Tarkastuslautakunnan 2004 arviokertomuksen johdosta tehdyistä toimista

12.10.0005

Valtuustossa


Tarkastuslautakunta kiinnitti arviokertomuksessaan huomiota kaupunginvaltuuston roolin vahvistamiseen strategisten linjausten tekemisessä. Myös kaupunginjohtaja Pajunen on puhunut tästä. Valtuuston rooli ei ole kuitenkaan kehittynyt tyydyttävällä tavalla.

Ensinnäkään valtuuston strategiaseminaari ei tosiasiassa tuottanut mitään yhteistä strategiaa, vaikka kaupungin hallituksen selvityksessä ja talousarvioesityksessä niin annetaan ymmärtää. Myöskään talousarvioon otettu pääkaupunkiseudun kehitystä koskeva visio ei ole valtuuston käsittelemä vaan se on tehty virkamiesvetoisesti pääkaupunkiseudun neuvottelukunnassa.

Toiseksi tärkeitä strategisia ratkaisuja tehdään nyt valtuuston ohitse. Esimerkiksi parhaillaan on terveyslautakunta päättämässä koko terveysasemaverkoston toimintastrategian muutoksesta — muun muassa noin 15 terveysaseman lopettamista, joka merkitsee käytännössä kaupungin terveysstrategiassa tärkeinä pidettyjen lähipalvelujen, omalääkäritoiminnan ja ehkäisevän terveydenhuollon heikentämistä. Tällaiset strategiset linjaukset pitäisi ehdottomasti tuoda valtuuston käsittelyyn.

Kaupunginjohtaja Pajunen on korostanut lausunnoissaan valtuuston roolia strategisten tavoitteiden linjaamisessa ja sen yhdistämistä talousarvion käsittelyyn. Tämä on hyvä lähtökohta. Valitettavasti kaupunginjohtajan talousarvioesitys kuitenkin sivuuttaa valtuuston esimerkiksi joukkoliikenteestä vastikään päättämät kehittämislinjat ja esittää joukkoliikenteen tariffituen osuuden alentamista 46 prosenttiin, kun tavoitteena on tähän asti ollut vähintään 50 %. Mielestäni talousarvion ja –suunnitelman käsittely ei voi kuitenkaan korvata eri hallintokuntien palvelustrategioiden käsittelemistä valtuustossakin laajemmin kuin talousarvion yhteydessä on mahdollista.

Kaupunginhallitus kiinnittää selvityksessään arviointikertomuksen johdosta tehdyistä toimenpiteistä huomiota talousarvion ja taloussuunnitelman tavoitteiden selkeyttämiseen ja niiden toteutumisen seurantaan. Eräs tähän liittyvä ongelma on se, että vuosi toisensa jälkeen eräät tavoitteet jäävät toteutumatta. Tämä näkyy esimerkiksi sosiaaliasiamiehen raporteissa, joissa on toistuvasti jouduttu kiinnittämään huomiota muun muassa toimeentulotukilain normien rikkomiseen. Valtuustolle olisikin syytä jakaa sosiaaliasiamiehen vuotuinen selvitys kun puhutaan talousarvion tavoitteiden toteutumisen seurannasta. Palvelujen laadun seurannan ja kehittämisen kannalta kannattaisi myös harkita paluuta sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen lautakuntien aluejaostoihin tai kehittää muita alueellisen lähidemokratian muotoja.

Tarkastuslautakunta esitti arviokertomuksessaan tarpeeseen määritellä kaupungin omistajapolitiikka ja kehittää konserniohjausta. Tältä osin haluan nostaa esille kaksi ongelmaa, jotka kaupunginhallituksen selvitys sivuuttaa.

Ensinnäkin kilpailun käytön periaatteet, jotka pitäisi Helsingissä uudistaa niin, että vammaiskuljetusten ja ratikkahankintojen kaltaiset virheet eivät toistu. Tätä uudistamisen tarvetta korostavat myös monet ongelmat, joita EU:n direktiivit ovat tuoneet ja joita palveludirektiivi uhkaa tuoda vielä lisää.

Toinen konserniohjaukseen liittyvä ongelma liittyy siihen, että talousarviossa ja –suunnitelmassa ei esitetä riittäviä tietoja koko konsernista. Esimerkiksi tuloslaskelmaosasta puuttuvat kaupungin liikelaitosten tiedot. Kun ne otetaan huomioon, tulos muuttuu nyt esitetystä alijäämästä ylijäämäiseksi. Pidän tällaista perusteetonta ”kriisitietoisuutta” lietsovaa esitystapaa valtuustoa aliarvioivana ja konserniohjauksen kannalta vahingollisena. Tähän liittyy myös se tarkastuslautakunnan esiin nostama puute, että kaupunkikonsernin sisäisiä ja ulkoisia rahavirtoja ei ole eritelty.

Arviokertomuksessa kiinnitettiin huomiota laadun valvontaan. Kaupunginhallituksen ja virastojen selvityksissä tätä asiaa lähestytään yksipuolisesta taloudellisesta näkökulmasta, korostetaan kustannustehokkuutta, kilpailua, ostopalveluja jne. Niissä sivuutetaan varsinainen perusongelma eli useiden helsinkiläisille tärkeiden lakisääteisten palvelujen jatkuva alibudjetoiminen.

Kunnallislain mukaan kaupungin talousarvioon tulee kirjata kaikki tiedossa olevat menot ja tulot. Sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen osalta näin ei ole tehty vaan menoja on aliarvioitu toistuvasti. Lain edellyttämien palvelujen turvaamiseksi sijasta talousarvion valmistelua on hallinnut nytkin mielivaltainen vaatimus kustannustason alentamisesta viiden muun kaupungin tasolle, vaikka tällainen vaatimus merkitsee jopa lakisääteisten velvoitteiden laiminlyömistä.

Esimerkiksi hoitotakuun toteutumista koskevat raportit osoittavat, että elokuun lopussa yli 30 % terveyskeskukseen soittaneita ei päässyt läpi, 10 % ei päässyt hoidon tarpeen arvioon säädetyssä kolmessa päivässä, hammashoitoon pääsy vei enintään 6 kuukauden sijasta 8 kuukautta, psykiatriassa joka neljäs potilas ei päässyt lain edellyttämässä ajassa hoidon tarpeen arviointiin ja HUS:ssa oli yli 6 kuukauden enimmäisajan jonottaneita helsinkiläisiä lähes 4 000.

Tarkastuslautakunta kritisoi aiheellisesti sitä, että kotihoidon kokeilu laajennettiin koko kaupunkiin, vaikka kokeilusta ei ollut loppuraporttia. Muutos on aiheuttanut valtavasti kritiikkiä ja ongelmia. Terveysviraston selvityksessä luvataan nyt raporttia vasta joskus ensi vuonna. Varsinkin tällaisissa kokeiluissa pitäisi kyllä olla nopeampi seuranta ja kykyä korjata virheet.

Edellä esitetyn perusteella esitän valtuuston hyväksyttäväksi seuraavat ponnet:

1.kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus valmistelee valtuuston käsittelyyn ehdotuksen uudistetuiksi kilpailun käytön periaatteiksi, joissa otetaan huomioon muun muassa kilpailulainsäädännön muutokset, mahdollinen EU:n palveludirektiivi ja kokemukset kilpailun käytöstä.
2.kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus ottaa tarkastuslautakunnan suosituksen huomioon talousarvion valmistelussa niin, että terveydenhuollon sitovat talousarviotavoitteet asetetaan vaativammiksi kuin vain lakisääteiset vähimmäistavoitteet esimerkiksi kiireettömän hoidon enimmäisajat.
3.kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus tuo valtuuston käsittelyyn vuoden 2006 aikana esityksen kotihoidon kokeilun jatkosta ottaen huomioon terveyskeskuksen seurantaraportin, asiakaspalautteen ja työhyvinvointikyselyn tulokset.
4.kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus tuo valtuuston käsittelyyn sisäministeriölle kunta- ja palvelurakennehankkeesta annettavan lausunnon ja että lausunnon valmistelussa kuullaan myös asukkaita ja henkilöstöä muun muassa kaupungin kotisivujen keskustelupalstan ja muiden foorumien avulla.
5.kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupunginhallitus tuo terveysasemaverkostoa koskevan muutoshankkeen valtuuston käsittelyyn.

 

© 2019 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »