Ryhmäpuheenvuoro Helsingin demokratiahankkeesta

25.4.2012

Demokratiaryhmän loppuraportissa on useita hyviä ehdotuksia helsinkiläisten vaikutusmahdollisuuksien parantamiseksi ja demokratian laajentamiseksi. SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmä kannattaa ja kiirehtii niiden toteuttamista. Erityisen tärkeinä pidämme ehdotuksia osallistuvasta budjetoinnista ja lähidemokratiasta.

Demokratiaryhmä valmisteli esityksiä kuulemalla asukkaita ja kokemuksia demokratiahankkeista. Ryhmä esitti asukkaiden mahdollisimman laajaa osallistumista myös raportin jatkotoimiin. Kaupunginhallitus on kuitenkin sivuuttanut valmistelussa asukkaat. Lausuntoja on pyydetty vain virkakoneistolta. Myös työntekijät on sivuutettu. Tällainen ylhäältä alaspäin rakentuva malli on käännettävä oikein päin, asukkaiden osallistumiseen perustuvaksi demokratiaksi, joka kasvaa ”alhaalta ylöspäin”.

Useimmissa kaupungin virastojen ja laitosten lausunnoissa on demokratia typistetty lähinnä asukkaiden ja viranhaltijoiden väliseksi vuoropuheluksi, asiakaspaneeleiksi, sähköiseksi asioimiseksi jne. Demokratiaryhmän raportin lähtökohtana on kuitenkin asukkaiden osallistuminen päätöksentekoon ja demokratian laajentaminen kehittämällä suoraa demokratiaa, alueellista lähidemokratiaa, osallistuvaa budjetoimista, kansanäänestyksiä ja muita osallistumisen mahdollisuuksia. Viime kädessä on kyse siitä, että perustuslain mukaan kunnan hallinnon tulee perustua asukkaiden itsehallintoon. Kyse ei ole siis vain edustuksellisesta demokratiasta ja vain mahdollisuudesta esittää mielipiteensä. Keskeisintä on asukkaiden oikeus olla itse mukana päätöksenteossa ja vaikuttaa palvelujen ja elinympäristönsä kehitykseen.

Osallistuva budjetointi ja lähidemokratia

Demokratiaryhmä on nostanut esitystensä kärkeen osallistuvan budjetoinnin ja alueellisen osallistumisen kehittämisen kokeilut. Asukastoiminta on luonut monilla alueilla jo hyviä mahdollisuuksia käynnistää tällaisia kokeiluja. On tärkeä, että niitä ei määritellä ylhäältä päin vaan kokeilut lähtevät asukkaiden omista aloitteista.

Itse pidän tärkeänä sitä, että kokeilut ovat riittävän laaja-alaisia, kokoavat alueella erilaisia asukastoimijoita ja ryhmiä, voivat ylittää hallintokuntien sektorirajoja ja että kokeiluille osoitetaan myös tarvittavat resurssit. Osallistuvan budjetoinnin pitäisi näkyä jo kaupungin ensi vuoden budjetin valmisteluissa.

Demokratiatilat

Ryhmän ehdotus ns. demokratiatiloista on tärkeä osa sitä toiminnallista kokonaisuutta, jossa osallistuvaa demokratiaa ja alueellista osallistumista voidaan kehittää. Osallistumiselle tarvitaan tiloja, asukastaloja tai vastaavia, joissa asukkaat ja erilaiset yhteisöt voivat kokoontua, kohdata, verkostoitua ja kehittää yhteisiä toimia.

Tilojen maksuttoman käytön ohella tässä on kyse myös kaupungin tuottaman tiedon saamisesta asukkaiden käyttöön, avoimesta datasta, mahdollisuudesta analysoida tietoja ja saada erilaisia selvityksiä vaihtoehtoisten esitysten tekemiseen. Nythän Helsinki ei yleisesti noudata edes Kuntaliiton suositusta siitä, että päätösten valmistelussa esitetään useita vaihtoehtoisia ratkaisuehdotuksia ja niitä koskevat arviot esitetään myös päätöksenteossa. Avoimen datan periaatetta pitäisikin tarkastella ennen muuta asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien kannalta eikä palveluna, jolla kaupunki tarjoaa yksityisille firmoille uusia mahdollisuuksia tehdä bisnestä.

Asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien ja suoran demokratian laajentaminen tarkoittaa avointa ja positiivista suhtautumista asukkaiden aloitteisiin, adresseihin, mielenosoituksiin ja esimerkiksi pyrkimyksiin saada kaupunkitila kaupallisista tarkoituksista entistä enemmän asukkaiden käyttöön. Kaupungin työntekijöiden osallistumista on syytä rohkaista ja päästä eroon pelolla hiljentämisen kulttuurista. Ja kun puhutaan asukkaiden vaikutusmahdollisuuksista ja itsehallinnosta, on syytä muistaa myös kaupungin vuokra-asunnot. Miksi esimerkiksi Oranssi-yhdistyksen taloissa voidaan kehittää asukasdemokratiaa, mutta kaupungin taloissa vain keskitetään hallinto yhä etäämmäs vuokralaisista?

Asukkaita kuultava jatkotoimista

Hallintokeskuksen lausunnossa ”hyväksi esimerkiksi onnistuneista osallistumishankkeista” on nostettu ylipormestarin asukasiltojen järjestäminen. Tätä kuvaa sitä, miten kaukana joidenkin virastojen johdossa ollaan asukkaiden mielipiteistä ja kokemuksista. Ylipormestarin asukasillat ovat pikemminkin varoittava esimerkki siitä, mitä osallistuvalla demokratialla ei tarkoiteta. Näissä tilaisuuksissa kaupungin hallinto antaa ylhäältä aiheet, tilaisuuteen marssitetaan valtava kaarti virkamiehiä ja he ovat äänessä suurimman osan ajasta. Kysymys siitä, kuullaanko asukkaita vain muodon vuoksi, on noussut myös monissa kaupunkisuunnitteluviraston kaavoitukseen liittyvissä prosesseissa.

Hallintokeskus on ryhtynyt lausunnossaan mestaroimaan alueellisen osallistumisen malleja ilman, että asiasta on kysytty mitään asukkailta. SKP:n ja Helsinki-listojen ryhmän mielestä Demokratiaryhmän raportin jatkotoimista pitää pyytää seuraavaksi evästyksiä erilaisilta kaupunginosayhdistyksiltä, vuokralaistoimikunnilta, oppilaskunnilta, henkilöstöjärjestöiltä, kansalaisjärjestöiltä, erilaisilta kansalaisliikkeiltä sekä nettikyselyillä ja järjestämällä avoimia asukastilaisuuksia.

Kuntauudistus ja demokratia

Demokratiaryhmä esitti, että kaupunki edistää kuntauudistuksen valmistelussa aktiivisesti raportissa esitettyjä demokratiatavoitteita. Kuntaministerin johdolla valmistelluissa kartoissa esitetty Suur-Helsinki on demokratian kannalta yhtä aikaa liian suuri ja liian pieni. Yhtäältä päätöksenteko etääntyy asukkaista ja asukkaiden mahdollisuudet vaikuttaa heikentyvät. Toisaalta Suur-Helsingin puitteet eivät riitä maankäyttöä, asumista, liikennettä ja erikoissairaanhoitoa koskeviin laajoihin seudullisiin ratkaisuihin.

Kuntauudistuksen yhteydessä pitää pyrkiä siihen, että jatkossa kuntavaaleissa valitaan myös kaupunginosavaltuustot, joilla on osallistuvaan budjetointiin nojaavaa päätösvaltaa, ja metropolivaltuusto ohjaamaan seudullisia asioita.

Tässä ei ole kyse byrokratian lisäämisestä. Jo nyt on monia hallinnon tasoja, joissa asioita päätetään kuntayhtymissä, virkamiesryhmissä, yhtiöissä jne. Suuret organisaatiot eivät yleensä poista tai edes vähennä byrokratiaa. Toisaalta edustuksellinen demokratia ja muut osallistumisen ja päätöksenteon muodot eivät ole periaatteessa vastakkaisia. Esimerkiksi osallistuva budjetointi avaa suoralle vaikuttamiselle uusia väyliä, mutta ei voi toimia pelkästään tilapäisten, alati vaihtuvien ryhmien ja muotojen varassa.

Pormestarivalta vai kansanvalta?

Mitä tulee valtuuston rooliin, kokemus osoittaa, että strategiaohjelma ja budjetti eivät ole riittävä keinoja ohjata isojakaan asioita. Tarvitaan esimerkiksi vanhuspalveluohjelman ja kestävän kehityksen toimintaohjelman kaltaisia ohjelmia ja niiden valmistelemista yhdessä asukkaiden kanssa.

Asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien ja demokratian laajentamisen kannalta kokemukset ns. pormestarimallista ovat kielteisiä tai vähintäänkin ristiriitaisia. Esimerkiksi Tampereella pormestarimalli on merkinnyt muutamien johtavien virkamiesten vallan lisäämistä. Mielestäni Helsingin Demokratiaryhmä tekikin oikean ratkaisun, kun se ei asettunut kannattamaan pormestarimallia. – Emme tarvitse lisää pormestareiden valtaa vaan lisää kansanvaltaa.

© 2018 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »