Sote-järjestämislakiesitys syytä hylätä – lähipalvelut ja demokratia turvattava

8.10.2014

Kun kunnilta pyydettiin lausunto sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiin, ehdotin asian tuomista valtuustoon. On hyvä, että kaupunginhallitus ei yhtynyt kaupunginjohtajan esitykseen, jonka mukaan asia ei kuulu valtuustolle.

Tällä lakiesityksellä aiotaan viedä pois noin puolet kuntien ja kunnanvaltuustojen päätösvallasta. Näin mitätöidään suuri osa kunnallisesta äänioikeudesta. Viiden sote-alueen johto, jota ei valita vaaleilla, ratkaisisi järjestämispäätöksellä, mitä palveluja, miten laajasti ja millaisten tuottajien toimesta tuotetaan. Kuntien kanssa neuvotellaan ja asukkaitakin kuullaan, mutta heidän mielipiteensä otetaan huomioon vain ”mahdollisuuksien mukaan”. Kunnat sidotaan maksuvelvollisuuteen, mutta sote-aluetta eivät sido kuntien esitykset.

On selvää, että asukkaiden ääni ja tarpeet kuuluvat entistä vähemmän yli miljoonan asukkaan ja keskimäärin yli 60 kunnan sote-alueen johtoon. Suurin osa kunnista ja myös monet poliittiset ryhmät jäävät vaille edustusta kuntayhtymän hallituksessa. Valta keskittyy sote-eliitille ja henkilövalinnat isojen puolueiden piirisihteereille.

Kun valtiovalta karsii kuntien rahoitusta sitovalla kuntatalousohjelmalla ja sote-raamibudjetilla, on seurauksena lähipalvelujen ja sairaaloiden vähentäminen. Eikä se koske vain pieniä kuntia. Tästä saimme esimakua, kun sote-lautakunta hyväksyi eilen suunnitelman, joka tuhoaa lähiterveysasemien verkoston. Toisaalta lakiesitys ei korjaa monikanavaista rahoitusjärjestelmää, joka tuottaa eriarvoisuutta.

Missään muualla ei ole yhdistetty kaikkien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuuta, jota hallitus esittää. Sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteys on tärkeä, mutta nyt sitä rakennetaan yksipuolisesti erikoissairaanhoidon lähtökohdista, vaikka pääongelmat ovat perustason palveluissa, resurssien vähyydessä ja ennaltaehkäisevän toiminnan puutteessa. Samalla sivuutetaan sote-palvelujen yhteys moniin muihin palveluihin ja rikotaan kuntien tuottama paikallinen hyvinvointipalvelujen kokonaisuus. Ongelmia syntyy myös erikoistason palvelurakenteissa, kuten epäselvyys HUS:n ja sairaanhoitopiirien roolista tuottajina osoittaa.

”Hallintohimmeleiden” lopettamisen sijasta tekeillä on valtava tilaaja-tuottaja-byrokratia. Tähän liittyy myös kuntien työntekijöiden irtisanomissuojan heikentäminen.

Kuntaliiton johtavana lakimiehenä pitkään toiminut Kari Prättälä totesi äskettäin Vastavirtafestivaalin seminaarissa, että hän ei ole koskaan ennen nähnyt lakiesitystä, jonka valmistelijatkin epäilevät niin vahvasti esityksen perustuslainmukaisuutta, kuin tämän sote-järjestämislain kohdalla.

Nämä ongelmat voidaan ratkaista muodostamalla vaaleilla valittava maakuntahallinto, joka vastaa erikoissairaanhoidosta ja erityistason sosiaalipalveluista. Se korvaisi nyt tekeillä olevan sekavan hallintohimmelin, jossa on sote-yhtymä, HUS, erilaisia tuottajayhtymiä ja kuntia. Peruspalvelut jäisivät kuntatasolle ja kunnissa voitaisiin kehittää lähidemokratiaa. Tällainen kaksitasoinen hallinto on useimmissa Euroopan maissa.

Ehdotan, että Helsingin lausuntoon seuraavaa: ”Helsinki katsoo, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiesitys on syytä hylätä ja valmistella uudelta pohjalta, koska esitys johtaa lähipalvelujen karsimiseen, lisää eriarvoisuutta, siirtää palvelujen järjestämistä koskevan päätösvallan pois asukkaiden vaaleilla valitsemilta edustajilta, heikentää henkilöstön asemaa eikä tuo korjausta palvelujen rahoituksen ongelmiin. Uuden valmistelun tulee turvata lähipalvelut, demokraattinen päätöksenteko, palvelujen riittävä rahoitus sekä Helsingin asema sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalvelujen tuottajana.”

(Ehdotusta ei kannatettu. Muut valtuutetut hyväksyivät sote-järjestämislain ja esittivät vain muutaman muutoksen lausuntoesitykseen.)

© 2018 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »