Posti nostaa pienten lehtien maksuja jopa yli 30 %

2.2.2020

 

Postin johto on saanut kyseenalaista mainetta törkeillä esityksillä työntekijöiden palkkojen leikkaamisesta samaan aikaan kun se on heikentänyt postipalveluja ja nauttinut itse ökypalkkoja. Yhtä tyly se on myös asiakkaana olevien lehtien suhteen.

Lokakuun lopulla Posti ilmoitti valtakunnallisessa päiväjakelussa oleville lehdille siirtymisestä konelajitteluun. Yhteensä kymmenien miljoonien eurojen hintaisten konehankintojen piti helpottaa lajittelua. Useiden testaamisten jälkeen oli selvää, että laitteet eivät sovellu sanomalehtipaperille ja muille ohuille papereille painettujen lehtien käsittelyyn.

Eikö Postin johdossa kukaan ymmärtänyt, millaisia laitteita hankittiin, vai oliko alun perinkin tarkoitus käyttää konelajittelua verukkeena lehtien postimaksujen rajuihin korotuksiin? Jos johtajat olisivat keskustelleet ennalta työntekijöiden, lehtien ja painotalojen kanssa, laitteiden soveltumattomuus sanomalehtien käsittelyyn olisi selvinnyt jo ennalta.

Kukaan Postissa ei vastaa

Marraskuun lopussa Posti ilmoitti nyt jo tammikuun alussa voimaan tulleista hintojen muutoksista. Silloinkaan ei kerrottu, että konelajittelu ei sovellu sanomalehtipaperille painetuille lehdille. Korotukset esiteltiin noin 5 % suuruisiksi ja käsilajittelusta tuleva lisämaksu vain erikoistapauksena.

Kun Tiedonantajan ja eräiden muiden lehtien edustajat kysyivät Postilta täsmennystä tietoihin konelajittelusta ja hinnoista, ei kysymyksiin ole saatu vastauksia vieläkään – tammikuun puoliväliin mennessä. Lehtien piti ilmoittaa siis Postille tämän vuoden jakelut tietämättä, mitä ne maksavat.

Seurasin läheltä tätä menoa ja kuulin samaa muiltakin lehdiltä. Kun Postilta ei saanut vastauksia, käännyin mm. uuden omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraisen ja liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakan puoleen.

Vasta sen jälkeen kun toimittaja Jarno Liski teki asiasta perusteellisen jutun Journalisti-lehdelle joulukuun lopussa, sain vastauksen – tosin vain virkamieheltä. Muidenkaan puolueiden ministerit eivät ole vastanneet.

 

Omistajaohjauksen virheelliset selitykset

Valtioneuvoston kanslian finanssineuvos Maija Strandberg perusteli käsilajittelun hintojen korotuksia ”kilpailijoita suuremmilla työvoimakustannuksilla sekä yksikkötyökustannusten nousulla postimäärän vähentyessä”. Todellisuudessa Postilla ei ole sanomalehtien valtakunnallisessa osoitteellisessa päiväjakelussa kilpailijaa eikä lehtien lajittelijoiden palkkataso ole noussut. Lehtien määräkin on vähentynyt vain muutaman prosentin.

Kun näiden lehtien lajittelu tapahtuu samalla tavalla käsin kuin nykyisin, ovat 20 – 30 % maksujen korotukset perusteettomia. Kyse ei ole finanssineuvoksen mainitsemasta normaalista liiketoiminnasta vaan määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä, jonka laki kieltää. Tästä kertoo sekin, että lajittelun kustannustehokkuus on konelajittelun myötä parantunut eli kokonaisuutena kustannukset eivät ainakaan nouse merkittävästi.

Finanssineuvoksen mukaan konelajittelu onnistuu, jos lehdet vaihtavat riittävän paksuun kansipaperiin. Tällainen muutos tulisi kuitenkin lehdille vielä kalliimmaksi. Vahva kansipaperi nostaisi painokuluja roimasti ja silti postimaksut nousisivat nykyisestä.

 

Lehdistön monipuolisuuden turvaaminen

Postin mukaan kyse on noin 90 lehdestä. Pienten sanomalehtien lisäksi kyse on monista kulttuuri-, mielipide- ja järjestölehdistä. Korotukset iskevät kovimmin lehtiin, joilla on valtakunnallinen tilaajakunta, mutta suhteellisen pieni levikki ja jotka ilmestyvät harvemmin kuin joka toinen viikko. Useammin ilmestyville lehdille ei tule käsilajittelusta lisämaksua, vain perusmaksujen korotus.

Antti Rinteen ja nykyisen Sanna Marinin hallituksen ohjelmassa pidetään tärkeänä ”sanomalehtien jakelun turvaamista koko maassa moniäänisen tiedonvälityksen varmistamiseksi”. On selvää, että erityisesti pieniin lehtiin kohdistettu hintojen korotus on ristiriidassa tämän tavoitteen kanssa. Sitä korostaa vielä Journalistin haastattelussa esille tullut tieto, että Posti kohtuullistaa korotuksia vain kaikkein suurimpien lehtien osalta.

Postin omistajaohjauksesta vastaavien virkamiesten asenteita kuvaa se, että finanssineuvos Strandberg ei arvioi vastauksessaan lainkaan Postin toimintaa hallitusohjelman tavoitteiden kannalta.

Kun omistajaohjausyksikön linja nojaa puutteellisiin ja virheellisiin (ilmeisesti Postin johdolta saatuihin) tietoihin, on omistajaohjausministerin ja hallituksen syytä pysäyttää hinnankorotukset. Vai koskeeko hallitusohjelman linjaus vain suuria sanomalehtiä ja lähellä hallitusta olevia lehtiä?

Pitäisi olla selvää, että valtionyhtiö ei saa käyttää väärin määräävää markkina-asemaa eikä syrjiä osaa asiakkaistaan. Kohtuuttomia korotuksia ei saa toteuttaa ja uudet hinnat tulee sopia neuvotellen asiakaslehtien kanssa.

Omistajaohjausministeri on asettanut valtiosihteerityöryhmän selvittämään vaihtoehtoja postin ja sanomalehtien jakelun turvaamiseksi hallitusohjelman tarkoittamalla tavalla. Kun hallitus tekee johtopäätöksiä selvityksestä, on syytä laajentaa postin yleispalveluvelvoitetta ja osoittaa valtion tukea lehtien kattavaan jakeluun. Mallia voi ottaa vaikkapa muista pohjoismaista, joissa lehdistön monipuolisuutta ja valtakunnallista jakelua tuetaan sadoilla miljoonilla euroilla vuosittain.

(Artikkeli Tiedonantaja-lehdessä 1 / 2020)

 

 

© 2020 Yrjö Hakanen
webDesign: Mekanismi »