”Mikä on tärkeää ja millaista tulevaisuutta haluamme?”

Koronakriisi on tehnyt näkyväksi monet asiat, joista hyvinvointimme riippuu, mutta joista harvemmin puhutaan. Samalla se on nostanut perustavia kysymyksiä siitä, mikä on tärkeää ja millaista tulevaisuutta haluamme.

Vapun 2020 työn sankareita ovat epidemiaa vastaan etulinjassa terveydenhuollossa ja vanhusten hoivassa työskentelevät. Nyt myös näkyy, miten tärkeää työtä tehdään kaupoissa, päiväkodeissa, kouluissa ja monilla muilla aloilla. Samalla ”me ollaan sankareita kaikki”, kun rajoitamme taudin leviämistä, autamme muita ja jaksamme luottaa parempaan tulevaisuuteen.

 

”Emme halua palata aikaan ennen koronaa”

Toivomme epidemian hiipuvan niin, että elämä vapautuu koronarajoituksista. Mutta emme halua palata aikaan ennen koronaa.

Pandemian juuret ovat siinä talouden kehityksessä, jonka seurauksena luonto on joutunut yhä ahtaammalle. Siitä juontuu myös ilmastonmuutoksen kiihtyminen. Meidän on rakennettava talouden ja luonnon välille uudenlainen suhde. Talous on sovitettava puitteisiin, jotka eivät ylitä luonnon tuotto- ja kestokykyä, vaan turvaavat sen monimuotoisuutta ja ekosysteemien toimintakykyä.

Koronavirus on hiljentänyt vielä äsken kovaääniset puheet julkisten terveyspalvelujen leikkaamisesta ja yksityistämisestä. Julmalla tavalla on käynyt selväksi, miten tärkeä on turvata riittävät resurssit terveydenhuoltoon, vanhusten hoivaan ja sosiaalityöhön. Enää ei pidä palata uusliberalististen markkinaoppien ja leikkauspolitiikan tielle. Koronakriisin paljastamat aukot hyvinvointijärjestelmissä on korjattava ja kaikille on taattava riittävä perusturva.

Yrityksille jaetaan nyt miljardeja ja keskuspankit pumppaavat markkinoille tuhansia miljardeja. Tukea tarvitaankin, etenkin monille pienille yrityksille ja itsensä työllistäjille. Pääosa Suomessa jaetuista tukirahoista on kuitenkin mennyt suuremmille yrityksille, jopa miljoonaosinkoja jakaville ja kaiken maailman konsulteille. Eikä yrityksiltä vaadita edes työpaikkojen turvaamista tilanteessa, jossa kymmeniä tuhansia, jopa satoja tuhansia työntekijöitä uhkaavat lomautukset ja irtisanomiset.

Maailman talous oli jo ennen koronaepidemiaa vaikeuksissa ja finanssimarkkinoiden kuplan varoitettiin puhkeavan. Yritysten ja pankkien vastikkeeton tukeminen ei pelasta finanssimarkkinoiden virukselta. Eikä se vastaa työllisyyden, uuden teknologian ja ilmastonmuutoksen haasteisiin.

Tarvitaan radikaalisti toisenlaisia keinoja, kuten työajan lyhentäminen, työn ja pääoman välisen tulonjaon muuttaminen palkkoja korottamalla sekä pääomaverotuksen kiristäminen. Lamaa on torjuttava myös mittavilla julkisilla investoinneilla sellaiseen uutta arvoa luovaan toimintaan, joka vauhdittaa talouden ekologista rakennemuutosta.

Kun isotkin firmat huutavat valtiota ja veronmaksajia apuun, on syytä edellyttää demokratian ulottamista talouden alalle. Eivät talouden elintärkeitä toimintoja

ole pyörittäneet pörssiherrat vaan työntekijät. Eikä digiloikkia ole otettu kabineteissa vaan työntekijöiden luovalla työllä. Talouden ja työelämän kehittämiseksi tarvitaan työpaikkademokratiaa.

Viime kädessä on kyse siitä, hallitseeko taloutta liikevoittojen ja pääomien kasaaminen? Vai onko talous ihmistä varten ja työntekijöillä valtaa siihen, mitä he tekevät ja miten heidän työnsä tulokset jaetaan?

 

”Emme halua poikkeusoloista uutta normaalia”

Koronaepidemian torjumisessa tarvitaan poikkeuksellisia toimia, mutta emme halua poikkeusoloista ”uutta normaalia”.

Epidemiaa ei saa käyttää verukkeena, jolla kavennetaan demokratiaa ja perusoikeuksia, heikennetään työehtoja tai lykätään ilmastotekoja. Jos epidemian taltuttamiseksi otetaan käyttöön uusia sovelluksia puhelimiin, pitää myös lisätä kansalaisten mahdollisuuksia valvoa tietoja, niiden käyttöä ja viranomaisia. Asiantuntijoita pitää kuulla, päätösten pitää perustua tietoon, mutta samalla on kyse poliittisista valinnoista, erilaisista luokkaeduista ja kamppailusta, jossa työ ja pääoma ovat koronankin aikaan vastakkain.

 

”Emme tarvitse hävittäjiä vaan hoitajia”

YK:n pääsihteeri António Guterres vetosi koronapandemian alkaessa: Lopettakaa sairaalloinen sotiminen ja taistelkaa maapalloamme uhkaavaa tautia vastaan. Sotiminen kuitenkin jatkuu ja asevarusteluun käytetään enemmän rahaa kuin koskaan.

Koronaakin viheliäisempi, vuosikausia ihmiskuntaa kiusannut virus on imperialismi ja sen väkivaltaisuus. Se tappaa tänäänkin Afganistanissa, Syyriassa, Palestiinassa ja monissa muissa konflikteissa.

Suomessakin hallitus valmistelee maamme historian suurinta asekauppaa. Kymmenen miljardin käyttämien hävittäjien ostamiseen keskellä koronakriisiä on mieletöntä. Etenkin kun hävittäjiä ei tarvita Suomen puolustamiseen vaan kyse on hyökkäysaseista, joilla maatamme sidotaan Yhdysvaltojen ja Naton sotapolitiikkaan.

On korkea aika rikkoa tabu, jonka mukaan HX-hanketta ei voi arvioida uudelleen ja haudata. Emme tarvitse hävittäjiä vaan hoitajia ja lisää rahaa tautien, köyhyyden, työttömyyden ja ilmastonmuutoksen torjuntaan.

 

”Haluamme radikaalia suunnan muuttamista”

Me kommunistit emme halua palata koronan jälkeen leikkauspolitiikkaan. Emme halua poikkeusoloista ”uutta normaalia”. Haluamme radikaalia suunnan muuttamista.

Koronakriisi on synnyttänyt paljon uutta yhteistyötä ja huolenpitoa muista, asettanut asioita uuteen tärkeysjärjestykseen ja saanut pohtimaan sitä, mille perustalle rakennamme tulevaisuutta.

Hyvä elämä ja ihmiskunnan tulevaisuus ei kerta kaikkiaan voi perustua kapitalistiselle voitontavoittelulle, jossa kaikki on kaupan, jossa raha ratkaisee ja jossa ahneus ja vahvemman oikeus polkevat alleen ihmisoikeudet. On välttämätöntä etsiä vaihtoehtoja ja perusteiltaan toisenlaista kehitystä.

Työväen vapun ihanteet vapaudesta, tasa-arvosta, kansanvallasta ja kansainvälisestä solidaarisuudesta tarjoavat positiivisen näköalan koronan jälkeiseen maailmaan. Tällä näköalalla on nimi – se on sosialismi.

*****

Videotallenne vappupuheesta on  julkaistu Pakilan työväentalon facebook-sivulla ja SKP:n Helsingin piirin verkkosivuilla. Sen voi katsoa tästä linkistä