Ryhmäpuheenvuoro strategiaohjelman 201-2016 valmistelusta

23.5.2012

Kuntatutkijat Heikki Helin ja Sakari Möttönen toteavat suurten kaupunkien strategioita koskevassa arviossa (Helsingin Tietokeskuksen Tutkimuskatsauksia 2/2012), että strategisen suunnittelun mallit on omaksuttu yritystoiminnasta. Se näkyy ympäripyöreinä ja vaikeaselkoisina lauseina, ristiriitaisuuksina ja jopa hölynpölykielenä, josta ei ole juurikaan hyötyä kunnan toiminnan ohjaamisessa. Kun kuntien tehtävät on määritelty lainsäädännössä, voisiko strategian korvata jollain uudella ja yksinkertaisemmalla tavalla ohjata toimintaa, he kysyvät.

Yritysmaailmassa strategia on kilpailua muita vastaan ja yritysjohdon keino sitouttaa työntekijöitä. Kunnallisen toiminnan lähtökohtana ei ole kuitenkaan kilpailu asiakkaista vaan palvelujen kehittäminen kaikille asukkaille kuuluvina perusoikeuksina, yhteistoiminnallisuus kaikilla tasoilla ja asukkaiden itsehallinto.

SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä esitti tämän valtuustokauden strategiaohjelmalle kuusi keskeistä tavoitetta:
– Palvelujen asukaslähtöisyys, joka edellyttää palvelujen alibudjetoimisen lopettamista ja jolla ehkäistään eriarvoistumista.
– Henkilöstön palkkojen tasokorotus, joka on tärkeää myös osaavan henkilöstön saamisen turvaamiseksi.
– Kaupungin tonttivuokrien ja sisäisten vuokrien kohtuullistaminen, kun korkeat vuokrat vaikeuttavat yhä enemmän sekä asukkaiden toimeentuloa että kaupungin kehitystä.
– Kaupungin oman palvelutoiminnan vahvistaminen vaihtoehtona kilpailuttamisen ja ulkoistamisen lisäämiselle.
– Energiatuotannon ja liikenteen ekologisen rakennemuutoksen toteuttaminen.
– Asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien parantaminen ja Suur-Helsingin vaihtoehtona vaaleilla valittava seutuvaltuusto ja lähidemokratia.

Valitettavasti nämä tavoitteet eivät saaneet niille kuuluvaa asemaa strategiaohjelmassa. Toistamme nämä tavoitteet, joiden toteuttaminen on tulevalla valtuustokaudella entistä tärkeämpää.

Finanssikriisi, työpaikkojen karsiminen ja euromaiden hallitusten harjoittama leikkauspolitiikka ajaa taloutta taantumaan. Palvelujen eriarvoistumisen ja syrjäytymisen ehkäiseminen vaativat lisää resursseja ja palvelujen tuottamista pääsääntöisesti kaupungin omana toimintana. Palvelujen tarpeet kasvavat muun muassa lasten päivähoidossa, koulujen oppilashuollossa ja vanhuspalveluissa. Myös kaupungin vastuut palvelujen järjestämisessä laajenevat muun muassa terveydenhuoltolain ja tulevan vanhuspalvelulain myötä. Suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle korostaa palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaamisen tarvetta. Asumismenojen saaminen kuriin edellyttää kaupungin toimia, kuten rakentamisen liikelaitoksen perustamista ja tonttivuokrien määräytymisperusteiden uudelleenarvioimista. Ympäristötavoitteiden toteuttamiseksi tarvitaan siirtymistä kivihiilestä uusiutuvaan energiaan ja suunnan ottamista Tallinnan tapaan kohti maksutonta joukkoliikennettä.

Helsingin ei pidä olla vain sopeutuja, kun taloudellinen tilanne ja toimintaympäristö muuttuvat. Helsingillä on vuosittain satojen miljoonien ylijäämät ja lähes miljardin kassatalletukset, joista voidaan ohjata lisää rahaa palveluihin, työllisyyteen ja asumismenojen nousun hillitsemiseen. Vastuu siitä, että näin ei ole tehty, on edellä puheilla muilla valtuustoryhmillä, jotka ovat jatkuvasti alibudjetoineet palveluja.

Strategian valmistelussa on tärkeä arvioida ongelmia, joita Jyrki Kataisen kuuden puolueen hallituksen ajama kuntien valtionosuuksien leikkaaminen, kuntasektorin työpaikkojen raju vähentäminen ja jättikuntien muodostaminen aiheuttavat. Helsingin pitää valvoa myös etujaan kunnallisia liikelaitoksia koskevan lainsäädännön valmistelussa niin, että esimerkiksi energialaitoksen erityinen rooli energiaverkostojen ylläpitäjänä otetaan huomioon eikä EU:tä käytetä keppihevosena yhtiöittämisen, kilpailuttamisen ja yksityistämisen ajamisessa.

Strategiaohjelma ei saa olla korulauseita, joilla peitellään palvelujen heikentämistä. Jos täällä valtuustossa istuvat kuuden hallituspuolueen edustajat haluavat tosissaan turvata palveluja, niin miksi he ovat päättäneet leikata kuntien rahoitusta tällä vaalikaudella yhteensä jo noin neljällä miljardilla eurolla? Tai miksi hallitus haluaa säilyttää pääomatulojen verovapauden kunnallisverotuksessa? Esimerkiksi Palkansaajien tutkimuslaitos ennustaa Suomen julkisen sektorin olevan lähivuodet ylijäämäinen. Näistä ylijäämistä pitää ohjata lisää rahaa kunnille – eikä pankkipelureille, kuten EU:n ja EKP:n kautta nyt tehdään.

Nykyisen strategiaohjelman ensimmäiseksi tavoitteeksi nostettiin valtuuston keskustelujen tuloksena asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisääminen. Tämän kansanvaltahankkeen pitää näkyä myös seuraavan strategiaohjelman valmistelussa. Virkamiesvetoisen strategiatyön sijaan tarvitaan asukaslähtöistä, osallistuvaan demokratiaan perustuvaa strategiaa.

Uuden strategian valmistelu voi alkaa sillä, että kysytään suoraan asukkailta, mitkä ovat tärkeimmät muutosta vaativat asiat ja mitkä tavoitteet tulee asettaa etusijalle. Tämä voi olla yksi Demokratiaryhmän esittämistä pilottihankkeista, jolla asukkaat evästävät valtuustoa aluefoorumeissa, muissa tilaisuuksissa ja verkkokyselyillä. Uuden valtuuston edustajista muodostettava työryhmä voisi koota evästysten avulla ehdotuksen valtuuston strategiaseminaarin keskustelujen pohjaksi. SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä toivoo, että yhtenä tuloksena tästä on kansanvaltahankkeen konkretisoiminen muun muassa lähidemokratian, osallistuvan budjetoinnin, vuokralaisdemokratian ja henkilöstön vaikutusmahdollisuuksien kehittämiseksi.

Strategiaohjelman toteutus riippuu ratkaisevasti siitä, miten se ohjaa budjettivalmisteluja. Nyt monet tavoitteet asukkaiden tarpeita vastaavasta palvelujen kehittämisestä ovat jääneet vain budjetin perusteluosaan vuosittain kopioiduksi tekstiksi ja määrärahaesitykset ovat tulleet muilla kriteereillä taloushallinnon kerta toisensa jälkeen liioitelluiksi osoittautuneista ”säästöpakoista”.

Kun asukasmäärä kasvaa, uusia alueita rakennetaan ja muun muassa lapsiperheiden ja vanhusten palvelujen tarpeet lisääntyvät, ei ole perusteita sosiaali-, terveys-, opetus- ja muiden palvelujen määrärahojen, henkilöstön, palveluverkkojen ja tilakustannusten leikkaamiseen reaalisesti kymmenillä miljoonilla euroilla vuosittain, kuten kaikkien muiden ryhmien hyväksymissä budjettiraameissa nyt edellytetään. Esimerkiksi lähipalvelujen karsimisen sijasta pitää yhdeksi strategiaohjelman kriteeriksi ottaa EU:n kestävän kaupunkikehityksen indikaattorit, joiden mukaan jokapäiväisten peruspalvelujen tulee olla kävelyetäisyydellä.

Valtuustostrategian ja budjetin lisäksi tarvitaan myös erillisiä toimintaohjelmia. SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmän mielestä valtuuston päätettäväksi pitää valmistella nykyisten ohjelmien lisäksi vanhuspalveluohjelma, henkilöstöstrategia, tasa-arvo-ohjelma sekä energia- ja liikennepoliittiset linjaukset. Lisäksi toistamme ehdotuksemme siitä, että YK:n RIO +20 –konferenssin jälkeen käynnistetään kestävän kehityksen paikallisagendaohjelman valmistelu yhteistyössä asukkaiden ja muiden paikallisten toimijoiden kanssa.

© 2018 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »