Hyvät toverit,

Nykyistä poliittista tilannetta leimaa kuilu radikaalien muutosten tarpeiden ja niiden toteuttamiseen tarvittavien voimien hajanaisuuden ja pessimismin välillä.

Sodan ja ympäristökriisien torjumiseen tarvitaan välttämättä ja kiireellisesti kansainvälistä yhteistyötä. Mutta Suomessa kaikki eduskuntapuolueet tukevat Natoa, varustelua ja blokkipolitiikkaa, joka on pysäyttänyt kansainväliset ympäristöneuvottelut ja ajanut Euroopan suursodan, jopa ydinsodan partaalle.

Kuilu muutoksen tarpeiden ja muutosten toteuttamisen voimien välillä näkyy kärkevänä myös työmarkkinoilla. Samaan aikaan kun pörssiyhtiöt tekevät ennätysvoittoja ja asevarusteluun käytetään rahaa enemmän kuin koskaan, uhkaa naisvaltaisten kunta- ja sote-alojen palkkojen ja työolojen korjaaminen muka koko sopimusjärjestelmää ja kansantaloutta. Eivätkä työntekijät saa vaatimuksilleen tukea punavihreäksi kutsutulta hallitukselta.

Poliittiset tilanteet ja voimasuhteet ovat aina taistelun kysymys: ketkä ovat aloitteellisia, antavat asioille nimet, suuntaavat joukkoliikkeitä, kokoavat liittoja ja rakentavat vaikuttamisen asemia. Suomen politiikassa on suuri vasemmistovaje. Näin ei tarvitse olla. Esimerkiksi Ranskassa Jean-Luc Méllenchon ympärille syntynyt vasemmistoradikaalien, kommunistien, sosialistien ja vihreiden liitto, NUPES kilpailee sunnuntaina vaaleissa suurimman poliittisen ryhmän asemasta, vaikka vasemmisto oli vähän aikaa sitten vaikeuksissa.

Toverit,

Miten avaamme Suomessa poliittisen muutoksen näköaloja? Tähän olemme hakeneet vastauksia SKP:n ohjelman uudistamisessa. Meille puolueohjelma ei ole vain ihanteiden ja tavoitteiden luettelemista, kuten nyt samaan aikaan kokoontuvilla parlamenttipuolueilla. Mutta emme tyydy myöskään vain syyttämään hallitusta ja kapitalismia. Haemme yhteiskunnan ristiriidoista muutoksen tekijöitä. Tämän arvion pohjalta hahmottelemme ohjelman kolmannessa luvussa puolueen päälinjaa.

Ohjelmassa esitetty päälinja sisältää arvion ajankohtaisesta päätehtävästä: voimien kokoaminen kamppailuun uusliberalistisen politiikan suunnan muuttamiseksi. Toiseksi siinä määritellään päävastustaja: yhä kansainvälisemmin toimiva suurpääoma ja oikeisto. Kolmanneksi hahmotellaan etapit nykytilanteesta kohti lopullista päämääräämme: politiikan suunnanmuutoksen ja suurpääoman valtaa rajoittavan demokraattisen käänteen kautta tien avaaminen sosialismiin.

Suunnanmuutoksen ja demokraattisen käänteen tavoitteissa korostuvat nykyiseen ohjelmaan verrattuna mm. finanssipääoman vallan rajoittamisen, ekologisen rakennemuutoksen, maakuntatason, toisenlaisen Euroopan sekä rauhanpolitiikan tavoitteet.

Kun asetamme ohjelmassa tavoitteita, kyse ei ole siitä, että seuraavaksi perustamme niitä ajamaan oman ”punaisen” rauhanliikkeen, proletaarisen ympäristöliikkeen jne. Päälinja auttaa meitä keskittymään olennaiseen, kun osallistumme olemassa oleviin liikkeisiin. Sen pohjalta voimme organisoida valtakunnallista poliittista kamppailua ja nostaa esille työväen- ja kansalaisliikkeitä yhdistäviä ja eteenpäin suuntaavia asioita.

Monesti jo työn ja pääoman välisen tulonjaon kaltaisten peruskysymysten nostaminen avaa muutoksen näköaloja. Mutta tarvitaan myös joukkovoimaa ja joukkotoiminnan kokemuksia, erilaisten liikkeiden yhteistyötä, markkina-ajattelun kyseenalaistamista ja vastarinnan kulttuuria.

Hyvät toverit, oikeistoa ei pysäytetä oikeistolaisella hallituspolitiikalla, mutta ei myöskään katsomosta. Tarvitaan tekoja ja uusia avauksia myös yhteistyöstä, jolla nostamme ensi kevään eduskuntavaaleissa esille radikaalin vasemmistolaisen vaihtoehdon.

 

(Kuva: Toivo Koivisto)