan kuulua kansan valtaan.

Jotta Kreikka saisi helpotusta kohtuuttomaan velkataakkaansa, mahdollisuuden nousuun ja voi toteuttaa uudistuksia sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla, tarvitaankin poliittisen paineen lisäämistä EU-johtajia kohtaan. Tässä meillä Suomessa on oma vastuumme, eikä niinkään pieni kun katsotaan millainen ylimielinen pikku-Saksan kuva hallituksestamme on EU:ssa muodostunut.

TTIP ja demokratia

Ei demokratialle käynyt hyvin toisessakaan europarlamentin tämän päivän isossa asiassa: EU:n ja Yhdysvaltojen välistä vapaakauppa- ja investointisopimusta TTIP koskevissa neuvotteluohjeissa. Suuren rahan kaupalliset intressit olivat meppien enemmistölle tärkeämpää kuin demokratia ja kansalaisten poikkeuksellisen laajasti ilmaisemat huolet TTIP-sopimuksen vaikutuksista.

TTIP-neuvottelujen jatkamiselle annettiin mandaatti oikeiston, liberaalien ja sosialidemokraattien äänin 448 – 247. Äänestys itsessäänkin oli merkillinen, koska parlamentin puheenjohtaja Martin Schulz venytti parlamentin menettelytapasääntöjä saadakseen ”sopivamman” asetelmat äänestykseen kansainvälisen kaupan valiokunnan sosialidemokraattisen puheenjohta Bernd Langen esittämään mietintöön. Tällä puliveivauksella puheenjohtaja pelasi vihreiden ISDS-kohtaan esittämän vaihtoehdon kokonaan pois äänestyksestä.

Oikeisto, liberaalit ja sosialidemokraatit olivat jo ennen kokousta sopineet siitä, että kovinta vastustusta herättänyttä riitojenratkaisumenetelmää ISDS muokataan vähemmän räikeältä näyttäväksi. ”Uusi ISDS” tarkoittaa pysyvän kansainvälisen riitojenratkaisuelimen perustamista, sen tuomareiden julkista nimeämistä ja valtusmahdollisuutta. Itse pääasia säilyy kuitenkin ennallaan: sijoittajille ja suuryrityksille luodaan erillinen oikeuskäytäntö, jolla ne voivat haastaa valtiot oikeuteen, jos katsovat valtioiden säätämien lakien (demokratian) aiheuttaneen heidän (yksityisille) sijoituksilleen vahinkoa tai menetyksiä.

Yhtyneen vasemmiston ryhmä GUE/NGL äänesti TTIP-päätöstä vastaan. Sitä ennen se teki useita muutos- ja lisäysesityksiä äänestyksen pohjana olleeseen mietintöön. Kaikki sen esitykset työllisyyden, audiovisuaalisen sektorin, pk-yritysten ja demokratian puolustamisesta torjuttiin äänestyksissä.

Eurooppalaisen ay-liikkeen voimistuneen TTIP-kritiikin vaimentamiseksi parlamentin päätökseen otettiin maininta ammatillista järjestäytymistä koskevien ILO:n strandardien tunnustamisesta. Myös sääntely-yhteistyötä koskevia sanamuotoja korjattiin hieman, mutta siihen liittyy edelleen isoja riskejä. Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön ETUC:n pääsihteeri Bernadette Ségol arvosteli parlamentin hyväksymää päätöstä kuitenkin siitä, että se antaa edelleen suursijoittajille, ja vain heille, mahdollisuuden haastaa sellaisen politiikan, josta ulkomaiset investoijat eivät pidä.

Europarlamentin neuvottelusuositus ei sido EU-komissiota. Yhdysvalloilla on lisäksi omat, osin jyrkästikin vastakkaiset tavoitteet neuvotteluissa. Sitten jos neuvotteluissa syntyy EU:n ja Yhdysvaltojen edustajien sopimus, se tulee jäsenvaltioiden hallituksia edustavaan Eurooppa-neuvoston hyväksyttäväksi ja äänestykseen europarlamentissa. Koska kyse on laajasti jäsenvaltioiden lainsäädäntöön vaikuttavasta sopimuksesta, pitää se nähdäkseni ilman muuta käsitellä myös jäsenvaltioiden parlamenteissa.

Kirjoita kommentti