Sote-esitys romuttaa demokratiaa, lähipalveluja ja irtisanomissuojaa

20.8.2014

Ministeri Susanna Huovisen (sd) johdolla valmisteltu esitys sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaiksi siirtää päätösvallan palvelujen järjestämisestä kunnista sote-alueen johdolle, joka ei ole asukkaiden vaaleilla valitsema. Vieläkään ei ole selvitetty edes esityksen taloudellisia, sosiaalisia ja henkilöstövaikutuksia.

Alkuviikosta julkaistu esitys on valmisteltu kaikkien eduskuntapuolueiden keväällä sopimalla pohjalla. Uutta on se, että kuntien työntekijöiltä aiotaan poistaa kuntauudistuksessa oleva viiden vuoden irtisanomissuoja. Näin lisätään mahdollisuuksia kilpailuttaa ja karsia palveluja.

Nyt on myös täsmennetty sote-alueen hallintoa. Kukin kunta saa edustuksen vain kuntayhtymän ylimpään elimeen, yhtymäkokoukseen. Sellainen on yleensä vain kaksi kertaa vuodessa. Virkamiesjohtajien ohella suurinta valtaa käyttävään hallituksen eivät edes kaikki puolueet saa edustusta.

Näin sote-palvelut, noin puolet kuntien palveluista, siirretään päätettäväksi pieneen piiriin, jossa ratkaiseva rooli on isojen kaupunkien ja suurten puolueiden edustajilla.

Järjestämispäätös ratkaisee

Sote-palvelut järjestää nykyään itse 89 kuntaa, joissa asuu 59 % suomalaisista. Muut 231 kuntaa kuuluvat 63 yhteistoiminta-alueeseen. Lisäksi on 20 sairaanhoitopiiriä ja 15 kehitysvammaisten erityishuoltopiiriä.

Jatkossa palvelujen järjestämisvastuu olisi viidellä sote-alueella. Niiden tarkat rajat ovat vielä auki, mutta keskimäärin kussakin on yli miljoona asukasta ja yli 60 kuntaa. Palvelut ratkaistaan järjestämispäätöksellä, jonka sote-alue tekee neljän vuoden välein. Siinä sovitaan mitä palveluja missäkin tarjotaan, mitkä kunnat ja kuntayhtymät vastaavat niiden tuottamisesta, mihin rahoitus suunnataan sekä millä periaatteilla ostopalveluja, kilpailutusta ja palveluseteleitä käytetään.

Monenlaisten selittelyjen alle yritetään peittää se, että esitys kaventaa sosiaalisia perusoikeuksia, demokratiaa ja kunnallista itsehallintoa. Tätä sanotaan ”lievennettävän” sillä, että sote-alue ”kuulee” asukkaita, vaikka se ei velvoita mihinkään. Lakiesityksessä ei määritellä edes mitkä ovat lähipalveluja.

Tuottamisvastuun saavien kuntien ja kuntayhtymien kanssa luvataan neuvotella, mutta siinäkin tulostavoitteet määrittelee sote-alueen johto. Myös sosiaali- ja terveysministeriölle valtaa lisätään. Järjestämispäätökselle pitää saada ministeriön hyväksyntä.

Vaikka palveluissa on huutava pula resursseista, rahaa luvata yhtään lisää. Päinvastoin tarkoitus on lisätä ”kustannustehokkuutta” ja leikata palvelujen valtionosuudet ensi vuoden budjetissa 29,57 prosentista vain noin 25 prosenttiin.

Asukkaita kuultava

Nyt lausunnoille lähetetty esitys on tulossa marraskuussa eduskuntaan. Järjestämislaki aiotaan saada voimaan vuonna 2015 niin, että uusi palvelurakenne toteutuu vuoden 2017 alusta.
Kyse on niin isosta muutosesityksestä, että kunnissa on kuultava asukkaita ja henkilöstöä, ja lausunnot pitää päättää tämän kuulemisen pohjalta valtuustossa.

Nyt tarvitaan laajaa keskustelua ja toimintaa nostamaan esille vaihtoehto, jolla voidaan turvata peruspalvelut lähipalveluina, kehittää kunnallista itsehallintoa lähidemokratiana, vahvistaa työntekijöiden oikeuksia, lisätä kuntapalvelujen rahoitusta ja luoda demokraattinen maakuntahallinto vastaamaan mm. erikoistason sote-palveluista.


Aineistoa vaihtoehdoista hallituksen sote-esitykselle:
Uusi suunta kuntauudistukselle, SKP:n edustajakokouksen asiakirja 2013
Markkinoiden vai ihmisen hyväksi?, Yrjö Hakanen, Polemia-sarjan julkaisu 91, Kunnallisalan kehittämissäätiö 2013

”Se tulee”, mutta lähipalvelut ja demokratiamenevät, Yrjö Hakanen 27.6.2014

© 2018 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »