Sote-hanke vie ojasta allikkoon

Hallituksen teettämä esitys sosiaali- ja terveyspalvelujen keskittämisestä 34:lle sote-alueelle vie ojasta allikkoon. Suurin syy tähän ovat Kataisen hallituksen ohjelman ja budjettikehysten kehnot eväät sote-selvityksille.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen suurimmat ongelmat koskevat peruspalveluja ja riittämätöntä rahoitusta. Esimerkiksi terveydenhuollon osalta asiantuntijat ovat yleisesti korostaneet tarvetta kehittää ennen muuta peruspalveluja. Sote-hanketta ollaan nyt kuitenkin tekemässä sairaalavetoisesti, yksipuolisesti erikoissairaanhoidon tarpeita korostaen.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen keskittäminen vain 34 Sote-alueelle ja 5 Erva-alueelle nousee erikoissairaanhoidon ja sen rahoituksen haasteista. Vaikka peruspalvelut, erityisesti sosiaalipalvelut, ovat jääneet esityksen valmistelussa erikoissairaanhoidon jalkoihin, voi muutos sotkea myös erikoissairaanhoitoa. Esityksen mukaan sote-alueet korvaisivat nimittäin nykyiset 10 sairaanhoitopiiriä.

Monissa muissa maissa julkinen erikoissairaanhoito on valtion rahoittamaa ja organisoitu lääni/maakuntatasolla. Tähän suuntaan kannattaisi siirtyä meilläkin ja tunnustaa, että kuntien ja valtion väliin tarvitaan vaaleilla valittava maakuntahallinto ja että valtion tulee vastata erikoissairaanhoidon rahoituksesta.

Lähipalvelut uhattuna

Kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee (kok) on perustellut palvelujen järjestämisvastuun keskittämistä sillä, että näin saadaan leveämmät hartiat vastaamaan palvelujen rahoituksesta. Tämä tarkoittaa käytännössä palvelujen keskittämistä ja lähipalvelujen karsimista, kun sote-hankkeen lähtökohtana on se, että palveluihin ei tule lisää rahaa vaan kuntien valtionosuuksia päinvastoin leikataan.

Sote-hankkeesta on kokoomuksen johdolla tehty kiristysruuvi suurkuntahankkeen ajamisessa. Alle 20 000 asukkaan kunnilta aiotaan viedä kokonaan oikeus sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseen. Myös 20 000 – 50 000 asukkaat kuntien oikeus järjestää edes osa palveluista jäisi riippumaan jossain muualla tehtävistä ratkaisuista, jotka sote-esitys jättää täysin auki.

”Hallintohimmelit” paisuvat

Kuntauudistusta aloitettaessa hallitus julisti sen turvaavan peruspalvelut ja poistavan ”hallintohimmelit”, joita eivät johda asukkaiden vaaleilla valitsemat edustajat. Nyt on tapahtumassa juuri päinvastoin.

Sote-palvelujen keskittäminen uhkaa lähipalveluja ja sivuuttaa lähellä ihmisiä olevien peruspalvelujen kehittämisen tarpeet. Samalla luodaan jättikokoiset sote-hallintohimmelit. Suurinta osaa kuntien palveluista johdettaisiin kuntayhtymillä tai ns. isäntäkuntamallilla, ja kummassakin tapauksessa sivuutettaisiin asukkaiden vaaleilla valitsemat edustajat.

Miksi, mitä järkeä tässä kaikessa on?

Voi olla, että jotkut tulevien Erva- ja Sote-alueiden mahdolliset johtajat arvelevat saavansa lisää valtaa. Etenkin kokoomus laskee saavansa vahvemmat asemat sote-hallinnossa ja keskustan menettävän asemia. Eniten palvelujen keskittämisestä hyötyisivät yksityiset hoito- ja hoiva-alojen yritykset. Niille avautuisi lisää markkinoita, kun kuntien palvelut heikentyvät ja kun julkisia palveluja kilpailutettaisiin suuremmissa yksiköissä, vailla suoraa demokraattista ohjausta.

Vaihtoehto

Julkisten sosiaali- ja terveyspalvelujen parantaminen on välttämätöntä. Se vaatii yhtä välttämättä lisää rahoitusta, ja sitä löytyy esimerkiksi lopettamalla pääomatulojen verovapaus kunnallisverotuksessa, lisäämällä kuntien valtionosuuksia ja luopumalla hallituksen valmistelemasta yhteisöverojen alentamisesta. On hylättävä suurkuntahanke, panostettava ennen muuta peruspalvelujen parantamiseen ja turvattava peruspalvelujen järjestäminen pääsääntöisesti kuntien itse tuottamina lähipalveluina. Samalla on kehitettävä lähidemokratiaa ja luotava demokraattinen maakuntahallinto.