Pyöräretki ulkosaaristossa

Saaristomeri on hienoimpia alueita Suomessa. Siihen voi tutustua muutenkin kuin purjehtimalla. Yhteysalukset vievät saaresta toiseen ja polkupyörällä on mukava liikkua. Kilometrit – ja meripeninkulmat – taittuvat ainakin hyvällä säällä leppoisasti eikä mäkien polkeminen rasita.

Tällä kertaa lähdimme kiertämään etenkin niitä saaria, joissa ei ole aiemmin tullut polkupyörän kanssa käydyksi. Aloitimme tutusta ympäristöstä Brändöstä. Sieltä Kumlingeen, Enklingeen ja Seglingeen. Seuraavaksi Överö, Foglö ja Degerö. Sitten Sottungaan ja seuraavaksi Kökarille. Sieltä Korppoon kautta – kun ei suoraan päässyt – Utöhön, jonne yhteysalus kulkee Nötön, Aspön ja Jurmon reittiä.

Eikä maksanut paljon – viiden euron ”rannekkeella” saisi ajella yhteyslautoilla fillarin kanssa vaikka koko kesän. (Uton yhteysalus on pyöräilijöille jopa maksuton.)

Näin tuli vierailtua muun muassa Suomen pienimmässä kunnassa, noin 120 asukkaan Sottungassa. Samoin Suomen eteläisimmällä asutulla saarella, Utössä, jonka kyläyhdistys on pelastanut elinmahdollisuuksia kun kaikki valtion työpaikat on vuosien mittaan viety saarelta.

Ehkä mieleenpainuvin oli retki Källskärille, pienelle kallioiselle ja kiviselle saarelle Kökarin eteläpuolella. Rikkaan ruotsalaissuvun jälkeläinen, vapaaherra Göran Åkerhielm päätyi ostamaan 50-60-lukujen vaihteessa suuren osan saaresta, kun hänen isänsä hääti pojan tämän homoseksuaalisuuden takia. Jossain vaiheessa hän tutustui Tove Janssoniin ja tämän kautta Tuulikki ja Reima Pietilään.

Vapaaherra rakennutti saarelle Reima Pietilän suunnitteleman ainutlaatuisen hirsihuvilan, ja Tovelle ja Tuutikille mökin kalliolle. Jostain ilmaantunut skotlantilainen ”pikkuserkku” sai saaren toisen laidan pirunpellon nurkkaan ”noidan mökin”. Huvilan ympärille tehtiin ulkosaariston oloissa hämmästyttävä vihreä puutarha alppiruusuineen ja kastelukanavineen. Maksamalla kökarilaisille kaksin- ellei kolminkertaisesti enemmän kuin muut, sai vapaaherra heidät vierittelemään kivistä rannalle venesataman, jonka esikuva oli muinaisesta Aleksandriasta. Kaiken kruunaa Källskärin eteläisillä kallioilla luonnon ihme, jääkauden muovaama eräänlainen nurinperinen hiidenkirnu, pehmeämuotoinen ”kannu”.

(Kuva Källskäriltä)

Kirjoita kommentti