– 23.7.2016

Kesäisessä Suomessa riittää paljon nähtävää. Meidän pyöräretkemme kulki tällä kertaa Mäntästä Ruovedelle ja Näsijärven laitoja Tampereelle, sieltä Kokemäenjoen vartta Poriin ja edelleen Noormarkun ja Reposaaren kautta takaisin Poriin.

Gösta ja Helvetin kolu

Aloitimme tutustumalla Serlachiuksen museoiden Göstaan ja Gustafiin. Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmat ovat pohjoismaiden merkittävimpiä. Suomen taiteen kultakauden teosten ja nykytaiteen ohella museorakennukset itsessäänkin olivat nähtävyys. Samalla selvisi Mäntän teollisuuden historiaa ja sekin, miksi Akseli Gallen-Kallela maalasi paljon näissä maisemissa: Mäntän patruuna G.A.Serlachius maksoi hänelle siitä hyvää kuukausipalkkaa, ylöspidon ja matkat.

Seuraavana päivänä pyöräilimme Ruovedelle, jossa sijaitseva Gallen-Kallelan erämaa-ateljee oli valitettavasti suljettuna. Paikalliset nähtävyydet katsottuamme ja yön yli nukuttuamme lähdimme Helvetinjärven kansallispuistoon. Siellä oli hyvin tehty patikkareitti ja maankuoren halkeamista joskus 150-200 miljoonaa vuotta sitten muodostunut rotko, ”Helvetin kolu”, joka piti tietysti kiivetä.

Ruovedeltä jatkoimme Tampereelle. Oli Murolen kanava ja vanhoja pikkuteitä, joilla pyöräily on mukavampaa vähäisemmän liikenteen takia, mutta mäet jyrkempiä kuin uusilla teillä. Loppupäivälle osuivat retkemme ainoat rankkasateet, onneksi Tampereen lähestyessä pääsimme autojen seasta pyörätielle. Tampereen nähtävyydet jäivät tällä kertaa Pyynikin näkötorniin ja Pispalan harjuun, uusi Lenin-museokin olisi ollut auki vasta myöhemmin päivällä.

Nokia ja Ossi Somma

Nokialla tuli katsastettua lapsuuden maisemia, joista jatkoimme Siuroon, taiteilijaprofessori Ossi Somman taidepihaan vanhalle Penttilän koululle. 90-vuotias Ossi esitteli ystävällisesti teoksiaan, joissa hän ottaa voimakkaasti ja usein piruilevan humoristisesti kantaa ahneutta, rahavaltaa, eriarvoisuutta ja sotaa vastaan – ihmisyyden puolesta. Oheisessa kuvassa näkyvä Vappukulkue on uusimpia teoksia, mutta jatkuvasti syntyy lisää, muun muassa kollaasikansioita ajankohtaisista lehtileikkeistä. Taidepiha on kaiken kaikkiaan vaikuttava ympäristötaideteos siitä, miten ”kulutusyhteiskunta muuttuu Danten helvetiksi”. Vierailu taidepihassa ja mukava kahvikeskustelu Ossin ja hänen vaimonsa Sinikan kanssa olikin mieleenpainuvinta retkellämme.

Kokemäenjoen vartta

Siurosta jatkoimme Kokemäenjoen vartta kohti Poria. Kauniita maisemia ja paljon kulttuurihistoriaa. Tyrvään Pyhän Olavin kirkossa yhdistyvät 500 vuoden historia ja uusi kuvataide, Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan maalaukset tuhopolton jälkeen talkoilla uudelleenrakennetuissa sisätiloissa. Vammalasta löytyi myös suomalaisen kirjan museo, Pukstaavi.

Välillä polkupyörä vaihtui pitkospuihin, kun pistäydyimme tutustumassa Puurijärven ja Isosuon kansallispuistoon. Mitenhän tällaisille vähemmän tunnetuille, mutta luonnon monimuotoisuutta ajatellen tärkeille, kansallispuistoille käy kun Metsähallitukselle asetetaan lisää tuottotavoitteita? Osa lintutorneista ja pitkospuista oli jo lahonnut.

Matka Mäntästä Poriin oli myös retki suomalaisen teollisuuden ja talouden rakennemuutosten historiaan.

Porin Puuvillassa on nyt kauppakeskus, yliopiston filiaaleja, ict-yrityksiä ja sote-palveluja. Kun jatkoimme sieltä Noormarkkuun, päädyimme Ahlström-yhtiön entiselle ruukki- ja saha-alueelle. 1910-luvulla Ahlström rakensi sinne mahtavan pääkonttorin, jonka putkitöitä isoisänikin oli tekemässä. Yhtiö on säilyttänyt alueen vanhan patriarkaalisen miljöön, mutta ei enää teollista toimintaa varten vaan koulutuskeskuksena ja museona.

Villa Mairea

Entisen ajan suuruus ja optimistinen luottamus moderniin teolliseen kehitykseen näkyy Villa Maireassa, jonka Ahlströmin suvun Maire Gullichsen ja hänen miehensä, yhtiön pääjohtajaksi Mairen isän kuoltua noussut Harry Gullichsen rakennuttivat. Alvar ja Aino Aallon suunnittelemassa Villa Maireassa yhdistyvät edustusasunto, Maire Gullichsenin taidekokoelma, lapsiperheen koti ja mäntymetsän luonto.

Aallot ja Gullichsenit tekivät yhteistyötä myös Ahlströmin tehdasalueiden suunnittelussa ja Artekissa. Ihanteellisena tavoitteena oli se, että kauniissa asunnossa myös ihmiset voivat hyvin ja että kaikille pitäisi olla mahdollisuus asua kauniissa ympäristössä. Villa Maireassa siihen oli rahaa – ja raha on ratkaissut myös sen, ettei tämä ideaali ole toteutunut laajemmin.

Reposaari ja Yyteri

Rakennemuutos näkyy myös Porin Reposaaressa, jonne pyöräilimme Ahlaisten kautta. Reposaarella aikoinaan toimineet saha, konepaja ja satama ovat kadonneet, EU:n tuella uudistettu kalasatamakin oli hiljainen. Vähän uutta eloa näytti tuoneen muutama vuosi sitten rakennettu loma-asuntojen messualue.

Loppumatkaamme Yyterin hiekkarannan kautta Poriin ja junaan siivitti myötätuuli. Sitä olisi toivonut välillä alkumatkallekin, jossa mäkiä riitti. Mutta mukavasti 515 kilometrin pyöräily sujui näinkin. Olihan kesä ja aurinkoista.