Eduskuntaan on tulossa Suomen ja Yhdysvaltojen välille neuvoteltu puolustusyhteistyösopimus (DCA). Siitä ei ole käyty juuri lainkaan julkista keskustelua, vaikka sopimus rajoittaa Suomen itsemääräämisoikeutta jopa enemmän kuin Nato-sopimus.

Vapaus valita toisin -yhdistys, Rauhanliitto ja Rauhanpuolustajat järjestivät maaliskuun alkupuolella Helsingissä Bottalla kuulemistilaisuuden DCA-sopimuksesta. Se veti tilat täpötäyteen ja verkossa on katsojia ollut jo kolmatta tuhatta. Mukaan oli kutsuttu kaikkien eduskuntaryhmien edustajat, mutta vain SDP:n ja VAS:n edustajat tulivat.

 

Ydinaseet ja DCA

DCA-sopimus antaa Yhdysvalloille oikeuden tuoda Suomeen esteettä joukkoja ja aseita sekä perustaa tänne tukikohtia ja asevarastoja. Sopimuksessa ei aseteta rajoituksia sille, millaisia aseita ja miten paljon Suomeen saa tuoda.

Tämä herätti presidentinvaaleissa keskustelua ydinenergialaista, joka kieltää ydinaseiden tuomisen, sijoittamisen ja kuljettamisen Suomen kautta. Alexander Stubb oli valmis muuttamaan lakia ydinaseiden sallimiseksi.

Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja muistutti kuulemistilaisuudessa, että Suomi ei ole ainoa Nato-maa, jonka lainsäädäntö kieltää ydinaseet alueellaan.

– Ydinaseiden levittäminen laajemmalle ei tehostaisi globaalia ydinasepelotetta tai parantaisi niitä alueelleen sallivien maiden turvallisuutta. Se päinvastoin ruokkisi vaarallisella tavalla käsitystä rajoitetun ydinsodan mahdollisuudesta ja madaltaisi ydinaseiden käyttökynnystä.

Ydinaselonksuttelu tuntuu perustuvan jonkinlaiseen tunneperäiseen käsitykseen, että meidän olisi tavoiteltava Yhdysvaltain suosiota luopumalla kaikesta omaehtoisesta harkinnasta ja suvereniteettimme varjelemisesta, Tuomioja arvioi.

Ydinsotaan liittyvät riskit ovat Suomella ja Yhdysvalloilla erilaiset, korosti Aleksanteri-instituutin emeritusprofessori Markku Kivinen.

– Nato-ratkaisu on yritys ratkaista Venäjän läheisyyteen liittyvä riski kertaheitolla, mutta se ei ole mahdollista. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa riskien hallintaa ei voi ratkaista siltä pohjalta, että ainoa ulottuvuus on varustautua yhä enemmän ja enemmän.

Kun puhutaan, että Venäjän on kärsittävä tappio Ukrainassa, kannattaa muistaa John Kennedyn varoitus ydinasevaltion ajamisesta tilanteeseen, jossa sen vaihtoehdot ovat ydinaseiden käyttö tai nöyryyttävä tappio, Kivinen varoitti.

 

Alueelliset hegemoniapyrkimykset

Erikoislähettiläs Heikki Talvitie tarkasteli DCA-sopimusta osana hegemoniataistelua maapallon rajoitettujen resurssien käytöstä. Hän näkee sopimuksen vaikuttavan Suomen asemaan kolmella tavalla.

– Amerikkalaisten ja Naton läsnäolo lähes koko Suomen alueella ja ilmatilassa on luonnollisesti asia, jota Venäjä ei katsoa suopeasti ja vastavoimaa Suomen itärajan taakse tullaan luomaan. Venäjällä ei ole kuitenkaan mitään intressiä neutralisoida Suomea, ellei Suomen alueelta kohdistu siihen akuutti uhka.

Toiseksi, pohjoismaiden DCA-sopimuksilla Yhdysvallat saa Pohjolaan 47 tukikohtaa. Tarkoituksena on neutralisoida Venäjän vaikutus Itämerellä ja arktisella alueella, myös rajata Kiinan vaikutus arktisilla alueilla mahdollisimman pieneksi. Kun näitä päämääriä ei voi saavuttaa puolustuksellisilla toimilla, on eskalaatiovaara ilmeinen.

Ja kolmanneksi, liittoutuminen Yhdysvaltojen kanssa vie suomalaiset sotilaat osallistumaan aseellisiin kriiseihin ympäri maailmaa.

 

Ei ole kyse Suomen puolustuksesta

DCA-sopimuksessa ei ole kysymys Suomen puolustuksen turvaamisesta vaan Yhdysvaltain intressistä liittää Suomi ja muut Pohjoismaat, Itämeri ja läntinen arktinen alue omaan sotilaalliseen toimintakenttäänsä, maailmanlaajuiseen tukikohtien imperiumiinsa, totesi kirjailija Veronica Pimenoff. Yhdysvalloilla on oman alueensa ulkopuolella ainakin 800 tukikohtaa yli 130 maassa.

– DCA-sopimus koostuu luettelosta USA:n joukkojen oikeuksista tulla ja mennä omassa komennuksessaan ja harjoittaa omia sotilaallisia toimiaan isäntämaan voimatta tekemisiin puuttua, edes tietää niistä. Suomella on sen sijaan velvollisuuksia antaa maksutta tilaa ja lupia, avustaa ja turvata vieraan toimintaa ilman veto-oikeutta missään asiassa.

Lapin yliopiston emeritusprofessori Lassi Heininen muistutti, että itärajan ohella Suomi on tärkeä arktisen alueen takia.

– Amerikkalaisten asiantuntijoiden mukaan Yhdysvallat pyrkii nyt murtamaan ydinasepelotteen. Se yrittää estää Venäjän sukellusveneiden pääsyn Kuolan niemimaan tukikohdista Pohjois-Atlantille ja pohjoiselle Jäämerelle.

Asettuuko Suomi osaksi tätä hegemoniapyrkimystä tilanteessa, jossa meillä on ilmastonmuutoksen ja luontokadon kaltaisia isoja globaaleja haasteita, Heininen kysyi.

 

Ketä kuullaan?

Professori Laura Junka-Aikio muistutti, että Lappi ei ole ”tyhjä maa” ja maahan liittyvät kamppailut ovat alueella isoja kysymyksiä. Lapissa on jo ennestään hankaluuksia päällekkäisestä maankäytöstä – kaivokset, tuulivoimahankkeet ja monet muut. Sotilaallinen maankäyttö lisää näitä vaikeuksia.

Junka-Aikio mainitsi esimerkkinä äskeisen kansainvälisen sotaharjoituksen, jonka järjestäminen Käsivarren Lapissa oli suomalaisen prikaatinkenraalin mielestä helppoa, koska kyse oli ”valtion maista”.

– Jos edes kansallisella tasolla ei hahmoteta, mistä puhutaan, kun toimitaan saamelais- ja poronhoitoalueella, entä sitten kun sotilasjoukot tulevat ulkomailta?

Kuvaavaa on, että saamelaiskäräjiä ei ole kuultu DCA:n valmisteluissa. Tähän tilaisuuteen Bottalle saamelaiskäräjien edustaja oli kutsuttu, mutta hän ei ulkomaanmatkan takia valitettavasti päässyt paikalle.

Kun DCA-sopimuksen valmistelu käynnistettiin Sanna Marinin hallituksen aikana, ei sopimuksesta, sen tavoitteista ja reunaehdoista käyty mitään keskustelua eduskunnassa. Nytkin keskustelua järjestävät lähinnä rauhanjärjestöt, joiden avustuksista hallitus on päättänyt leikata suurimman osan pois. Löytyykö eduskunnassa vielä niitä, joilla on rohkeutta kyseenalaistaa militarismi ja tahtoa Suomen itsenäiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan?

(Artikkeli Tiedonantaja-lehteen 3/2024)

DCA-kuulemistilaisuus on katsottavissa Vapaus valita toisin YouTube-kanavalta https://www.youtube.com/@Vapausvalitatoisin/videos