Sotaa vastaan – hyvinvoinnin puolesta

16.2.2003

 

Teoin luotu on historia, kirjoitti runoilija Elvi Sinervo. Ja historiaa tekevät joukot.

Meitä oli eilen liikkeellä sotaa vastaan miljoonia. Helsingissä 15 000, Turussa vajaat 10 000, Tampereella lähes 3 000, Oulussa 1 500 ja yli kymmenellä muulla paikkakunnilla Suomessa. Miljoona osoitti mieltä Lontoossa, samoin Roomassa ja sadat tuhannet Madridissa, Berliinissä, Damascuksessa, Melbournessa, New Yorkissa, Pariisissa … 

Sodanvastainen liike on jo vaikuttanut päätöksentekijöihin useissa maissa. Presidentti Bushin ja pääministeri Blairin on entistä vaikeampi löytää kumppaneita hyökkäykseen. Heidän esittämänsä todisteet Irakia vastaan ovat osoittautuneet vähintäänkin kyseenalaisiksi. Samalla on käynyt yhä selvemmäksi, että hyökkäyksestä Irakiin on päätetty jo aiemmin, riippumatta YK:n päätöksistä ja asetarkastajien työn tuloksista.

Tässä ei ole todellakaan kyse terrorismin vastustamisesta vaan öljystä ja maailmanherruudesta. USA:n omat öljyvarat ovat hupenemassa ja sen riippuvuus tuontienergiasta kasvaa. Euroopan unionin ja Japanin riippuvuus Lähi-idän öljystä on vielä suurempi. Toisaalta Kiinan ja Intian kaltaisten maiden öljyn kulutuksen kasvu tulee vaikuttamaan yhä enemmän energiamarkkinoihin.

USA:n pyrkimyksessä hallita Lähi-idän öljyä ei olekaan kyse vain USA:n omasta, energiaa tuhlaavasta taloudesta. Kyse on myös USA:n johdon pyrkimyksestä hallita öljyn ja dollarin avulla maailmanmarkkinoita. Siksi presidentti Bushin hallinto on julistanut uuden sotilasopin ”ennalta ehkäisevästä iskusta”, jonka tarkoituksena on turvata USA:n esteetön pääsy ja kontrolli Persianlahdelta Kaspianmeren alueelle ulottuvalla alueella, jossa sijaitsee suurin osa maailman tunnetuista öljy- ja kaasuvaroista.

Emme kuitenkaan elä enää 1800-luvulla. Sodanvastaisen liikkeen nousu osoittaa, että ihmiset eivät suostu alistumaan USA:n vahvemman oikeudella julistamaan aikomukseen hyökätä Irakiin, miehittää maa ja kaapata sen öljyvarat hallintaansa. Ihmiskunnan tulevaisuus ei voi perustua siihen, että rikas vähemmistö riistää väkivalloin kehitysmailta niiden luonnonvarat ja alistaa ihmisten enemmistön köyhyyteen.

YK:n turvallisuusneuvoston edellyttämä ”täydellinen yhteistyö” ja velvoite noudattaa YK:n peruskirjaa täytyy koskea Irakin ohella myös Yhdysvaltojen hallitusta. USA:n on lopetettava rikollisen hyökkäyksen valmistelu ja vedettävä sotajoukkonsa pois alueelta. Sen on lopetettava joukkotuhoaseiden kehittäminen ja ryhdyttävä hävittämään niitä. USA:n on sitouduttava YK:n sopimuksiin ydinaseiden käytön kiellosta, kemiallisten aseiden kieltämisestä, avaruuden demilitarisoimisesta, kansainvälisestä rikostuomioistuimesta ja muissa asioissa, kuten Kioton sopimukseen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi.

Suomen hallitus toivoo asetarkastuksille lisää aikaa. Mutta miksi pääministeri Paavo Lipponen  ei voi vieläkään sanoa selvästi, että hallitus vastustaa USA:n ja Iso-Britannian valmistelemaa hyökkäyssotaa, joka uhkaa aiheuttaa suunnatonta kärsimystä Irakin kansalle ja joka rikkoo YK:n peruskirjaa? Miksi presidentti Tarja Halonen vaatii eurooppalaisia tukemaan YK:n päätöksiä myös sodassa, samaan aikaan kun yhä useampien muiden maiden johtajat vetoavat USA:n ja Iso-Britannian hallituksiin sodan estämiseksi? Miksi rikkaiden klubin, USA:n ja EU:n, yhtenäisyys on Suomen ulkopoliittiselle johdolle suurempi huolen aihe kuin satoja tuhansia irakilaisia uhkaava kuolema, pakolaisuus, kärsimykset ja ympäristötuhot?

Onko Suomi hyvinvointivaltio?

Hallituspuolueet Kokoomuksesta Vasemmistoliittoon käyvät vaaleihin ainoana varsinaisena tavoitteenaan hallitukseen pääsy. Sama koskee keskusta ja vihreitä. Siksi nämä puolueet välttävät vaaliohjelmissaan konkreettisia tavoitteita ja selkeitä kynnyskysymyksiä. 

Vaalien suuri kysymys ei ole pääministerin tai isoimman puolueen nimi. Pääkysymys on se, jatkuuko Lipposen ja Niinistön johdolla harjoitettu eriarvoisuutta ja turvattomuutta lisäävä politiikka vai nouseeko vaaleista vaatimus suunnan muuttamiseksi.

Silloin kun kommunistinen liike on ollut vahva, se on painostanut myös sosialidemokraatteja ja keskustaa yhteiskunnallisiin uudistuksiin ja hyvinvointivaltion rakentamisen tielle. Nyt kun eduskunnasta on puuttunut vasemmistolainen vaihtoehto, on näitä työväenliikkeen saavutuksia heikennetty ja purettu.

Voidaan kysyä, onko Suomi pohjoismainen hyvinvointivaltio, kun 122 000 lasta elää virallisten tilastojen mukaan köyhyydessä?

Työttömyys on Suomessa moninkertainen verrattuna muihin pohjoismaihin. Meillä on edelleen 200 000 työpaikkaa vähemmän kuin 90-luvun alussa. Pätkätyöläisten osuus on EU:sta kolmanneksi suurin, vain Espanja ja Portugali ovat edellä.

Sosiaalimenot on pudotettu Lipposen kahden hallituksen kaudella EU-maiden alimpien joukkoon. Suomessa sosiaalimenoihin käytetään noin 26 prosenttia kansantuotteesta, kun vastaava luku on Tanskassa 30 prosenttia ja Ruotsissa noin 33 prosenttia. Samaan aikaan pitkäaikaistyöttömyys ja pätkätyöt ovat vieneet siihen, että yhä useampi elää toimeentulotuen varassa. Toimeentulotukikin on Suomessa vain puolet Ruotsin ja runsas kolmannes Tanskan tasosta.

Vaaliohjelmien ”hintalappuja” peräänkuuluttava kokoomus ei kerro näistä kustannuksista mitään. Yhtä vähän hallituspuolueet kertovat siitä, että samaan aikaan on tehty Suomen historian suurin tulonsiirto pääomanomistajien hyväksi. Pelkästään Lipposen toisen hallituksen kaudella on osakkeenomistajille jaettu yli 40 miljardia euroa verottomia osinkotuloja, siis yli 240 tuhatta miljoonaa vanhaa markkaa ”puhtaana käteen”.

Me vaadimme työntekijöiden työn tuloksena kertyneiden pääomatulojen leikkaamista palkansaajien hyväksi; ja työllisyyden, perusturvan ja julkisten palvelujen hyväksi. Raha ei saa ratkaista sitä, kuka saa esimerkiksi tarvitsemaansa terveydenhoitoa ja muita peruspalveluja.

Helsingillä ei taloudellista pakkoa leikata

Helsingissäkin kaupunki jättää yhä useammat sairaat potilasjonoon, vähentää vanhusten palveluja, sulkee kymmeniä päiväkoteja, lykkää homekoulujen korjaamista, heikentää joukkoliikennettä ja aikoo lopettaa jopa kolme tuhatta työpaikka, joista suurin osa on naisten työpaikkoja.

Kaupungin johto perustelee leikkaamista valtionosuuksien ja yhteisöverotuottojen vähenemisellä. Totta onkin, että niitä on leikattu. Mutta sen ovat tehneet samat puolueet kokoomuksesta Vasemmistoliittoon, jotka johtavat myös Helsinkiä. Leikkaamisen puolesta äänestivät tämänkin vuoden budjettia käsiteltäessä kaikki helsinkiläiset kokoomuksen, RKP:n, SDP:n ja Vasemmistoliiton kansanedustajat.

Valtionosuuksien heikentäminen ei sitä paitsi selitä rajuja, pysyviä menoleikkauksia Helsingissä. Sisäministeriön kunta-osaston tietojen mukaan Helsingin taloustilanteen vaikeutuminen johtaa jo ensi vuonna siihen, että pääkaupunki muuttuu valtionosuuksien tasausjärjestelmässä maksajasta saajaksi. Kun Helsinki maksoi viime vuonna tasausta muille kunnille yli 110 miljoonaa, se on ensi vuonna jo saamassa 10 miljoonaa. Helsingin taloustilanne helpottuu siis 120 miljoonalla eurolla. Rahaa tuo myös kunnallisveron ja maksujen korottaminen.

Kaiken lisäksi kaupunki on rahastoinut edellisten vuosien ylijäämiä yli 600 miljoonaa ja sijoittanut kassavaroja rahamarkkinoille yli 400 miljoonaa euroa. Vaikka kaupunki on joutunut ottamaan velkaa, sen korotulot ovat edelleen suuremmat kuin korkomenot. Kokonaisuutena ottaen Helsingin kuntakonserni on ylijäämäinen, kun otetaan huomioon myös kaupungin omistamat liikelaitokset.

Kokoomuksen, sosialidemokraattien ja vihreiden johdolla Helsingin kaupunki alibudjetoi tietoisesti kaupunkilaisten peruspalveluja. Esimerkiksi päivähoidossa vaaditaan jopa yli 100 prosentin täyttöasteita eli rikotaan lakia ja vaarannetaan lasten hyvinvointi. Harry Bogomoloff sanoi ääneen sen, mitä muuta tekevät vaivihkaa menoja leikkaamalla. Kaupungin johto haluaa tänne vain hyvätuloisia ja se haluaa siirtää yhä useammat palvelut yksityisten markkinoiden hoidettavaksi. Tässä se seuraa kokoomuksen johtamaa Espoota, jossa on jo päätetty, että kaikki uudet palvelut pitää pääsääntöisesti kilpailuttaa eli kunnan oman toiminnan osuutta ajetaan tietoisesti alas.

Tämän linjan taustalla on sama uusliberalistinen politiikka, joka näkyy Maailman kauppajärjestön neuvotteluissa palvelujen vapaakaupasta: kaikki palvelut pyritään muuttamaan markkinoiksi, hinnoittelemaan, kilpailuttamaan ja yksityistämään. Ja Suomen eduskunta on alistunut siihen, että näitä ns. GATS-neuvotteluja käydään suljettujen ovien takana, että EU:n meidänkin puolestamme niissä tekemät esitykset ovat salaisia, vaikka kyse on jokaisen kansalaisen perusoikeuksista.

SKP:n ja sitoutumattomien vaaliliitto vaatii yksityistämisen ja GATS-neuvottelujen pysäyttämistä. Vaadimme valtionosuusjärjestelmän uudistamista niin, että lakisääteisten peruspalvelujen ensisijainen rahoitusvastuu säädetään valtiolle ja että kunnille säädetään täsmällisemmät velvoitteet näiden palvelujen järjestämisestä kunnan omana toimintana.

Vasemmisto irti kokoomus-yhteistyöstä

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun vanha työväenpuolue julisti Forssan kokouksessa ”Irti porvareista” ja suuntautui kapitalismin vastaisen luokkataistelun tielle. ”Irti porvareista” on tänäänkin ajankohtainen tunnus.

Eduskuntaan tarvitaan vasemmistolainen vaihtoehto, joka sieltä nyt puuttuu. Eduskuntaan tarvitaan todellisia kansan edustajia, jotka eivät alistu ison rahan ja pienen piirin saneluun. Tarvitaan Hertta Kuusisen, Mirjam Vire-Tuomisen ja muiden helsinkiläisten kommunististen kansanedustajien työn jatkajia.

Me haluamme viedä myös eduskuntaan vastarinnan äänen, joka kuuluu yhä laajemmin työpaikoilla ja erilaisissa kansalaisliikkeissä. Meille politiikka ei ole sopeutumista nokian jorma olliloiden, kokoomuksen sauli niinistöjen ja EU-direktiivien vaatimuksiin. Meille politiikka on toisenlaisen Suomen ja toisenlaisen maailman rakentamista yhdessä muiden muutosta haluavien ihmisten ja liikkeiden kanssa. Näin voimme tuoda politiikkaan työväen- ja kansalaisliikkeiden suuret tavoitteet demokratian ulottamisesta myös sinne, missä nyt hallitsee raha; maailmasta, jossa ihmisen ja luonnon hyvinvointi on tärkeämpää kuin voitontavoittelu; maailmasta, jossa kansat ovat veljet keskenään.

© 2019 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »