Sote-esitykseen tarvitaan muutoksia, täydennystä ja rahaa

23.9.2020

 

Sote-uudistus pitää viedä maaliin, mutta hallituksen esittämään lakipakettiin tarvitaan muutoksia ja sen rinnalle muita uudistuksia. Näin voi vetää yhteen sote-uudistuksen uuden vaiheen haasteita arvioineen nettiseminaarin antia.

Lausuntokierros sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistamista koskevasta 1 200 sivun lakipaketista päättyy nyt syyskuun lopulla. Hallituksen on tarkoitus tuoda ehdotus eduskuntaan vielä ennen joulua.

 

Rahoitus ja sen monet kanavat

Lakipaketissa on kyse kuntien vastuulla olleiden sote-palvelujen hallinnon, rahoituksen ja rakenteiden muutoksista. Sen lisäksi on 2000-luvun alusta alkaen luvattu uudistaa myös ns. monikanavarahoitus, joka koskee muun muassa sairausvakuutuksella rahoitettuja palveluja, lääkekorvauksia, työterveydenhuoltoa ja vakuutusrahoitusta.

– Tämäkin esitys koskee kuitenkin vain kunnallista järjestelmää, totesi sosiaali- ja terveyspolitiikan professori emeritus Juhani Lehto alustuksessaan Vapaus valita toisin -yhdistyksen ja useiden sote-alan järjestöjen nettiseminaarissa.

Marinin hallitus on valmistellut lakipaketin Sipilän hallituksen valmistelemalta pohjalta, mutta riisuttuna yksityistämiseen pakottavasta valinnanvapausmallista.

– Rahoitusvastuun siirtäminen ”leveämmille hartioille” on esityksen keskeisin myönteinen puoli, Lehto arvioi.

Soten koko rahoituspottia pitäisi kuitenkin kasvattaa niin, että ei pelata maakuntien välistä nollasummapeliä. Lisäksi maakuntien pitäisi saada laskennallisten erien ohella pohjasumma, jotta niiden itsehallinto toteutuu.

 

Tarvitaan lisää demokratiaa

Rahoituksen keskittämiseen liittyy vallan keskittyminen.

–  Siksi on tärkeää varmistaa maakuntien hallinnon demokraattisuus ja se, että valtion vallankäyttö ei ole vain valtiovarainministeriön valtaa, Lehto esitti.

–  Asukkaiden pitää voida vaikuttaa suoraan, järjestöjen ja myös kuntien kautta. Kunnilla pitää olla aloiteoikeus maakuntaan. Maakuntahallituksen koko on säädettävä niin isoksi, että siihen tulee poliittisten ryhmien laaja edustus. Jos maakunta perustaa liikelaitoksia, edustuksellisuus pitää niissäkin toteutua.

Jos demokratiasta ei säädetä paremmin jo laissa, voi käydä niin, että maakuntavaltuustot päättävät yksinkertaisella enemmistöllä virkamiesvaltaisia ja yksityistämistä suosivia hallintosääntöjä, varoitti Lehto Päijät-Hämeen kokemuksiin viitaten.

Lakiesitys on tiukka palvelujen kokonaisulkoistusten osalta.

– Mutta myös soten minkä tahansa merkittävän osan ulkoistaminen ja siirtyminen parin ison yhtiön käsiin on ongelma. Lakipykälä pitäisi kirjoittaa niin, että se ei koske vain kokonaisulkoistuksia vaan myös soten keskeisiä toimialoja.

Juhani Lehdon mielestä sote-lakipaketin lisäksi tarvitaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämislaki, monikanavarahoituksen uudistus sekä asiakasmaksujen uudistus.

 

Sosiaalipalvelut taas sivussa

Hallituksen käynnistämän tulevaisuuden sote-keskus -ohjelman alueellisilla hankkeilla pyritään vahvistamaan perustason palveluja ja siirtämään painopistettä ehkäisevään työhön, kertoi ohjelman toinen vetäjä Anu Muuri THL:stä.

– Kyse ei ole sote-palvelujen keskittämisestä yhteen rakennukseen tai sosiaalipalvelujen tuomisesta terveyskeskukseen. Etenkin sosiaalihuollossa on kyse monialaisesti verkostoituneesta toiminnasta.

– Peruspalvelujen vahvistaminen on tärkeää. Mutta tapahtuuko se oikeasti? Kun kävimme läpi ohjelmaan tehdyt hankehakemukset, vajaassa 40 prosentissa sosiaalihuolto oli pudonnut pois.

Sote-integraatiossa ei ole kyse vain sosiaali- ja terveydenhuollosta, vaan monesta muustakin kunnan toiminnasta. Onkin ongelma, että asiakassuunnitelmat ovat jääneet pois lakiesityksestä.

– Järjestämislaista on tehty enemmän puitelaki ja sosiaalipuoli näkyy valitettavasti vielä vähemmän kuin aikaisemmissa esityksissä, Muuri arvioi.

 

Lähipalvelut pitää varmistaa

Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja Hanna Heinonen arvioi, että uudistus voi onnistua, jos varmistetaan, että peruspalvelut vahvistuvat, palveluketjut sujuvat ja palvelut ovat vaikuttavia.

– Se, että peruspalvelut ovat oikeasti saatavissa lähellä, pitää varmistaa jatkovalmistelussa.

Lasten ja nuorten näkökulmasta ongelmallisena Heinonen näki esimerkiksi koulukuraattoreiden ja psykologien siirtämisen maakuntaan sekä perhekeskusten ja osaamiskeskusten jäämisen vain maininnaksi. Hän peräänkuulutti lapsivaikutusten kattavaa arviota, järjestöjen toimintaedellytysten vahvistamista ja selvempiä säädöksiä toiminnasta, jota ei saa siirtää yksityisille.

Itse otin seminaarissa esille sen, että Suomi on ainoa maa, jossa ollaan keskittämässä kaikki perustason sote-palvelut maakuntien järjestämisvastuulle. Tätä ei voi perustella kuntien resurssien vähyydellä, kun rahoitusvastuu siirretään valtiolle. Esimerkiksi muissa pohjoismaissa sosiaalipalvelut ovat pääosin kuntien järjestämiä, kuten myös osa perusterveydenhuollosta. Helsinki on saamassa erityisaseman, mutta jos muista kunnista viedään sote-palvelut kokonaan pois, on niitä vaikea sinne enää palauttaa.

(Artikkeli Tiedonantaja-lehteen 9/2020. Seminaarin tallenne on katsottavissa netissä www.vapausvalitatoisin.com youtube-kanavalta)

© 2020 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »