Sote-sotkuun vaihtoehto asukkaita kuulemalla

24.11.2016

Puheenvuoroja

– 20.3.2015

Kunta- ja sote-uudistus oli Jyrki Kataisen kuuden puolueen hallituksen kärkihanke. Luvattiin historiallinen uudistus, mutta tuloksena oli historiallinen pannukakku.

Varsinkin sote uudistuksen kaatuminen on megaluokan arvovaltatappio eduskuntapuolueiden johtajille, jotka yksimielisesti sopivat perustuslainvastaiseksi osoittautuneen sote-mallin.

Syitä uudistuksen kaatumiseen on monia. Esitykset valmisteltiin suljettujen ovien takana, ilman julkista keskustelua erilaisista vaihtoehdoista. Asukkaita ja kuntia ei kuunneltu.

Eriarvoista ja epädemokraattista

Sosiaali- ja terveydenhuollon suurimmat ongelmat koskevat perustason palveluja, eriarvoisuutta palvelujen saannissa, ennaltaehkäisevän toiminnan vähäisyyttä ja palvelujen rahoitusta. Ne jäivät valmisteluissa kuitenkin toissijaisiksi, osin esitykset olisivat vain pahentaneet ongelmia.

Valta haluttiin esityksissä keskittää pieneen piiriin, irti asukkaista ja kunnista, jotta voidaan keskittää palveluja ja karsia lähipalveluja. Erikoissairaanhoito jyräsi alleen perusterveydenhuollon ja sosiaalityön, vaikka juuri niissä olivat suurimmat kehittämisen tarpeet. Mitään kunnollisia laskelmia taloudellisista vaikutuksista ei ollut. Suomessa käytetään sote-palveluihin vähemmän rahaa asukasta kohti kuin useimmissa OECD-maissa, mutta sote-malliin esitettiin budjettikehys, jolla hallitus voi karsia menoja entistä kovemmin, riippumatta palvelujen tarpeista.

Perustuslaista ei piitattu

Perustuslakivaliokunta kaatoi ensin Petteri Orpon vetämän eduskuntaryhmien johtajien esityksen, sitten eduskuntapuolueiden puheenjohtajien sopiman mallin ja lopulta sote-valiokunnan esityksen. Se totesi perustuslain vastaiseksi esitykset, joilla puolet kuntien tehtävistä olisi siirretty sellaiselle sote-hallinnolle, jota ei valita vaaleilla ja jossa useimmilla kunnilla ei ole todellisia vaikutusmahdollisuuksia. Esitykset rikkoivat myös perustuslain rahoitusperiaatetta, kun kuntien veroprosenttien erot olisivat kasvaneet valtaviksi, alin 16,6 % ja korkein 27,9 %.

Kaatuneita esityksiä on perusteltu sosiaali- ja terveyspalvelujen integroimisella. Tosiasiassa ne olisivat toteuttaneet integraatiota vain ylhäältä päin. Sen sijaan perustasolla lähipalvelut, yhteys kunnan muihin palveluihin ja ennaltaehkäisevään toimintaan olisivat heikentyneet.

Toinen yhtä ontuva selitys on ollut sosiaalisten oikeuksien ja kunnallisen demokratian asettaminen vastakkain. Palvelujen järjestäminen tarpeita vastaavasti edellyttää demokratiaa, asukkaiden osallistumista ja todellisia vaikutusmahdollisuuksia. Ei ole hyviä ja tasavertaisia palveluja ilman demokratiaa.

SKP esittänyt vaihtoehdon

Kokoomus kaupittelee kaatuneiden esitysten tilalle ”raha seuraa asiakasta”-malleja, joissa ” yhä suurempi osa julkisista palveluista ja verovaroista siirrettäisiin yksityisille markkinoille. Tämä vain lisäisi eriarvoisuutta.

Sote-palveluissa on kyse perusoikeuksista. Niitä ei saa alistaa kauppatavaraksi. Uudistukselle on haettava uudet eväät kuuntelemalla asukkaita, henkilöstöä ja kuntia.

Suomen kommunistinen puolue on kunta- ja sote-uudistusten valmistelun alusta alkaen esittänyt vaihtoehdon, joka ratkaisee myös perustuslailliset ongelmat:

– Muodostetaan vaaleilla valittava maakuntavaltuusto, jonka alaisuuteen kootaan erikoissairaanhoito ja muut kuntien laajaa yhteistyötä edellyttävät palvelut. Siihen yhdistetään myös maakuntaliitot ja valtion aluehallinto (Ely-keskukset ym). Tällainen maakuntataso on useimmissa muissa Euroopan maissa. Lisäksi on syytä vahvistaa säädöksiä asukkaiden oikeuksista palveluihin.

– Peruspalvelut säilytetään pääosin kuntien tehtävänä. Samalla kehitetään perustasolla sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatiota, jossa keskeistä on lisätä palvelujen käyttäjien ja henkilöstön vaikutusmahdollisuuksia.

– Kehitetään kunnissa lähidemokratiaa osallistuvan budjetoinnin pohjalta. Esimerkiksi Rovaniemellä on annettu asukaskokousten valitsemista henkilöistä nimetyillä aluelautakunnille päätösvalta ja budjetti monissa lähipalveluissa.

– Kuntien ja maakuntatason palvelujen rahoitusta vahvistetaan progressiivisella verotuksella, joka ulotetaan koskemaan myös pääomatuloja, palauttamalla kunnille niiltä tällä vaalikaudella leikatut 1,5 miljardin euron valtionosuudet (joilla tasoitetaan alueellisia eroja), perumalla hallituksen yrityksille antamat noin miljardin yhteisöveroalennukset sekä lopettamalla asteittain kela-korvaukset yksityisille yrityksille.

Tämä vaihtoehto yhdistää kuntien laajoihin palveluihin ja itsehallintoon perustuvan pohjoismaisen hyvinvointimallin, eurooppalaisen 2–3–portaisen paikallishallinnon, Latinalaisessa Amerikassa syntyneen osallistuvan demokratian ja rahoituksen oikeudenmukaisuuden tavoitteet.

(Julkaistu Eespäin-lehdessä 2/2015)

© 2018 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »