Ryhmäpuheenvuoro talousarvion 2009 valmistelusta

16.1.2008


Useimmissa kunnissa ensi vuoden talousarvion raamista keskustellaan vasta kevään lopulla, jossain vasta syksyn alussa. Miksi Helsingissä kiirehditään linjaamaan raamia jo nyt? 

Joku voi pitää hyvänä, että valmistelu aloitetaan aikaisemmin. Tässä tapauksessa se merkitsee kuitenkin sitä, että budjettiraamin valmistelu ei perustu palveluista vastaavien virastojen ja lautakuntien arvioihin ja suunnitelmiin. Se tapahtuu vain yleisen taloudellisen kehityksen ja taloushallinnon näkökulmasta. Tämä näkyy siinä, että kaupunginhallituksen ehdotuksesta puuttuu kokonaan palvelujen tarpeen arvio. Helsinkiin ollaan näin tuomassa samankaltainen raamibudjetoinnin malli, joka on valtionhallinnossa johtanut valtionvarainministeriön vallan kohtuuttomaan kasvuun. 

SKP:n ja asukaslistan mielestä talousarvion valmistelun pohjaksi tulee hankkia virastojen ja lautakuntien esitykset jo ennen raamin käsittelyä kaupunginhallituksessa. 

Palvelujen alibudjetointi lopetettava

Täällä valtuustossa on toistuvasti arvosteltu palvelujen alibudjetoimista. Nimenomaan alibudjetoimisesta johtuu se, että sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen menot ylittivät taas viime vuonna budjetin. Kuvaavaa on sekin, että suurin ylitys on sosiaalitoimen ostopalveluissa, jotka ovat yli 30 miljoonaa budjetoitua suuremmat. Samaan aikaan kun kaupungin omien palvelujen kehittämistä laiminlyödään, maksetaan siis kalliisti yksityisille yrityksille ja kasvatetaan niiden voittoja verovaroilla.

Talousjohdolle menojen ylitykset näyttävät olevan vain ikäviä lukuja, joista halutaan päästä eroon vetoamalla pienempien kuntien alhaisempaan menotasoon ja taloudellisen taantuman uhkiin. Useimmille helsinkiläisille alibudjetoiminen merkitsee kuitenkin sitä, että puuttuu hoivaa ja huolenpitoa, puuttuu osaavia ja välittäviä ihmisiä, lähipalvelut heikentyvät ja palvelujen eriarvoisuus lisääntyy.

Esimerkiksi lastensuojelussa puuttuu kymmeniä työntekijöitä ja kaupungin omia sijoituspaikkoja. Suuri osa perheistä ei saa palvelutarpeen arviota edes tavoitteeksi asetetussa kolmessa kuukaudessa, joka sekin on järkyttävän pitkä aika, kun on kyse lastensuojelusta. Tämä tulee myös kaupungille kalliiksi, mikä näkyy muun muassa ostopalveluissa. Sama koskee toimeentulotuen määrärahojen alimitoittamista. Kun Helsinki ei käytä juuri lainkaan ehkäisevää toimeentulotukea, ongelmat pahenevat ja niiden hoitaminen myöhemmin tulee vain kalliimmaksi. Jo budjettivalmisteluissa pitää huolehtia myös siitä, että lasten päivähoitoa tarvitsevien määrän jatkuva alimitoittaminen loppuu.

Vanhustenpalvelujen kasvaviin tarpeisiin vastaaminen edellyttää nykyisen kotihoidon kokeilun mallin hylkäämistä, koska se on johtanut kotiin annettavien palvelujen vähentymiseen.  80-vuotiaiden oikeus hoidon tarpeen arvioon tulee tarjota kaikille sitä haluaville eikä vain 2,5 prosentille siihen oikeutetuista, kuten sosiaalivirasto nyt aikoo tehdä. On myös tunnustettava se tosiasia, että vanhusten määrän kasvaessa kasvaa myös vaativan hoidon tarve. Siksi on luovuttava aikeista vähentää pitkäaikaissairaanhoidon paikkoja ja kehitettävä kaupungin omaa palveluasumista.

Vanhuspalvelujen ongelmia ei ratkaista myöskään palvelusetelien käyttöönotolla. Hankkeen eriarvoista luonnetta kuvaa vanhuspalvelujohtajan lausunto (HS 18.12.). Sen mukaan palveluseteli sopii ”periaatteessa kaikentuloisilla vanhuksille”, mutta pientä eläkettä saavien osalta omaisten pitää osallistua kustannuksiin tai sitten on realisoitava vanhuksen omaisuutta.

Terveystoimessa viime vuoden budjettiylitys on lähes 15 miljoonaa, josta terveyskeskuksen oman toiminnan osuus on jo samaa luokkaa kuin HUS:n. Ylityksestä huolimatta toiminnalliset tavoitteet eivät ole toteutuneet ja hoitojonot ovat kääntyneet taas nousuun.

Palvelujen budjettiraamiin tehtävä tasokorotus

Alibudjetoimisen lopettaminen edellyttää tasokorotusta palvelujen, erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen määrärahoihin. Toivottavasti mm. SDP:n puheenvuorossa tästä esitetyt kannanotot kestävät myös vaalien jälkeen.

SKP:n ja asukaslistan ryhmä esittää, että nykyiseen taloussuunnitelmaan verrattuna raamissa lisätään sosiaalitoimeen noin 40 miljoonaa euroa, terveystoimeen 20 miljoonaa ja sivistystoimeen noin 15 miljoonaa euroa. Näiden lisäysten kohdentamisen osalta viittaamme tämän vuoden budjettiin tekemiimme esityksiin.


Keskustatunnelihanke haudattava

Luopumalla keskustatunnelin rakentamisesta voidaan lisäksi säästää satoja miljoonia, ehkä jopa miljardi joukkoliikenteen ja muiden palvelujen kehittämiseen. Nyt kun valtuustoryhmien enemmistö on ottanut keskustatunnelin rakentamista vastustavan kannan, on syytä hylätä myös keskustatunnelin asemakaavaesitys.

Ylimääräinen korotus työntekijöiden palkkoihin

Pitkään jatkunut alibudjetoiminen näkyy työntekijöiden uupumisena, sairastamisena ja vaikeutena saada uutta henkilöstöä. Ei ole sattuma, että poissaolojen osuus on erityisen suuri sosiaali- ja terveystoimessa. Kun työvoiman rekrytointiongelmien lisäksi ottaa huomioon Tehyn työtaistelun, joka kannustaa muitakin vaatimaan lisää palkkaa, on käsittämätöntä, että kaupunginhallitus sivuuttaa kokonaan tarpeen nostaa työntekijöiden palkkatasoa. SKP:n ja asukaslistan ryhmä toistaa budjettikäsittelyssä tekemämme esityksen 30 miljoonan euron lisämäärärahasta työntekijöiden palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaamiseen.

Kaupunginhallituksen ehdotukseen sisältyy lähipalvelujen kannalta huolestuttava linjaus, jonka mukaan on ”erityisen perusteltua jatkaa palveluverkon tarkistuksia”. Sitä perustellaan rakentamiskustannusten nousulla. Koulujen, päiväkotien, terveysasemien, nuorisotalojen, kirjastojen ja muiden lähipalvelujen karsiminen on kuitenkin virheellinen linja. Se pahentaa palvelujen eriarvoisuutta, lisää syrjäytymistä ja vähentää Helsingin ”kilpailukykyä” etenkin lapsiperheiden silmissä. Lähipalvelujen karsimisen sijasta on syytä alentaa talousarviossa kaupungin ns. sisäisiä vuokria.

295 miljoonan voitoista rahaa palveluihin

Helsingin talouden uusin seurantaraportti osoittaa, että kaupungin tulojen kasvu on jatkunut selvästi talousarviota suurempana. Viime vuoden tulos ilman liikelaitoksia on muodostumassa ylijäämäiseksi ja noin 145 miljoonaa euroa talousarviota paremmaksi. Liikelaitosten kanssa kaupunki tekee voittoa peräti 295 miljoonaa euroa. Se on lähes 215 miljoonaa talousarviota parempi. Kassavarat ylittävät jo miljardin euron rajan.

Tällaista tulojen aliarvioimista budjetissa yli kahdella sadalla miljoonalla ei voi selittää vain ennakoimisen vaikeudella, etenkin kun sama toistuu vuosi toisensa jälkeen. Kyse on selvästi politiikasta, jolla kiristetään peruspalvelujen rahoitusta. Budjettivalta pitäisi myös tulorahoituksen ohjaamisessa kuulua valtuustolle.

Parantuneen työllisyyden ja palkkojen nousun ansiosta verotulot kasvavat todennäköisesti myös tänä vuonna ennakoitua enemmän. Ne kasvaisivat vielä enemmän, jos pääomatulojen saajien verovapaus kunnallisverotuksessa lopetettaisiin. Pääomatulojen verottaminen palkkatulojen tavoin helpottaisi myös kuntien asemaa työmarkkinoilla. Esimerkiksi lääkäreistä ei tarvitsisi kilpailla tilanteessa, jossa MedOnen kaltaiset lääkärifirmat tarjoavat mahdollisuuden kiertää veroja muuttamalla työtuloja pääomatuloiksi. 

Investoitava uusiutuviin energialähteisiin


Tämän vuoden budjetin perusteluihin kirjattiin päätös valmistella ohjelma, jolla kaupungin talouden riippuvuus Helsingin Energian voittovaroista tehdyistä siirroista puretaan ja palvelut sopeutetaan varsinaisen tulorahoituksen puitteisiin. Vastustin tätä päätöstä.

On hyvä, että tähän kaupunginhallituksen ehdotukseen ei ole enää kirjattu tällaista ohjelmaa. Valitettavasti siihen sisältyy kuitenkin muotoilu, jossa samaa linjaa ajetaan yleisemmin sanankääntein. Vai mitä muuta kuin Helsingin Energian voittovaroista tehtävien tuloutusten leikkaamista tarkoittaa sivun 13 lopussa oleva linjaus varautumisesta tasapainottamaan kaupungin talous ilman energialaitoksen viime vuosien tasoista tuloksentekokykyä?

Kysyn tätä erityisesti SDP:n, Vihreiden ja Vasemmistoliiton edustajilta, jotka lupasivat Pro kuntapalvelut –verkoston lähetystölle edellisen valtuuston kokouksen yhteydessä, että Helsingin Energian tuloutuksia ei leikata.

Kansainväliseen ja Suomen talouskehitykseen liittyy paljon epävarmuutta. Pidän kuitenkin outona sitä, että tähän vedotaan nimenomaan ja vain energialaitoksen kohdalla. Energiamarkkinoilla ei ole näköpiirissä mitään hintojen alenemista eikä energiayhtiöiden tulosten romahdusta, pikemminkin päinvastoin. Helsingin Energian voittovaroista voidaan siten myös lähivuosina ohjata osa muiden palveluihin rahoitukseen samalla kun ryhdytään investoimaan uusiutuvaan energiaan. 

Palveluja ei pidä yksityistää

Yleisen talouskehityksen epävarmuus pitäisi ottaa sen sijaan vakavasti arvioitaessa, miten realistista on käynnistää yhtä aikaa niin paljon suuria aluerakentamishankkeita kuin nyt aiotaan tehdä. Samoin olisi syytä varautua palvelualojen ja työllisyyden kehityksen ongelmiin, jos yleinen talouskehitys taantuu. Tältäkin kannalta on seuraavan budjetin raamissa syytä panostaa lisää palvelujen kehittämiseen ja henkilöstön palkkaukseen.

Lähtökohtana tulee olla palvelujen kehittäminen kaupungin omana toimintana. Lakisääteiset peruspalvelut eivät ole kauppatavaraa vaan perusoikeus.

© 2019 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »