1900-luvun alku oli suuren murroksen aikaa. Teollistuminen, työväenliikkeen nousu, tsaarivallan mureneminen, suurvaltojen taistelu maailman jakamisesta… Valkoisen Suomen vastaus kärjistyviin ristiriitoihin olivat viha ja väkivalta. Suojeluskunnat ja liittoutuminen ensin Venäjän tsaarin ja sitten Saksan keisarivallan kanssa.

Vaikka punaiset kärsivät 1918 tappion, nousi työväenliike varsin nopeasti uudelleen. Monet punaisten vaatimukset toteutuivat kamppailujen tuloksena myöhemmin, mutta ovat taas uhattuna.

Myös nyt eletään suurten murrosten aikaa.

Globaalit finanssimarkkinat, digitalisaatio, hyvinvointivaltion murentaminen, ympäristökriisi ja suurvaltojen kamppailu maailman uudelleenjaosta… Porvaristo vastaa taas väkivallalla, lakko-oikeutta ja demokratiaa rajoittamalla, Natoon liittymällä ja tuomalla Suomeen USA:n tukikohtia, militarisoimalla yhteiskuntaa.

Elämme synkkiä aikoja. Israel jatkaa palestiinalaisten kansanmurhaa. Ukrainan sodan väitetään loppuvan sotimalla. Sodanvastustajia vainotaan niin Venäjällä kuin Yhdysvalloissa. Suomessakin hallitus lakkauttaa rauhanjärjestöjen rahoituksen.

Valoa synkkiin aikoihin tuovat ne, jotka eivät suostu vaikenemaan ja alistumaan.

Ammattiyhdistysliike on palannut juurilleen, hakee voimaa joukkotoiminnasta. Opiskelijat ja koululaiset järjestävät valtauksia ja lakkoja. Varsinkin nuoret ovat liikkeellä Palestiinan puolesta. ”Ei ilmastonmuutosta vaan systeemin muutos”, vaaditaan ympäristöliikkeen tunnuksissa. Vasemmisto kokoaa voimia Euroopassa ja kansainvälisesti.

Me muistamme 1918 punaisia – ja jatkamme heidän taisteluaan. Punaiset liput liehuvat taas vappumarssilla, työväenliikkeen kansainvälisenä mielenosoituspäivänä.