SKP:n ja asukaslistan ryhmäpuheenvuoro vanhuspalveluohjelmaan

Sanotaan, että yksi kuva puhuu enemmän kuin tuhat sanaa. En ole laskenut, montako sanaa tässä vanhuspalveluohjelmassa on, mutta se yksi kuva on ohjelman liitteessä 1 sivulla 11. Siinä esitetään yhteenveto ohjelman aiheuttamista kustannusmuutoksista. Lopputulema yhteenvedossa on se, että ensi vuoden jälkeen ohjelman toteuttamisesta kertyy kaupungille kustannussäästöjä — aluksi puoli miljoonaa vuodessa, sitten lähes kaksi miljoonaa ja jatkossa vielä enemmän.

Vaikka nämä summat eivät ole valtavan suuria, ne kertovat tärkeästä periaatteellisesta arvovalinnasta. Kaupunginhallituksen enemmistö oli samaan aikaan valmis uhraamaan yksityisautoilua ja keskustan liikeyrityksiä suosivaan keskustatunneliin noin 350 miljoonaa euroa. Sen sijaan vanhuspalvelujen määrärahoja aiotaan vähentää, vaikka ikäihmisten määrä ja palvelujen tarpeet kasvavat. Tämä on sitäkin kyseenalaisempaa, kun jo lähtötaso määrärahoissa on alimitoitettu. SKP:n ja asukaslistan ryhmän mielestä vanhuspalvelujen määrärahoihin tarvitaan päinvastoin tasokorotus.

Vanhuspalveluohjelman valmistelu ei ole tapahtunut ikäihmisten tarpeista vaan ensisijassa hallinnon ja kustannustehokkuuden lähtökohdista. Valmistelun keskeisenä lähtökohtana on ollut menojen alentaminen viiden seuraavaksi suurimman kaupungin tasolle. Tämä lähtökohta säilyi myös lautakuntavaiheessa päällimmäisenä tavoitteena, jonka lisäksi todettiin tarpeelliseksi vain verrata kustannuksia muihin pohjoismaiden metropolikaupunkeihin. Ohjelmaan ei kuitenkaan sisälly tällaisia vertailuja eikä varsinkaan niistä seuraavia johtopäätöksiä tarpeesta lisätä vanhuspalvelujen määrärahoja, koska kustannukset ovat Helsingin kaltaisella metropolialueella monesta syystä muuta maata suuremmat.

Kaupunginhallitus on kaiken lisäksi kävellyt asiantuntijalautakuntien vähänkään kustannusten alentamisen kanssa ristiriidassa olevien linjausten yli tai pitäisikö sanoa ali. Lautakuntien lausunnoissa lähdettiin esimerkiksi siitä, että pitkäaikaissairaalapaikkoja ei pidä vähentää ennen kuin niiden tilalle on tarjolla riittävästi muita hoivapaikkoja. Ohjelman liitteenä olea taulukko kertoo kuitenkin, että pitkäaikaissairaalapaikkoja aiotaan vähentää vuoteen 2009 mennessä 250:llä ilman vastaavaa lisäystä kaupungin omien vanhainkoti- ja palveluasumispaikkojen määrään.

Laitospaikkojen vähentäminen on epärealistinen, suorastaan julma tavoite tilanteessa, jossa sadat ihmiset jonottavat turhaan hoivapaikkaa ja vanhusväestön määrä, keskimääräinen elinikä ja myös monet dementian kaltaiset sairaudet saavat myös vaikeita ilmenemismuotoja. Jo nyt pitäisi lisäksi varautua 2010-luvulla entisestään lisääntyviin tarpeisiin, jotka koskevat kotihoidon ohella myös erilaisia sairaala- ja hoivapaikkoja.

Ohjelmassa on esitetty ensimmäiseksi tavoitteeksi ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitäminen ja vahvistaminen. Tämä tavoitteen kanssa on ristiriidassa se, että kotihoito on supistettu lähinnä terveydenhoidollisiin toimiin. Karsimalla kotipalveluihin sosiaalihuoltolain perusteella kuuluneita tukitoimia, kuten siivousta, kaupassakäyntiä ja muuta sosiaalista tukea vaikeutetaan ikäihmisten selviytymistä kotona. Usein sillä aiheutetaan myös terveyspuolelle lisää kustannuksia ns. raskaisiin hoitoihin. Samalla lisätään eriarvoisuutta, kun raha ratkaisee yhä enemmän sen, mitä palveluja saa.

Kaupunginhallituksen esittämän vanhuspalveluohjelman vakavana heikkoutena on lähipalvelujen merkityksen sivuuttaminen. Esimerkiksi terveysasemien vähentäminen ja keskittäminen suuriin yksiköihin vie palveluja etäämmäs niiden tarvitsijoista, mikä vaikeuttaa muun muassa vanhusten asemaa. Lääkäreiden liian suuret vastuuväestöt heikentävät palvelujen laatua ja vaikeuttavat myös ehkäisevän terveydenhoidon kehittämistä. Kaiken lisäksi uusi terveysasemien toimintamalli on osin tyhjän päällä, koska investointiohjelmissa ei ole varauduttu sen edellyttämiin kustannuksiin.

Vanhuspalveluohjelman valmistelijoiden asenteita kuvaa Kustaankartanossa pidetyssä tilaisuudessa annettu vastaus kysymykseen siitä, miten kaupunki on varautunut vastaamaan maaliskuun alussa voimaan tulleeseen 80 vuotta täyttäneiden oikeuteen saada palvelujen henkilökohtaisen tarpeen arvio. Tähän ei ole asianomaisen johtavan virkamiehen mukaan varattu mitään lisäresursseja. Jos vanhuspalveluohjelmaan esitetty ensimmäinen tavoite ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitämisestä ja vahvistamisesta otetaan tosissaan, pitää tätä 80 vuotta täyttäneiden ns. hoivatakuuta toteuttaa aktiivisesti tarjoamalla jokaiselle tietoa ja mahdollisuutta hoidon tarpeen arvioon ja myös kartoituksessa esille tulevia tarpeita vastaaviin palveluihin. Tarvitaan myös ennalta ehkäiseviä kotikäyntejä ja lisää tukea omaishoitajille.

Helsingillä on varaa parantaa ikä-ihmisten palveluja, tekeehän kaupunkikonserni voittoa. Tätä velvollisuutta ei pidä siirtää palveluseteleillä ja yksityistä senioriasumista suosimalla yhä enemmän vanhusten itsensä maksettavaksi. Se lisää eriarvoisuutta ja jättää pahimmillaan monet pitkän päivätyön tehneet vähävaraiset ikä-ihmiset oman onnensa nojaan. On nurinkurista, että kaupunginhallituksen puheenjohtaja syyllistää täällä omaisia vanhuksista huolenpidon ”ulkoistamisesta”, vaikka hänen johtamansa kaupunginhallitus on itse ulkoistanut jopa kaupungin lakisääteisiä velvoitteita palveluissa, kuten vaikeavammaisten kuljetuspalveluissa.

Helsingillä on myös varaa ja välttämätön tarve lisätä vakansseja ja varahenkilöitä sekä parantaa henkilöstön palkkausta. Yllättäen henkilöstön määrän ja palkkojen parantamisen puolesta ovat tässä yhteydessä puhuneet mtös kokoomuksen, SDP:n ja vihreiden ryhmät, jotka itse torjuivat vain muutama kokous sitten budjettiraamien ja henkilöstöstrategian käsittelyn yhteydessä muun muassa SKP:n ja asukaslistan taholta tehdyt esitykset Helsinki-lisästä palkkoihin, vakanssien lisäämisestä ja riittävästä varahenkilöiden määrästä. Henkilöstömitoitusten saaminen Helsingin vanhuspalveluissa edes jotenkin kohtuullisemmalle, ministeriön suosituksia vastaavalle tasolle edellyttää satoja työntekijöitä lisää.

SKP:n ja asukaslistan ryhmä esittää vanhuspalveluohjelman palauttamista uudelleen valmisteltavaksi niin, että sosiaali- ja terveyslautakuntien lausunnoissa esitetyt linjaukset ja tarvittavat toimenpiteet niiden toteuttamiseksi sisällytetään ohjelmaan.

Helsinkiläisillä ikä-ihmisillä on oikeus saada sellainen vanhuspalveluohjelma, joka ei jää vain yleisiin strategioihin vaan turvaa jokaiselle oikeuden ihmisarvoiseen vanhuuteen. Tätä julkisen vallan velvoitetta ei saa ulkoistaa eikä alistaa kaupallisten markkinoiden varaan. Vanhuspalveluja on kehitettävä yhteistyössä vanhusjärjestöjen kanssa ja ennen muuta kaupungin omana toimintana.

Lisäksi esitämme, että valtuusto hyväksyy seuraavat ponnet:

1.valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus tuo valtuuston käsittelyyn väliarvion kotihoitokokeilun kokemuksista ja esitykset toimista, joilla jo kokeilukauden aikana järjestetään kaupungin toimesta nykyistä laajemmin sosiaalihuoltolain mukaiseen kotipalveluun sisältyviä tukitoimia.

2.valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus ryhtyy toimiin vanhusasiamiehen viran perustamiseksi yhä laajemman vanhusväestön etujen valvomisen tehostamiseksi.

3.valtuusto edellyttää, että sosiaali- ja terveyslautakuntien vanhuspalveluohjelmasta esittämien lausuntojen linjaukset otetaan huomioon seuraavan talousarvion ja –suunnitelman valmistelussa.

4.valtuusto edellyttää, että kaupunginhallitus ryhtyy toimiin ns. hoivatakuun toteuttamiseksi niin, että palvelutarpeen kartoittamisen mahdollisuudesta tiedotetaan kaikille 80 vuotta täyttäneille ja heille tarjotaan mahdollisuutta siihen.