Voiko 2020-luvun Helsingissä tuhota suojeltavaksi esitetyn metsäluonnon kesken oikeusprosessin joutumatta siitä vastuuseen? Voiko halliyhtiö, jonka johto käyttää Pirkkolan metsässä tällaista omankäden oikeutta, saada miljoonien rahoitusta kaupungilta ja valtiolta hankkeeseen, jossa se kieltäytyy kantamasta ympäristövastuuta ja rikkoo lakia? Missä on demokratia, jos asukkaiden puolustamaan Keskuspuistoon annetaan rakennuslupa asemakaavasta poiketen ja asukkaita kuulematta?

Miten tähän on tultu? Mitä johtopäätöksiä on syytä tehdä?

Asemakaava, joka vanheni

Pirkkolan liikuntapuisto syntyi arkkitehtitoimisto Kaija ja Heikki Sirenin suunnitelman pohjalta 1964 – 1974. Suunnitelmasta jäi toteutumatta uimahallin pohjoispuolelle osoitettu liikuntahalli, jonka paikasta on nyt kiistelty.

Ensimmäinen virhe tapahtui 2013, kun Keskuspuiston keskiosan, Maunulanpuiston ja Pirkkolan liikuntapuiston asemakaavassa muutettiin uudelle hallille varattu paikka uimahallin pohjoispuolelta sen länsipuolelle. Kaavan valmistelussa paikkaa haettiin Sirenin suunnitelman hengessä uimahallin pohjois- ja eteläpuolelta. Se ei kuitenkaan kelvannut liikuntaviraston suunnittelupäällikkö Antti Salaterälle, joka halusi uuden hallin lähemmäs uimahallia, sen länsipuolelle.

Keskuspuiston kaventumisen uhkat eivät silloin nousseet keskusteluun. Olin itsekin kaupunginvaltuustossa kaavaa hyväksymässä enkä uhkaa vielä silloin nähnyt. Pidin tärkeänä, että Keskuspuiston keskiosan asema vahvistettiin asemakaavalla. Tuolloin ei ollut nykyisten luontokartoitusten tietoja alueen suojeluarvoista. Kaavaan merkitty uusi halli oli vain yksikerroksinen eikä sen viereen osoitettu uutta pysäköintialuetta.

Yleiskaava nosti esiin uhkat

Uhka Keskuspuiston kaventumisesta nousi esille, kun Helsinkiin tehtiin vuoden 2016 yleiskaavaa. Yleiskaavassa esitettiin rakentamista Hämeenlinnanväylän itäpuolelle Keskuspuistoon. Silloin havahduttiin siihen, että Pirkkola on Keskuspuiston kapeinta aluetta, jonne rakentaminen uhkaa lähes katkaista yhden Helsingin ”vihersormista”.

Korkein hallinto-oikeus kumosi 2018 Helsingin yleiskaavan mm. Keskuspuistoon osoitettujen rakentamisalueiden osalta ja perusteli tätä tärkeän virkistys- ja viheralueen kaventumisella. Kaupunkiympäristötoimialan johdossa yleiskaavan tavoitteista ei ole kuitenkaan luovuttu. Tämä näkyi esimerkiksi valmisteltaessa kansallisen kaupunkipuiston perustamista Helsinkiin. Virkamiehet esittivät valmistelujen pohjaksi Keskuspuistoa kaventavan ja KHO:n kumoaman kaavakartan.

Poikkeaminen asemakaavasta

Kun Helsingin kaupungin johto ei halunnut investoida uuteen liikuntahalliin, varattiin tontti Lattiaa Liikkujille -yhdistykselle (ja sen hankkeeseen sittemmin perustamalle Pirkkolan liikuntahalli Oy:lle). Tässä vaiheessa tapahtui toinen virhe. Yksikerroksinen liikuntatila paisui 2,5-kerroksiseksi monitoimihalliksi, sen rakennusalaa laajeni noin hehtaariin ja sille osoitettiin hallin viereen metsään toinen hehtaari pysäköintialuetta varten.

Keskuspuistoryhmä otti kantaa hallihankkeeseen jo ennen kuin päätöksiä siitä oli tehty keväällä 2018. Keskuspuistoryhmä ehdotti hallille vaihtoehtoisia paikkoja: esimerkiksi uimahallin luona olevalle pysäköintialueelle niin, että pysäköinti olisi talon alla, Pirkkolantien varteen lähelle Raide-Jokeria tai Kehä-ykkösen Pirkkolan liittymään, jossa on käyttämätön pysäköintialue. Olimme yhteydessä kaupunginhallituksen jäseniin.

Vihreiden ja Vasemmistoliiton edustajat esittivät kaupunginhallituksessa 25.6.2018 Keskuspuistoryhmän ehdotuksesta vaihtoehtoisten paikkojen selvittämistä niin, että hallin rakentaminen ei kavenna Keskuspuistoa. Kokoomuksen, SDP:n, perussuomalaisten ja RKP:n äänin 9 – 6 kaupunginhallitus kuitenkin torjui sen.

Hallin ja sen pysäköintialueen hankesuunnitelma poikkesi olennaisesti asemakaavasta. Siksi oletin sen tulevan kaupunkiympäristölautakuntaan ja olin siitä yhteydessäkin eräisiin lautakunnan jäseniin. Mutta rakennuslupa tulikin rakennusvalvontapäällikkö Kai Millerin myöntämän poikkeamispäätöksen nojalla ilman lautakunnan käsittelyä, puhumattakaan asukkaiden kuulemisesta. Tässä tapahtui kolmas virhe.

Miksi peliä ei vihelletty seis?

Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto, jossa ovat edustettuna kokoomus, vihreät, SDP ja perussuomalaiset, hyväksyi rakennusluvan yksimielisesti 3.5.2019 em. poikkeamispäätöksen nojalla. Lupa hyväksyttiin, vaikka halli oli paisunut yli kaksi kertaa asemakaavaan merkittyä suuremmaksi ja vaikka lupa edellytti pysäköintialueen rakentamista tontin viereen metsään vastoin asemakaavaa. Maankäyttö- ja rakennuslain 156 § mukaan pysäköinti pitää osoittaa rakennettavalle tontille tai asemakaavassa osoitetulle alueelle. Luvassa mainittua (uimahallin rakennussuojelua koskevaa) lausuntoakaan ei pyydetty kaupunginmuseolta.

Tässä vaiheessa olisi lupajaosto voinut edellyttää asian uutta valmistelua. Lautakunta ja apulaispormestari olisivat voineet puuttua asioiden kulkuun vaatimalla selitystä rakennusvalvontapäälliköltä ja saattamalla asian kaupunginhallitukseen (kuntalaki 47 §), jos ei muuten niin hallintokantelulla (hallintolaki 53 a §). Kukaan heistä ei tehnyt mitään suojellakseen yli satavuotiasta metsää ja estääkseen Keskuspuiston kaventamisen.

Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta esitti keväällä 2018 yksimielisesti kaupunginhallitukselle tontin varaamista hallille Pirkkolan metsään. Lautakunta oli 2019 myös yksimielinen 5,3 miljoonan euron edullisen ja pitkäaikaisen lainan myöntämisestä Pirkkolan liikuntahalli Oy:lle, jonka kaupunginhallitus siunasi yksimielisesti.

Pirkkolan metsän puolesta käynnistynyt laaja kansalaistoiminta ja sen saama julkisuus johtivat toukokuussa 2020 kuitenkin siihen, että kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta äänesti tontin vuokraamista koskevasta päätöksestä. Kokoomus, SDP, perussuomalaiset, RKP, keskusta ja kristillisdemokraatit kannattivat sitä. Asian palauttamisen ja vaihtoehtoisen paikan hakemisen puolesta äänesti vain kaksi (Jussi Chydenius ja Pauliina Saares) vihreiden kolmesta edustajasta ja Vasemmistoliiton edustaja (Sami Muttilainen).

Miljonääriperheen pieni piiri

Kun vääntö Pirkkolan monitoimihallin paikasta alkoi, kiinnitin huomiota miljonäärien vetämän hallihankkeen talouden erikoisiin piirteisiin. Sittemmin Keskuspuistoryhmässä on selvitetty asiaa vielä tarkemmin. Hallihanketta pyörittää kolme rikasta perhettä, joilla on yhteinen tausta liike-elämässä ja espoolaisessa koripallossa.

Pirkkolan Liikuntahalli Oy:n osake-enemmistö on Kirsi Eräkankaalla, josta tuli lastensa kanssa 2000-luvulla miljonäärejä BasWare-ohjelmistoyhtiön osakekaupoilla. Vähemmistöosakkaana halliyhtiössä on Koripalloilun tukisäätiö, jonka Eräkangas perusti poikansa ja tyttärensä sekä sijoittaja Tapani Väljän kanssa. Väljä on toiminut aiemmin mm. kiinteistösijoitusyhtiö Spondan talousjohtajana. Lattiaa liikkujille ry:n hallituksessa istuu Eräkankaan perheen lisäksi aiemmin BasWaressa toiminut Toni Pihamaa. Lisäksi pienen määrän osakkeita omistaa Laura Ahonen, joka on hallihankkeessa alkuvaiheessa mukana olleen voimisteluseura Elisen valmentaja. Eräkankaan pyörittämään piiriin kytkeytyy lisäksi hänen kanssaan aikoinaan koripalloa pelannut Lea Hakala, joka on hallihankkeen päävuokralaiseksi sovitun Pohjois-Haagan yhteiskoulun vararehtori.

Tämä pieni piiri on saanut 2 500 euron minimipääomalle perustetulle halliyhtiölle, jolla ei ole mitään aiempaa toimintaa, Helsingin kaupungilta 20 vuodeksi edullisen 5,3 miljoonan euron lainan ja 50 % alennuksen tonttivuokraan sekä opetusministeriöltä 750 000 euron avustuksen.

Hankesuunnitelman mukaan halliyhtiö tekee rakentamislainojen takaisinmaksun jälkeen voittoa. Helsingissä on kuitenkin vireillä kymmenkunta muutakin liikuntahallin rakentamishanketta. Pelko asiakkaaksi haviteltujen urheiluseurojen päätymisestä muiden hallien vuokralaisiksi onkin varmaan yksi syy siihen, että Eräkankaalla on ollut kiire eikä hän ole halunnut neuvotella hallin sijoittamisesta toiseen paikkaan.

Miksei kaupunki esittänyt toista paikkaa?

Eräkankaan oli helppokin olla neuvottelematta, kun kaupunki ei tehnyt halliyhtiölle mitään konkreettista ehdotusta vaihtoehtoisesta paikasta. Apulaispormestari Anni Sinnemäki ja maankäyttöpäällikkö Richard Manninen väittivät, ettei uutta paikkaa edes voida toteuttaa nopeasti, koska ensin pitäisi muuttaa asemakaava.

Kaupunkiympäristötoimialan haluttomuutta hakea toista paikkaa kuvaa, että sen johto ei ole edes halunnut tavata Keskuspuistoryhmän kokomaa asiantuntijaryhmää, joka esitti maankäyttö- ja rakennuslain (171 § ja 174 §) mukaista mahdollisuutta osoittaa hallille nopeasti uusi paikka ns. poikkeamispäätöksellä.

Apulaispormestari Sinnemäki esitti, että hallin paikan vaihtaminen vie vuosia, koska ensiksi pitää tehdä uusi asemakaava. Samaan aikaan hänen johtamansa toimiala on kuitenkin tehnyt muualla poikkeamispäätöksiä, joissa annetaan heti rakennuslupa ja päätetään samalla aloittaa myöhemmin voimaan tulevan asemakaavamuutoksen valmistelu.

Aamun hämärässä tuhotöissä

Eräkangas on hämmästyttävän tökeröillä lausunnoillaan osoittanut hallihankkeen alusta lähtien, että hänellä ja johtamallaan yhtiöllä ei ole pienintäkään käsitystä tai ainakaan halua toteuttaa yritysten ympäristövastuuta. Hänelle lakimiehineen taisi olla melkoinen yllätys, kun ensin korkein hallinto-oikeus hylkäsi kesällä halliyhtiön vaatimuksen kumota Helsingin hallinto-oikeuden määräämä toimenpidekielto ja sitten hallinto-oikeus teki viime torstaina julkistetun päätöksen Pirkkolan metsän suojelusta äänin 2 – 1. Pro luonto ry ilmoitti heti hallinto-oikeuden päätöksen tultua, että se hakee valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta ja myös toimenpidekieltoa.

Tiistaina aamuvarhaisella kello kuusi alkanut metsän kaataminen hallin tieltä jää Helsingin historiaan ympäristörikoksena, jollaista ei olisi kuvitellut enää 2000-luvulla voivan tapahtua. Jos monitoimihallin ajaminen asukkaiden mielipiteistä ja luontoarvoista piittaamatta oli alusta alkaen leimannut Eräkankaan yhtiötä, niin metsän tuhoamisella kesken oikeusprosessin halliyhtiö hankki itselleen mainehaitan, jonka varjo on pitkä ja joka näkyy todennäköisesti myös yhtiön kassassa.

Kun tieto Pirkkolan metsän kaatamisen alkamisesta levisi, ehdin itse paikalle noin yhdeksän aikaan. Näky oli järkyttävä. Iso metsätyökone ja metsurit olivat ehtineet jo kaataa puut laajalta alueelta. Puita kaadettiin alueella, joka oli osittain aitaamatta. Metsätyökoneen eteen oli mennyt useita metsän puolustajia, etupäässä naisia, joita poliisit retuuttivat pois alueelta.

Vaadin yhdessä monen muun paikalle tulleen kanssa poliisia keskeyttämään työt heti, koska työmaa on hengenvaarallinen ja metsä kaadettiin kesken oikeusprosessin. Poliisit ilmoittivat, että heidät on kutsuttu paikalle turvaamaan metsätyön tekeminen. Muu ei heille kuulemme kuulu. Vetosimme myös metsureiden työnjohtajaan töiden keskeyttämiseksi, mutta hän vain totesi ”itsepähän ne naiset sinne menevät”.

Yritin tavoittaa apulaispormestari Anni Sinnemäen, turhaan. Lopulta sain kiinni toimialajohtaja Mikko Ahon, joka lupasi selvittää asiaa. Runsas tunti myöhemmin hän välitti kaupungin lakimiesten tulkinnan. Sen mukaan hallinto-oikeuden päätös, jolla se hylkäsi luonnonsuojelulain nojalla tehdyn valituksen, ei ole vielä lainvoimainen ja siitä voi valittaa. Kaupungin juristien mukaan päätöksen ”täytäntöönpanoon ei saa ryhtyä, jos valitus käy täytäntöönpanon johdosta hyödyttömäksi”. Tämä perustuu lakiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa (122 §).

Itse lisäisin tähän vielä sen, että metsän kaataminen kaupunkialueella työmaalla, joka ei ole asianmukaisesti aidattu, rikkoo myös rakennusluvan ehtoja sekä asetuksia rakennustyömaan ja puunkorjuutyön turvallisuudesta.

Sinnemäki ja Aho levittelivät mediassa käsiään, kun metsää tuhottiin, laillinen valitusoikeus tehtiin tyhjäksi ja ihmisten turvallisuus vaarantui. Toki ymmärrän, että Ely-keskuksella ja tietysti oikeuslaitoksella on tällaisissa asioissa laissa säädetty toimivalta. Mutta kyllä kaupungin sanakin painaa, onhan tahallinen ja törkeä lainvastainen toiminta ja rakennusluvan turvallisuusehtojen rikkominen peruste, joilla kaupunki voi purkaa maanvuokrasopimuksen halliyhtiön kanssa.

Kaupungilla on edelleen sanavalta myös siinä, tuleeko hallin viereen metsään hehtaarin parkkialue – vastoin asemakaavaa – vai suositaanko joukkoliikennettä ja ohjataan henkilöautot Pirkkolantien ja Kehätien varressa olevilla pysäköintipaikoille.

Asukkaat hereillä, entä lautakunta?

Helsingin kaupungin visiona on olla maailman toimivin kaupunki, joka kasvattaa asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia, vaalii luontoa ja vahvistaa metsäverkostoa, toimii ketterästi ja reagoi nopeasti muutoksiin.

Pirkkolan monitoimihallin tapauksessa yli 14 000 asukkaan adressi, urheilijoiden vetoomus ja monien asiantuntijoiden lausunnot on sivuutettu. Luonnon suojelemisen ja metsäverkoston vahvistamisen sijasta hallihanke tuhoaa ja kaventaa entisestään Keskuspuiston kapeinta metsää. Sen sijaan, että ottaisi huomioon muuttuneet olosuhteet, kaupunkiympäristötoimialan johto pitää jääräpäisesti kiinni vanhentuneesta ja osin yleiskaavan kanssa ristiriidassa olevasta asemakaavasta ja kyseenalaisin perustein, asukkaita kuulematta myönnetystä rakennusluvasta.

Jos Pirkkolan tapauksesta jotain hyvää voi löytää, niin se on saanut entistä useammat liikkeelle puolustamaan lähiluontoa. Toivottavasti myös kaupunkiympäristötoimialan apulaispormestari ja lautakunta heräävät valvomaan, että virkamiesten kaavavalmisteluissa ja poikkeamispäätöksillä ei enää ohiteta asukkaita ja kaupunkiluonnon suojelua.

Luonnon monimuotoisuuden hupeneminen ja korona-ajan kokemukset korostavat lähimetsien ja muiden viheralueiden merkitystä. Helsingin kaupunkisuunnitteluun tarvitaan uusi linjaus, joka lopettaa viheralueiden kaavoittamisen rakennusmaaksi. Viher- ja virkistysalueiden sekä kulttuuriympäristöjen turvaksi on syytä perustaa laaja kansallinen kaupunkipuisto, jonka yhdeksi osaksi määritellään Keskuspuisto kokonaisuudessaan.

(Artikkelia korjattu 17.11. poistamalla sana ”otto-oikeus” väliotsikon ”Miksi peliä ei vihelletty sei?” jälkeen toisesta kappaleesta ja kirjaamalla siihen viittaukset kuntalakiin ja hallintolakiin.)