Ryhmäpuheenvuoro vuoden 2007 talousarvion valmistelusta

Monissa kunnissa talousarvion valmistelussa on kovin vähän vaihtoehtoja. Helsingissä tilanne on toinen. Meillä on mahdollisuus tehdä valintoja. Kaupungin taloudellinen tilanne on parantunut ja talous on ylijäämäinen.

Kaupunginhallituksen budjettiraamin pohjaksi esittämä nykyinen, vuosien 2006 – 2008 taloussuunnitelma merkitsee kuitenkin toimintamenojen reaalisen supistamisen jatkumista. Samalla se tarkoittaa kaupunkikonsernin ylijäämien ohjaamista kiinteistöpääoman ja liikelaitosten oman pääoman kasvattamiseen asukkaiden tarvitsemien palvelujen ja henkilöstön kustannuksella.

SKP:n ja asukaslistan mielestä talousarvion raamin lähtökohdaksi tulee ottaa peruspalvelujen jo neljä vuotta jatkuneen alibudjetoimisen lopettaminen. Tämä edellyttää vuosille 2006 – 2008 hyväksytyn taloussuunnitelman raamiin arviolta 70 – 90 miljoonan euron tasokorotusta.

Kaupungin taloudessa on varaa parantaa palveluja. Tätä kuvaa se, että vuoden 2005 tulos on meille jaetun ennusteen mukaan yli 60 miljoonaa euroa talousarvioon kirjattua parempi. Toimintapääoman muutos on 110 miljoonaa euroa positiivisempi kuin budjetissa arvioitiin. Muut tulot ovat kasvaneet enemmän kuin verotulot ovat vähentyneet. Kaupunginhallituksen arviot asukasmäärän kasvusta ja työttömyyden vähenemisestä — vaikka hitaastikin — merkitsevät jatkossa myös verotulojen kasvua. Valtionosuuksien taso voidaan realistisesti arvioida korkeammaksi kuin aiemmissa raameissa, joissa se on systemaattisesti mitoitettu muutamia kymmeniä miljoonia alakanttiin. Lisäksi Helsingin Energia ja Satama tekevät budjetissa arvioitua parempaa tulosta. Helsingin Energian tilikauden ylijäämä on varausten jälkeenkin lähes 130 miljoonaa euroa.

Nykyisen taloussuunnitelman raamin korjaamiseen on myös lakisääteisiä velvoitteita.

Kuntalaki velvoittaa kirjaamaan budjettiin tiedossa olevat menot. Näin ei ole Helsingissä tehty vaan erityisesti sosiaali- ja terveystoimen menoja on viime vuosina tietoisesti alibudjetoitu. Esimerkiksi viime vuodelta ennustetaan taas yli 50 miljoonan euron budjettiylitystä sosiaali- ja terveystoimessa. Menoylityksestä huolimatta Helsinki ei ole hoitanut edes kaikkia lakisääteisiä velvollisuuksiaan. Tämä koskee muun muassa terveyspalvelujen hoitotakuuta, päivähoidon henkilöstömitoituksia, vammaiskuljetuksia, toimeentulotukea ja asunnottomuutta. Erikoista näissä luvuissa on vielä se, että budjettiin varatuista rahoista jätetään käyttämättä osa kotihoidossa, työllisyyden hoidossa, hammashoidossa, psykiatriassa ja ammatillisessa koulutuksessa — siis aloilla, joissa resursseista on muutenkin pulaa. Lisäksi kaupunginjohtajan toistuvissa vaatimuksissa HUS:n määrärahojen supistamisesta sivuutetaan kokonaan se, että Helsinki maksaa HUS:lle asukasta kohti yli kymmeneksen vähemmän kuin muut HUS-alueen kunnat.

Palvelujen määrärahojen tason ja henkilöstön määrän lisäämistä edellyttävät myös eräät uudet lakisääteiset velvoitteet. Tämä koskee hoitotakuun lisäksi muun muassa vanhuspalveluja ja työllistämistä.

Maaliskuussa tulee voimaan sosiaalipalvelujen hoivatakuuksi kutsuttu velvoite tehdä 80 vuotta täyttäneille kiireellisesti kartoitus palvelujen tarpeesta, palvelusuunnitelma ja vastata sen toteutumisesta. Ikäihmisten palveluihin tarvitaan muutenkin lisää resursseja. Kotihoidossa on huutava pula työntekijöistä ja varahenkilöistä. Se ei poistu, ellei korjata myös henkilöstön palkkausta. Väestön ikääntyminen ja siihen liittyvä palvelutarpeiden lisääntyminen edellyttää muutosta nykyiseen budjettilinjaan, joka karsii yhtä aikaa sekä kotihoidon palveluja että laitospaikkoja.

Työmarkkinatukea koskeva lainsäädännön muutos siirsi kunnille lisää vastuuta pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä. Työllistäminen on myös tapa lisätä kaupungin verotuloja. 

Helsingissä tilastoissa näkyvistä yli 27 000 työttömästä on lähes 10 000 yli vuoden työttömänä ollutta, heistä suurin osa yli 50-vuotiaita. Kaupunki ei voi täyttää velvoitteitaan tämän, suurelta osin rakenteellisen pitkäaikaistyöttömyyden nujertamisessa eikä maahanmuuttajien työllistämisessä, jos budjetin henkilöstömitoituksia ei nosteta tai jos yhä useammat palvelut kilpailutetaan ja ulkoistetaan. Muutenkin on syytä panostaa lisää vakinaisen henkilöstöön ja sen palkkauksen parantamiseen. Esimerkiksi terveyskeskukselle tulee kohtuuttoman kalliiksi se, että ulkopuolisen vuokratyövoiman käyttö kaksinkertaistui viime vuonna.

Kunta- ja palvelurakennehanke nostaa seuraavan talousarvion ja –suunnitelman valmisteluun joukon uusia kysymyksiä. Vaikka muiden valtuustoryhmien edustajat liputtivat hanketta koskevassa lähetekeskustelussa Suur-Helsingin muodostamisen puolesta, on budjettivalmistelussa syytä tunnustaa realiteetit ja lähteä siitä, että pääkaupunkiseudun kunnat eivät yhdisty.

Jo budjettiraamia tehtäessä on syytä arvioida uudelleen kaupungin oman palveluverkon karsimiseen ja palvelujen ulkoistamiseen tähtäävät hankkeet. Terveysasemia ei pidä vähentää ja koulujen lopettamiselle on haettava vaihtoehtoja muun muassa nykyisten koulurakennusten monimuotoisemmasta käytöstä.

Kiinteistöviraston ja Tilakeskuksen kaupungin omista tiloista perimät ns. sisäiset vuokrat ovat nousseet vuodessa 25 prosenttia. Markkinahintoihin sidotut sisäiset vuokrat eivät ohjaa oikealla tavalla kiinteistöjen käyttöä, päinvastoin. Juuri markkinavuokrat merkitsevät turhaa rahan kuluttamista pelkkiin seiniin. Pro kuntapalvelut –verkoston selvitysten mukaan sisäisiin vuokriin sisältyy noin 30 % ylivuokraa verrattuna normaaleihin kiinteistömenoihin ja poistoihin. Seuraavan budjetin valmistelussa onkin siirryttävä peruspalvelujen tilavuokrissa omakustannuspohjalle.

Helsinki on sitoutunut ekologisesti kestävän kehityksen tavoitteisiin ja joukkoliikenteen osuuden lisäämiseen. Muiden valtuustoryhmien viime syksynä hyväksymän talousarvion ja -suunnitelman mukainen joukkoliikenteen tariffituki ei kuitenkaan riitä säilyttämään joukkoliikennettä edes nykytasolla. HKL:n tariffituki jää viime vuonna noin 46 prosenttiin ja matkustajien määrä vähenee. Lippujen hintojen uusien korotusten sijasta onkin budjettivalmistelun lähtökohdaksi otettava tariffituen osuuden nostaminen jo ensi vuonna vähintään 50 prosenttiin. Liikenteen investoinnit on suunnattava pääosin joukkoliikenteeseen. Keskustatunnelihanke on syytä haudata, varsinkin kun metron jatkaminen länteen näyttää yhä selvemmältä.

Lopuksi muutama seikka talousarvion valmistelun menettelytavoista, budjetin rakenteesta ja sitovista tavoitteista:

On hyvä, että valtuusto käy lähetekeskustelun talousarviosta. Jotta tämä ei jää vain keskusteluksi, pitäisi myös varsinainen budjettiraami tuoda valtuuston käsittelyyn. Näin tehtiin viime vuonna — miksi kaupunginhallitus ei enää halua sitä?

Valtuuston mahdollisuuksia ohjata taloutta vaikeuttaa se, että talousarviossa ei esitetä koko kaupunkikonsernin tuloslaskelmaa ja nettokassavirtatietoja. Talousarvion perusteella ei selviä mikä osuus lainoista on konsernin sisäisiä ja mikä ulkoisia. Budjetissa ei ole eritelty myöskään sitä, mikä on sisäisten vuokrien osuus eri palvelujen menoista. Investointisuunnitelmasta on puuttunut ekologisen kestävyyden arvio. Lisäksi on jätetty kirjaamatta liikelaitosten tuloksesta tehtävät siirrot tai niiden perusteet, vaikka budjettia hyväksyttäessä on yleensä ollut jo tiedossa varsin luotettavat ennusteet esimerkiksi Helsingin Energian liikevoitosta.

SKP:n ja asukaslistan valtuustoryhmä esittää näiden ongelmien korjaamista ja talouden läpinäkyvyyden lisäämistä, jotta valtuusto voi budjettikäsittelyssä toteuttaa sille kuuluvaa koko kaupunkikonsernin ohjaamista. Talousarviolla on ohjattava Helsingin Energian ja Sataman tuloksista lisää rahaa peruspalveluihin. Se voidaan tehdä liikelaitosten toiminnan kehittämistä yhtään vaarantamatta — rahoittavathan Helsingin Energia ja Satama nyt suoraan tulorahoituksestaan satojen miljoonien eurojen suurinvestoinnit, jotka yrityksissä yleensä tehdään lainarahoituksella.

Ehdotamme, että talousarvion sitovien tavoitteiden joukkoon lisätään hoitotakuun ja hoivatakuun toteuttamiseksi sellaisia tavoitteita, kuten lasten ja nuorten psykiatrian hoitoon pääsyajan lyhentäminen, hammashoidon kiireettömään hoitoon pääsyn nopeuttaminen ja hoivatakuun edellyttämän palvelusuunnitelman toteutuminen. Lisäksi esitämme joukkoliikenteen käyttäjien osuuden lisääminen poikittaisliikenteessä ja pitkäaikaistyöttömyyden vähentämisestä. Sitoviksi tavoitteiksi ei pidä kirjata vain lain mukaisia minimitasoja.

On aika siirtyä palvelujen heikentämisestä ja eriarvoisuutta lisäävästä yksityisten markkinoiden osuuden lisäämisestä julkisten palvelujen kehittämiseen.