Protesti – muutos mihin?

Vaalitulos on protesti ja muutoksen vaatimus. Yhtä rajua muutosta eduskunta ei ole kokenut sitten sodanjälkeisten vaalien 1945.

Mutta millainen muutos voi syntyä, kun hallitusta aletaan koota kokoomuksen, SDP:n ja vaalien suurvoittajan Perussuomalaisten voimin? Mikä muu näitä puolueita yhdistää kuin halu hallitusvaltaan? Kokoomuksen johdolla politiikan suuntaa ei ainakaan muuteta.

Tulos on vasemmistolle kaikkien aikojen heikoin, vain 56 paikkaa ja 27,7 %.

Erityisesti meille kommunisteille tässä on vakavan itsetutkiskelun paikka. SKP oli ainoa eduskunnan ulkopuolisista puolueista, joka kävi valtakunnallisesti kattavan vaalikampanjan ja teimme monia uusia avauksia. Mutta miksi SKP ei tavoittanut protestia vaan kärsimme vaalitappion? Miksi moni SKP:n mahdollisista kannattajista äänesti Perussuomalaisia  ja osa ”varmuuden vuoksi” eduskunnan vasemmistopuolueita, vaikka oli niiden politiikkaan tyytymätön?

Vaalivalvojaisista välittyneiden viestien perusteella SDP näyttää suorastaan onnellisesti palaavan hallitusyhteistyöhön kokoomuksen kanssa. Lipposen hallitusten kauden opetukset unohtuivat saman tien, kun hallitusovet näyttivät aukeavan.

Hallitusneuvottelut ja ratkaisut muun muassa budjettiraameista, EU:n vakauspaketista ja vaalilain muutoksesta näyttävät, millaisen ”jytkyn” Perussuomalaiset tuovat. Soini veti jo ensikommenteissaan takaisin tiukempia lausuntojaan. Oma lukunsa on Perussuomalaisten sisällä toimiva Halla-ahon ja Suomen Sisun ryhmä, jossa on ainakin seitsemän kansanedustajaa.

Yksi näiden vaalien voittaja on valtamedia. Se sai, mitä tilasi. Perussuomalaiset on ollut valtamedian lellikki. Koskaan ennen media ei ole keskittynyt näin yksipuolisesti vain neljään suurimpaan puolueeseen ja syrjinyt näin jyrkästi eduskunnan ulkopuolisia puolueita. Julkisuuden yksipuolisuutta lisäsi se, että isojen puolueiden yksittäisilläkin ehdokkailla oli mainontaan enemmän rahaa kuin esimerkiksi SKP:n koko vaalibudjetissa.

Vaalit ovat ohi, mutta toiminta SKP:n vaaleissa esittämien tavoitteiden puolesta on entistäkin tärkeämpää. Leikkauslistoille, eriarvoisuudelle, euroeliitille ja rahavallalle tarvitaan vastavoima ja vaihtoehto. Toivottavasti eri tahoilla on nyt valmiutta koota kommunistien voimat sekä kehittää radikaalia vasemmistolaista ja punavihreää yhteistyötä.

Työ näiden vaalien tulosten muuttamiseksi alkaa nyt. Omalta osaltani tänä iltana Maunulassa kaavoitusta koskevassa asukastilaisuudessa.

Kirjoita kommentti