Lausuntokierroksella esitetty kritiikki sai hallituksen tekemään monia muutoksia sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämistä koskevan esityksen yksityiskohtiin. Korjausta ei kuitenkaan tullut perusongelmiin: sote-peruspalvelut siirretään kokonaan pois kunnista (poikkeuksena Helsinki), palvelujen rahoitus heikentyy, sosiaalipalveluja laiminlyödään ja asukkaiden vaikutusmahdollisuudet vähenevät.

Sote-maakunta on nimetty hyvinvointialueeksi, mitä Kotimaisten kielten keskus pitää huonona. Alueita tulee 21 plus Helsinki ja HUS-yhtymä, jos Uudenmaan erillisratkaisu läpäisee perustuslakivaliokunnan. Tarkoitus on järjestää aluevaltuustojen vaalit vuoden 2022 alussa ja siirtää sote-palvelut hyvinvointialueille 1.1.2023. Jatkossa siirryttäisiin vähän monialaisempiin maakuntiin.

Yli 1 400 sivun esitys on tulossa eduskuntaan joulukuussa ja sen käsittelyyn on varattu koko kevätkausi.

Lähipalvelut uhattuna

Esityksen lähtökohtana on hyvinvointialueen ja kunnan tehtävien eriyttäminen. Näin sote-palvelut ja kuntien vastuulle jäävät muut palvelut (kuten päiväkodit, koulut, nuorisotyö sekä asumisen ja työllisyyden hoito) irrotetaan toisistaan.

Palvelujen järjestämisen siirtämisessä maakuntatasolle on ”riskinä väestön terveys- ja hyvinvointitilanteen tuntemuksen ja paikallistuntemuksen heikkeneminen palvelujen järjestämistä koskevassa päätöksenteossa sekä se, että palveluverkko harvenee”, arvioi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos lausunnossaan.

Hallitus ei halua antaa kunnille edes mahdollisuutta sopia työnjaosta hyvinvointialueen kanssa ja järjestää osa perustason palveluista (muualla kuin Helsingissä). Kuvaavaa on, että esityksen sisältyvästä kansainvälisestä vertailusta on jätetty kokonaan pois se, että kaikissa muissa maissa kunnat vastaavat ainakin osasta perustason palveluja.

 

Rahoituksen pysyvä vaje

Hallitus korjasi luonnoksen rahoitusmallia hieman isojen kasvukeskusten hyväksi. Ongelmana on kuitenkin edelleen kokonaisrahoituksen riittämättömyys. Se kiristää rahoitusta erityisesti Uudellamaalla.

Esityksessä on lisäksi sisäänrakennettu leikkuri: palvelutarpeen kasvu huomioidaan vain 80 prosenttisesti. Henkilöstön matalien palkkojen nostamisen sijasta se sisältää ”kannustimen” hillitä ansiotason nousua.

Itä- ja Pohjois-Suomessa sairastavuus ja ikärakenne lisäävät palvelujen ja rahoituksen tarvetta. Hallitus sivuuttaa kuitenkin sen, että rahoituksen nykytaso ei turvaa myöskään etelässä ja lännessä perustuslain edellyttämää riittävää rahoitusta.

Esityksen mukaan ”rahoituksen taso tulisi sovittaa yhteen julkisen talouden tilan kanssa ottaen huomioon myös julkisen talouden pidemmän aikavälin kestävyys”. Ministeriön ohjauksen lisäksi menokuri aiotaan varmistaa edellyttämällä alueiden budjeteilta, että talous tasapainotetaan aina viimeistään 2 vuodessa.

Tämä lisää paineita maksujen ja tulevan maakuntaveron korotuksiin ja toisaalta palvelujen keskittämiseen. Samalla se tuo kunnille vaikeuksia rahoittaa niiden jäljelle jääviä tehtäviä ja investointeja.

 

Ulkoistamiset

Hallitus lievensi palvelujen ulkoistamisen rajoittamista koskevaa luonnoksen linjausta, jota ns. valinnanvapausmallin kaatumiseen pettyneet yksityiset hoiva- ja terveysalan yritykset vastustivat. Käytännössä esitys purkaa (vuoden 2025 jälkeen) vain Länsi-Pohjan erikoissairaanhoidon ulkoistamisen Mehiläiselle. Sen sijaan osaulkoistukset ja monituottajamallit ovat jatkossakin mahdollisia.

 

Sosiaalipalvelujen ongelmat

Sosiaalipalvelut ja sosiaalityö ovat esityksessä yhä lapsipuolen asemassa. Näin siitä huolimatta, että irtaantuminen kuntien muista palveluista on niissä erityisen iso ongelma. Ehdotetuista lakipykälistä puuttuu asiakassuunnitelma, joka olisi tarpeen sujuvien palveluketjujen turvaamiseksi etenkin monia palveluja tarvitseville.

 

Isot muutokset esitykseen tarpeen

Esitys jättää aluevaltuustoille avoimet kädet siinä, montako jäsentä aluehallituksiin valitaan ja montako lautakuntaa muodostetaan. Valtuuston enemmistö voi siten halutessaan keskittää valtaa isoille ryhmille ja aluejohtajille.

Jotta tavoitteet paremmista palveluista ja eriarvoisuuden vähentämisestä toteutuisivat, tarvitaan isoja muutoksia: Tasokorotus julkisten palvelujen rahoitukseen, peruspalvelujen säilyttäminen pääosin kuntien järjestäminä lähipalveluina, palvelumaksujen vähentäminen, sote-alan työehtojen parantaminen, asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen ja perusoikeuksien kustannuksella tapahtuvan voitontavoittelun estäminen.

(Artikkeli julkaistu Tiedonantaja-lehden numerossa 10/2020. Artikkelin kuva: valtioneuvosto))