Sote-uudistuksen perustelut kestämättömiä

7.12.2014

Harvoin on lakiesitystä perusteltu niin valheellisesti kuin hallituksen torstaina esittämä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaki.

Hallituksen mukaan ”tavoitteena on turvata yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut koko maassa”. Todellisuudessa on käymässä päinvastoin. Kuvaavaa on sekin, että tavoitteista puuttuu demokratia.

Menokatto tasaa vain kurjuutta

Sote-esityksessä kuntien rahoitusosuudet määräytyvät uudella tavalla, johon vaikuttavat asukasluku, ikärakenne ja sairastavuus. Tämä tietää isoja lisälaskuja monille kunnille, joiden talous on jo nyt vaikeuksissa. Siirtymäkaudeksi esitetty menolisäysten 400 euron katto asukasta kohti ei auta, kun rahat eivät nytkään riitä. Kriisikuntien määrä kasvaisi. Toisaalta niissäkin kunnissa, joiden maksuosuus alenee, palvelut heikkenevät kun resurssien vähyyttä tasataan sote-alueilla.

Kustannusten hallintakin vaikeutuu, kun palvelujen tilaaja, tuottajat ja maksajat erotetaan hallinnollisesti toisistaan. Kokemuksesta tiedetään, että sote-palvelujen tuottamisessa suuri ei ole tehokas, päinvastoin isoissa yksiköissä kustannukset asukasta kohti ovat suuremmat.

Lähipalvelut ja henkilöstön asema uhattuna

Yli miljoonan asukkaan ja noin 60 kunnan sote-alueiden johto ei voi tuntea paikallisia tarpeita. Lisäksi perustason sote-palvelut irtaantuvat muista palveluista, joilla on kuitenkin tärkeä merkitys ennaltaehkäisyssä ja hyvinvoinnin edistämisessä. Kun valtio leikkaa samaan aikaan kuntien valtionosuuksia, kasvaa paine lähipalvelujen vähentämiseen.

Esitykseen on kirjattu, että palveluja saa keskittää vain, jos palvelujen saatavuus ja laatu sekä tarkoituksenmukainen ja kustannustehokas toteuttaminen edellyttävät sitä. Tämä ei turvaa yhtään lähipalvelua. Juuri noilla perusteillahan jo nyt keskitetään terveysasemia ja muita palveluja.

Henkilöstölle tähän asti kuntarakenneuudistuksissa taattu viiden vuoden irtisanomissuoja esitetään nyt poistettavaksi sote-palveluista. Voi kysyä, miten tämä palvelee laadukkaiden palvelujen turvaamista tai sopii työnantajan velvollisuuteen kohdella työntekijöitä yhdenvertaisesti? Irtisanomissuojan heikentämisellä avataan selvästikin tietä henkilöstön vähentämiselle ja palvelujen laajenevalle kilpailuttamiselle.

Perustuslailliset ongelmat ratkaisematta

Uudessa esityksessä ei ole ratkaistu mitään niistä perustuslaillisista ongelmista, joihin hanke on jo aiemmin törmännyt.

Esitys siirtää puolet kunnallisen äänioikeuden sisällöstä ja kuntien päätösvallasta sote-kuntayhtymälle, jonka johtoa ei valita vaaleilla. Perustuslain mukaan kuntien tehtävät säädetään lailla, mutta tässä ne päättää sote-hallinto. Kuntien roolina olisi vain maksaa laskut. Etenkin pienten kuntien ja asukkaiden vaikutusmahdollisuudet jäisivät näennäisiksi. Perustuslain edellyttämän riittävän rahoituksen turvaamisen sijasta valtiovalta karsii rahoitusta sitovalla budjettikehyksellä.

Palvelujen järjestämispäätökset tehdään sote-alueen yhtymävaltuustoissa neljän vuoden välein. Yhtymävaltuuston jäsenet valitaan poliittisten voimasuhteiden mukaan kunnanvaltuutetuista. Esitys jättää kuntien sovittavaksi – käytännössä suurten puolueiden valtaan – montako jäsentä valtuustossa on. Moni kunta saa vain yhden edustajan, eikä saa itse aina edes ratkaista kuka se on.

Järjestämispäätöksen ja budjetin hyväksymiseen tarvitaan äänten enemmistö ja kunnista kaksi kolmannesta, joka edustaa vähintään puolta asukkaista. Yksinkertainen enemmistö riittäisi muihin ratkaisuihin, myös tärkeän roolin saavan hallituksen valintaan.

Viiden sote-alueen lisäksi maa jaettaisiin enintään 19 tuottamisvastuussa olevaan kuntayhtymään. Niissä päätöksentekoon riittää enemmistö, jossa on mukana vähintään kaksi kuntaa.

Hallitus selittelee asukkaiden itsehallinnon ja kuntien päätösvallan rajua kaventamista sillä, että vallan keskittämisellä sote-alueille turvataan muita perusoikeuksia, ennen muuta peruspalveluja. Tämä ei pidä paikkaansa.

Ensinnäkään esitys ei turvaa palveluja vaan heikentää niitä ja vaikeuttaa palvelujen saamista etenkin pienissä kunnissa ja isojenkin kuntien reuna-alueilla. Tämä lisää eriarvoisuutta. Toiseksi demokratiaa ja muita perusoikeuksia ei voi irrottaa toisistaan. Palvelujen kehittäminen asukkaiden tarpeiden mukaisesti edellyttää asukkaiden osallistumista, lähidemokratiaa ja keskeisten päätöksentekijöiden valitsemista vaaleilla. Jos demokratiaa ei tarvita sosiaali- ja terveyspalveluista päättämiseen, mihin tällä logiikalla tarvitaan ylipäätään demokratiaa?

Vaihtoehto sote-sotkulle

Kokoomukselle sote-esitys on selvästi vain välivaihe siirryttäessä entistä laajemmin yksityisiin palveluihin perustuvaan palvelujärjestelmään, jossa raha ratkaisee kuka saa tarvitsemaansa hoitoa ja hoivaa. Mutta miksi SDP, Vasemmistoliitto ja vihreät ovat mukana ajamassa alas kunnallisia lähipalveluja ja romuttamassa kunnallista demokratiaa? Mihin Keskustapuolue ja Perussuomalaiset hukkasivat kotikunnat ja maakunnat hallitusinnossaan?

Täytyy toivoa, että perustuslakivaliokunta pitää kiinni aiemmista linjauksistaan eikä alistu hallituksen painostukseen. Sekä demokratian että sosiaalisten perusoikeuksien turvaaminen edellyttää hallituksen sote-esityksen hylkäämistä.

Suomen kommunistinen puolue on alusta alkaen esittänyt kunta- ja sote-uudistuksesta käydyssä keskustelussa, että Suomeen tarvitaan demokraattinen, vaaleilla valittava maakuntahallinto, jonka alaisuuteen kootaan erikoissairaanhoito, erityisen vaativat sosiaalipalvelut ja muita laajoja alueellisia tehtäviä. Näin on monissa muissa maissa ja maakuntatason puolesta ovat puhuneet myös monet asiantuntijat. Kuntatasolle kuuluu SKP:n mielestä päävastuu perustason palveluista. Samalla on kehitettävä osallistuvaan budjetointiin nojaavaa lähidemokratiaa.

Sote-palvelujen pääongelmia ovat palvelujen resurssipula, eriarvoisuus palvelujen saannissa ja ennaltaehkäisevän toiminnan vähyys. Siksi on peruttava kuntien valtionosuuksiin tehtyjä leikkauksia, siirrettävä erikoissairaanhoidon rahoitusvastuu valtiolle, muutettava kunnallisvero progressiiviseksi ja ulotettava se myös pääomatuloihin. Samalla on purettava rahoituksen monikanavaisuuteen liittyviä eriarvoisia rakenteita.

(Aiempia puheenvuoroja sote-uudistuksesta mm. elokuussa 20.8.2014, kesäkuussa 27.6.2014 ja maaliskuussa 28.3.2014.)   

© 2018 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »