Ryhmäpuheenvuoro Helsingin kulttuuristrategiasta

30.11.2011

SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmäpuheenvuoro Helsingin kulttuuristrategiasta


Taide kuuluu kaikille! Tämä Helsingin juhlaviikkojen tunnus voisi olla vähän mukaillen myös kulttuuristrategian motto: Kulttuuri kuuluu kaikille!

Helsinki on hieno kaupunki paljolti juuri siksi, että tämä ei ole vain hallinnon ja talouden vaan myös kulttuurin monipuolinen keskus.  Se tulee varsin hyvin esille nyt käsiteltävän kulttuuristrategian tausta-aineistossa. Valitettavasti varsinainen strategiapaperi edustaa yksipuolisempaa näkemystä kulttuurista.

Kulttuuri herättää meissä ajatuksia, tunteita ja mielialoja, se jäsentää ajatuksiamme. Se on osallistumista ja oman jäljen jättämistä. Kulttuuri auttaa ymmärtämään itseämme ja suhdetta toisiin, hahmottamaan näkymiä onnellisempaan, kauniimpaan tulevaisuuteen.

Tämä strategian lähtökohtana ovat kulttuuripolitiikkaa ohjaavat arvot. Niihin kuuluu tietysti tässä esitetty luovuus, myös asukaslähtöisyys, ekologisuus ja oikeudenmukaisuus. Mutta näiden ohella arvoiksi esitetyt ”taloudellisuus, turvallisuus ja yrittäjämielisyys” kuvaavat pikemminkin kulttuurin välineellistämistä ja muuttamista kauppatavaraksi kuin kulttuuriarvoja.

Kulttuuri peruspalveluna

Kulttuuripalvelujen kehittämisen periaatteissa ensimmäisenä on aiheellisesti kulttuuri peruspalveluna. Se näkyy monissa toimenpide-ehdotuksissa, kuten Kulttuuria kouluihin -hanke, lasten lähikulttuuripalvelut ja kulttuurinen vanhustyö. Mutta kun katsotaan, mihin ehdotuksissa suunnataan eniten resursseja, periaate peruspalveluista ei koskekaan tasavertaisesti kaikkia. Helsingin keskustaan on tulossa useita suuria hankkeita, mutta sen sijaan alueellisten kulttuuritalojen suunnittelu lopetetaan. Koulutilojen käyttöä esitetään laajennettavaksi, mutta sen esteenä olevia korkeita vuokria ei luvata alentaa ja eräitä lähikouluja uhkaa taas lopettaminen. Työväenopiston alueopistoja ollaan ajamassa alas, eikä työväenopiston johtokunnan vaan kaupunginhallituksen enemmistön tahdosta.

Tausta-aineistosta ilmenee, että Helsingissä on valtaosa Suomen kulttuurialojen ammattilaisista ja opiskelijoista. Monet heistä ovat työttömiä tai sinnittelevät pienillä tuloilla. Strategiassa esitetään taiteilijoiden työllistymisen edistämistä mm. hyvinvointipalveluissa. Käytännössä kulttuurin tukemisen painopiste näyttää kuitenkin olevan suurissa hankkeissa ja yhteistyössä kaupallisten palvelujen tuottajien kanssa. Suurissa tuotannoissa on harvoin sijaa paikallisilla taiteilijoilla tai myöskään pienemmillä kulttuurin aloilla.

Tällainen painopiste kaupungin kulttuuritoiminnassa on sitäkin ongelmallisempi, kun valtion avustukset suuntautuvat pääosin taideinstituutioiden lakisääteiseen tukeen ja kulttuuriministeri Arhinmäki on aloittanut kautensa leikkaamalla kulttuurin määrärahoja.  

Kulttuuritoiminta on Helsingissä laajaa eikä mitään tapahtumaa tai laitosta ole syytä nostaa muiden yläpuolelle. Silti tuntuu yllättävältä, että kulttuuristrategiassa ei esitetä mitään kehittämislinjaa Helsingin juhlaviikoille, Kaupunginteatterille, Musiikkitalolle tai esimerkiksi Tennispalatsille. Ne ovat kuitenkin suuria voimavaroja, joiden avulla voidaan tarjota kulttuuria kaikille ja edistää mm. eri ikäryhmien, kaupungin eri alueiden, erilaisten kulttuurien, vähemmistöjen ja myös isojen laitosten ulkopuolelta tulevien taiteilijoiden ja vapaiden ryhmien mahdollisuuksia.

Guggenheim ja keskustakirjasto

Toimenpide-ehdotuksista suurisuuntaisimpia ovat varautuminen Guggenheim-museon toteuttamiseen ja uuteen keskustakirjastoon.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, jos Guggenheim-säätiö haluaa perustaa tänne museon omalla rahoituksellaan. Mutta pidän kyseenalaisena Helsingin Taidemuseon, Suomen neljänneksi suurimman taidemuseon koko tulevaisuuden alistamista tälle hankkeelle. Oma lukunsa on sekin, missä määrin verovaroja on syytä laittaa tällaisen kansainvälisen museoketjun tukemiseen, ovatko ne pois helsinkiläisten taiteilijoiden tukemisesta ja mihin museorakennus on syytä sijoittaa.

Keskustakirjaston osalta olisin odottanut strategiaan kirjausta siitä, että hankkeen toteuttaminen ei saa vähentää lähikirjastoja ja niiden resursseja.

Kaupunkikuva ja raha

Rakennettu ympäristö, saaristo, keskuspuisto ja muut viheralueet ovat tärkeä osa Helsingin kulttuuria. Helsingissä tuhottiin erityisesti 60-luvun lopulla paljon arvokasta kulttuuriympäristöä ja kaupunkikuvaa. Kaupunkisuunnittelua näyttää tänäänkin olevan vallalla yksipuolinen taloudellinen tehokkuusajattelu, joka on avannut portit taivasta myöten liikemiesten voitontavoittelulle.

Joillekin alueille voi rakentaa vähän korkeampaakin, mutta erityisesti Jätkäsaaren ja Punavuoren pilvenpiirtäjähankkeet ovat kulttuurivandalismia. Niissä on kyse häikäilemättömästä rahastuksesta asukkaiden mielipiteistä piittaamatta. Tällaisia koko kaupunkikuvaa muuttavia ratkaisuja ei pitäisi tehdä ainakaan ilman asukkaiden osallistumista ja yleiskaavatason käsittelyä.

Työväenkulttuuri ja uusi kaupunkikulttuuri

Helsingin kulttuurielämään on aina kuulunut myös työväenkulttuuri, erilaiset vastakulttuurin ja vaihtoehtoisen kulttuurin tekijät.

Missä ovat tämän päivän työväentalot, työväennäyttämöt, Tulenkantajat, Kiilat? Entä tämän päivän Lepakkoluolat, vapaat teatteriryhmät ja vaihtoehtolehdet? Miten kaupunki suhtautuu näihin vasemmistolaisen ja radikaalin kulttuurin perinteisiin ja uusiin ilmiöihin? Miten Helsinki huomioi esimerkiksi Elvi Sinervon syntymän 100-vuotispäivän, maahanmuuttajien moniäänisen kulttuurin eri puolilla kaupunkia tai Kallio-liikkeen kaltaisen uuden omaehtoisen kaupunkikulttuurin?

Kaikelle tälle Helsingin Demokratiaryhmän esitysten toteuttaminen avaa toivottavasti jo pian lisää mahdollisuuksia.

Ponsiehdotukset

SKP:n ja Helsinki-listojen valtuustoryhmä esittää, että valtuusto hyväksyy kulttuuristrategian yhteydessä seuraavat ponnet:
1.Kaupunginvaltuusto edellyttää, että koulutilojen käytön edistämiseksi kulttuuri-, kansalais- ja yhteisötoiminnassa selvitetään, miten tilavuokria voidaan alentaa ja mahdollisesti tarjota tiloja myös maksutta tähän toimintaan.
2.Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kaupungin tilasuunnitelmia valmisteltaessa selvitetään mahdollisuudet laajentaa alueellisten kulttuuritalojen ja asukastalojen verkostoa.
3.Kaupunginvaltuusto edellyttää, että uuden keskustakirjaston toteuttaminen ei heikennä lähikirjastojen toimintaa ja rahoitusta.
4.Kaupunginvaltuusto edellyttää, että ei-kaupallisten asukastapahtumien järjestämistä helpotetaan tarjoamalla lainattavia tai edullisesti vuokrattavia tapahtumapalveluja ja nykyistä halvempia sähkösopimuksia.
5.Kaupunginvaltuusto edellyttää, että kulttuuristrategian toteuttamisessa vahvistetaan asukaslähtöisen kulttuurin ja vaihtoehtoisen nuorisokulttuurin tukemisen osuutta.

© 2018 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »