Puheenvuoro valtuuston strategiaseminaarissa

6.2.2007


Meillä on Helsingissä todellinen mahdollisuus tehdä strategisia valintoja ja vaikuttaa niillä. Monessa muussa kunnassa on kyse siitä, miten sopeudutaan taloudellisiin pakkoihin. Helsingissä talouden ylijäämäisyys on vain kasvanut. Viime vuoden tulos on 400 miljoonaa ja kaikkien ylimääräisten varausten jälkeenkin ylijäämää on 285 miljoonaa.

Valtuustolla ei ole kuitenkaan sille kuuluvaa roolia kaupunkikonsernin talouden kokonaisuuden ohjaamisessa. Ylijäämien käyttöä koskevia ratkaisuja ei ole tehty avoimen keskustelun, arvovalintojen ja strategisten tavoitteiden pohjalta.

Samalla palvelujen saatavuutta, laatua ja vaikuttavuutta koskevat tavoitteet on käytännössä sivuutettu vaatimuksella alentaa asukaskohtaisia menoja lähemmäs viiden kaupungin keskiarvoja. Asukkaiden tarpeiden sijasta ovat korostuneet taloushallinnon ja liikkeenjohdolliset lähtökohdat. Valtuusto on tullut sivuutetuksi myös monissa palveluverkkoja koskevissa ratkaisuissa.

Vaarana on, että ylipormestarin esittämä strategisen johtamisen korostaminen jättää käytännössä valtuustolle entistä vähemmän todellista päätösvaltaa.

Osaavan henkilöstön saatavuuden turvaaminen on kirjattu strategioissa keskeiseksi. Käytännössä henkilöstön määrä on kuitenkin monilla aloilla riittämätön. Esimerkiksi vanhuspalvelujen kohdalla voi kysyä, vastaako mitoitus edes lain edellyttämiä vähimmäisnormeja. Lisäksi muiden kuin johtajien palkat ovat jääneet jälkeen yleisestä ansiotason kehityksestä, monessa tapauksessa jopa kunta-alan yleisestä kehityksestä.

Helsinki on kansainvälisissä vertailuissa Euroopan kilpailukykyisimpiä kaupunkeja, mutta köyhyys lisääntyy. EU:n köyhyysrajan alapuolella elävien osuus on noussut 10 vuodessa 8,5 prosentista yli 13 prosenttiin. Helsingin häpeänä on myös naapurikuntia suurempi työttömyys. Työllisyysaste vaihtelee eri osissa kaupunkia alle 58 prosentista yli 75 prosenttiin.

Helsingiltä puuttuu myös linjaus asukkaiden osallistumisen ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämisestä. Se on näkynyt muun muassa kunta- ja palvelurakenteita koskevissa ratkaisuissa. Lounais-Sipoon pakkoliitoshanke on valitettavasti vain eräs esimerkki asukkaiden mielipiteiden sivuuttamisesta. Tähän liittyy asukkaiden perusteltu huoli siitä, onko Helsinki ahnehtimassa liian paljon uusia suuria rakennuskohteita ja asukkaita, kun nykyistenkään asukkaiden palveluihin ei ole turvattu tarpeeksi rahaa. Koko tämä nopean kasvun, suurten yksiköiden ja kilpailuttamisen strategia on monella tavalla kiistanalainen. Se ei ole tuonut myöskään luvattua asumiskustannusten alenemista. Vuokrat ja asuntojen hinnat ovat karanneet monien kannalta pilviin.

Tulevien linjausten osalta SKP:n ja asukaslistan ryhmä haluaa korostaa erityisesti seuraavia:
1) lähipalvelujen saatavuuden ja vaikuttavuuden turvaaminen ja palvelujen eriarvoistumisen lisääntymisen ehkäiseminen
2) henkilöstön vakanssien lisääminen ja työntekijöiden palkkauksen jälkeenjääneisyyden korjaaminen
3) peruspalvelujen vuosia jatkuneen alibudjetoimisen lopettaminen ohjaamalla niihin lisää rahaa kaupungin liikelaitosten ylijäämistä ja järjestämällä palvelut pääsääntöisesti kaupungin omana toimintana
4) joukkoliikenteen ja uusiutuvan energian osuuden lisääminen, jolla Helsinki voi myös kantaa vastuutaan ilmastonmuutoksen hillitsemisestä. Joukkoliikenteessä on panostettava erityisesti poikittaisen joukkoliikenteen kehittämiseen.
5) valtuuston roolin vahvistaminen pääkaupunkiseudun yhteistyön linjausten tekemisessä, muun muassa tuomalla asiat ennen pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan ja valtuustojen yhteiskokousta jo valmisteluvaiheessa valtuuston käsittelyyn. Nyt vallalla olevasta palvelujen ja päätösvallan keskittämisestä on syytä siirtyä lähipalvelujen ja lähidemokratian kehittämiseen.

 

© 2019 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »