Suuri osa saamelaisväestöstä asuu nykyään Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla. Muun muassa perustuslaki ja YK:n sopimus lapsen oikeuksista edellyttävät, että alkuperäiskansaan kuuluville lapsille turvataan oikeus ryhmänsä kieleen ja kulttuuriin.

Tähän aloitteeseeni saamen kielen ja saamenkielisen opetuksen, esikoulun ja iltapäiväkerhotoiminnan järjestämisestä on saatu positiiviset vastaukset opetuslautakunnalta ja varhaiskasvatuslautakunnalta. Kaupunginhallitus esittää niiden pohjalta saamenkielisen opetuksen ja sen kehittämisen turvaamista. On hienoa, että Helsinki voi tällä tavalla juhlistaa saamelaisten juhlavuotta.

Kokemukset kaupungin tukemasta saamelaislasten kielipesä Máttabieggasta osoittavat, että saamen kielen ja saamenkielisen varhaiskasvatuksen järjestäminen on tuonut lisää lapsia tämän toiminnan piiriin. Uskon, että myös saamenkielisen perusopetuksen tarjoaminen johtaa siihen, että mukaan hakeutuu lisää saamelaisperheiden lapsia. Syksyllä tehdyn kyselyn perusteella saamen kielen opetuksesta ja kaksikielisestä opetuksesta kiinnostuneita on aiempaa enemmän.

Seuraava askel voisi olla toimiluvan antaminen Mattabieggalle esiopetuksen järjestämiseen, josta City-Samit ry ja opetusvirasto ovat käyneet jo keskusteluja. Tilat löytyvät ja kielipesässä työskentelee nykyisin myös saamelaisalueella aiemmin toiminut kokenut opettaja.

City-Samit –yhdistyksen lisäksi Helsingissä toimii nykyisin myös Giellabálggis –yhdistys, joka on keskittynyt nimenomaan saamelaislasten kielen elvytykseen yhteistyössä Mattbieggan ja kaupungin päiväkoti Troolarin kanssa. Varhaiskasvatukseen on saatu myös vähän tukea ministeriltä ja saamelaiskäräjiltä.

Alkuperäiskansan kohdalla ei ole syytä vedota ryhmäkokoon. Helsingissä on tarjolla esikouluopetusta normaalia pienemmissä ryhmissä eräille muillekin erityisryhmille. Samalla tavoin esikoulua ja perusopetusta on syytä tarjota kaupungin tukemana myös saamelaislapsille.