Puhe Pakilan työväentalon 100-vuotisjuhlassa 16.9.2017:

 

”Salamasta se kaikki alkoi.” Työväenyhdistys Salama hankki tämän rakennuksen vanhan osan sata vuotta sitten. 100 vuotta on Suomessa talolle pitkä ikä, tämä on Helsingin työväentaloista toiseksi vanhin. Talon vaiheissa kiteytyy paljon työväenliikkeen, Pakilan ja Suomen historiaa.

”Raivaajat,/ rakentajat,/ asumukset loivat yksilöille./ Ja asumusten keskeen/ kodin yhteisölle”, runoili Erkki Roiha työväentalon juhlaan sodan jälkeen.

***

Pakilaa asuttivat helsinkiläiset ammattityöläiset. Töihin mentiin kävelemällä ensin Oulunkylän asemalle ja sieltä junalla Helsinkiin. Työviikko oli kuusipäiväinen. Mutta intoa ja aikaa riitti talkoisiin, joilla tätä taloa laajennettiin. Olivat ammattiosastojen, puoluejärjestöjen, työläisnaisten ja järjestönuorten kokoukset, opintokurssit ja kirjallisuusryhmät, kisällit ja kisällittäret, työväennäyttämö, voimistelu- ja urheiluseura, VPK, vaalikampanjat, juhlat, retket ja tanssit.

Työväentalon vilkasta toimintaa ei selitä vain se, että silloin ei ollut televisioita eikä autoja. Oli valtava tiedon ja kulttuurin nälkä, tahto uudistaa oloja ja luottamus työväen joukkovoimaan. Niitä eivät nujertaneet edes vuoden 1918 työväenvallankumouksen tappio, kansalaissota ja valkoinen terrori.

Pakilaa rakentaneita osuuskuntia perustivat työläiset, joilla oli osaamista, ammattiylpeyttä ja järjestökokemusta. He eivät olleet liikkeellä vain omien etujensa puolesta. Työväenliike oli radikaali yhteiskunnallinen uudistusliike. Se oli ammatillista ja poliittista toimintaa, mutta samalla laajaa osuustoiminnallista, sivistys- ja kulttuuriliikettä. Tänne työväentalolle kokoonnuttiin vaatimaan oikeutta, mutta myös tekemään yhdessä.

Täällä ovat vaikuttaneet kirjailija Martti Larni, Työmies-lehden toimittaja ja punaisten kansanvaltuuskunnan jäsen Emil Elo, 30-luvulla jo nuorena poliittisista syistä vankilaan tuomittu Kaisa Junttila, joka toimi sodan jälkeen muun muassa SKP:n julkisen toiminnan aloittaneen kokouksen sihteerinä, ensimmäisenä pakilalaisena Helsingin kaupunginvaltuustoon valittu Sirkka Lehtonen, työväennäyttämön ohjaaja ja monien huvinäytelmien kirjoittaja Arvo Airimo, Suomen kaikkien aikojen parhaisiin nyrkkeilijöihin kuulunut Pekka Kokkonen ja monet muut.

Pakila oli punainen ja sitä ei 30-luvun oikeistolainen komento suvainnut. Vasemmistolaisia järjestöjä lakkautettiin ns. kommunistilakien nojalla ja työväentalo otettiin valtion haltuun kahteen kertaan. Työväentalosta tehtiin kirkko ja punaiset seinät maalattiin valkoisiksi. Toista kymmentä työväentalon aktiivia istui vuosia poliittisina vankeina Tammisaaren vankileirillä ja Hämeenlinnan naisvankilassa.

Sodan jälkeen, kun SKP sai lailliset toimintaoikeudet ja SKDL perustettiin, työväentalo suorastaan pursui intoa ja toimintaa. Vaaleissa joka toinen pakilalainen äänesti kommunisteja ja kansandemokraatteja. Yleislakon aikaan 1956 täällä järjestettiin joka päivä toimintaa, ruokatarjoiluja, keskusteluja, elokuvia ja iltamia.

***

60-luvulla voimistunut yhteiskunnan rakennemuutos näkyi myös Pakilassa. Ammatillinen koulutus vaihtui useimmilla yliopistoihin. Isot tontit kasvimaineen pilkottiin. Tulivat rivitalot, telkkarit ja autot. Pakila ei ollut enää punainen. Radikaali henki ei kuitenkaan työväentalolta kadonnut.

Vuokralaiseksi tuli 60-luvun lopulla summerhilliläisen vapaan kasvatuksen innoittama lastenpaikka. Toimittiin peruskoulun, kansanterveyslain, päivähoitolain, kansaneläke- ja muiden uudistusten puolesta. 80-luvulla syntyi rauhanryhmä, jonka tavoitteet ydinaseita, sotia ja rasismia vastaan ovat tänäänkin ajankohtaisia. 2000-luvulla täällä on perustettu ay-aktiivien verkosto Vastavoima, pidetty Maan ystävien väentapaaminen ja järjestetty seminaareja, joissa on haettu vaihtoehtoja ihmisten ja luonnon alistamiselle voitontavoittelun välikappaleiksi.

***

Tarpeet muuttuivat. Mutta eivät ne edelleenkään toteudu ilman yhteistä toimintaa. Se koettiin taas kerran, kun kaupungin johdossa haluttiin muutama vuosi sitten säästöjen nimissä lopettaa täällä toimiva nuorisotalo. Samalla nähtiin, että tämän talon ympärille rakentuu nykyäänkin yhteistoimintaa ja yhteisöllisyyttä, jolla voidaan puolustaa perusoikeuksia ja hyvinvointia, osallistua ja vaikuttaa.

Tätä toimintaa tarvitaan jatkossakin turvaamaan lähipalveluja, ohjaamaan kaupungin satojen miljoonien ylijäämistä lisää rahaa lähikouluihin ja muihin peruspalveluihin, puolustamaan Keskuspuiston kaltaisia viheralueita ja kehittämään lähidemokratiaa.

Yhteiskunta on muuttunut paljon sadassa vuodessa. Tähän muutokseen on myös vaikutettu työväentalolla kokoontumalla, käynnistämällä täällä palveluja sekä lähtemällä täältä lähetystöihin, mielenosoituksiin, lakkoihin ja vaalikamppailuihin.

Myös työväenluokka ja työelämä ovat muuttuneet. Mutta työntekijät eivät edelleenkään hallitse työnsä tuloksia. Eliitti rikastuu ja keinottelee muiden kustannuksella. Leikkauspolitiikka ja yksityistäminen kasvattavat taas luokkaeroja. Sotien, eriarvoisuuden ja ympäristöongelmien seuraukset näkyvät pakolaisuutena, köyhyytenä ja myrskyinä. Näitä ongelmia ei ratkota lisäämällä aseita, kaventamalla perusoikeuksia, sulkemalla rajoja tai asettamalla köyhiä toisiaan vastaan.

***

Useimmat ihmiset pitävät tänäänkin tärkeinä arvoja, joille työväentalo aikoinaan rakennettiin: jokaiselle kuuluvat ihmisoikeudet, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, kansanvalta ja solidaarisuus. Markkinaideologia hallitsee kuitenkin julkisuudessa kuvaa siitä, mitä pidetään mahdollisena, millä käsitteillä yhteiskuntaa arvioidaan ja miten voimme vaikuttaa.

Tarvitaan kriittistä keskustelua ja toimintaa, joka asettaa kyseenalaiseksi vallalla olevia totuuksia, kysyy kenen etuja ne palvelevat ja avaa näköaloja toisenlaiselle kehitykselle. Tällaiselle yhteisölle tarvitaan tänäänkin koti, jossa voimme internetin ja somen lisäksi kohdata kasvokkain ja tehdä yhdessä. Tämän päivän työväentalo on myös asukastalo ja myös verkossa toimiva yhteisö.

Hyvät ystävät, toverit, työväentalolla ihminen on aina ollut tärkein, toiminnan tarkoitus ja tekijä. Kiitos siitä kaikille talon toimijoille ja kumppaneille. Jatketaan yhdessä tällä tiellä työväentalon uudelle vuosisadalle. – Eläköön Pakilan työväentalo!