Työntekijät jätettiin Helsingissä vaille tulospalkkiota, vaikka kaupunki teki 500 miljonaa ylijäämän. Perusteluna on se, että menot eivät ole supistuneet. Sen lisäksi, että vaatimus menojen vähentymisestä on koronavuonna mahdoton, kuvaa tapaus tulospalkkiojärjestelmässä määriteltyjen kriteerien vinoutta.

Johtajilla on kuitenkin toisenlaiset kriteerit. Pormestari Jan Vapaavuori (kok) esittää kaupunginhallitukselle pormestareiden palkkojen korottamista seuraavan valtuustokauden alkaessa. Seuraajalleen hän esittää yli 1 300 euron palkankorotusta ja apulaispormestareille noin 550 euron korotusta.

Nykyinen pormestari on joutunut sinnittelemään ”vain” 16 350 eurolla/ kuukausi (plus palkkiot erilaisista hallituspaikoista yhtiöissä ym). Pitäähän uudelle pormestarille esittää tonni lisää, etenkin kun kaveri Espoossa tienaa nyt enemmän kuin Helsingin pormestari.

Toki Helsinki on iso kaupunki, mutta poliittisena päättäjänä pormestari ei johda eikä vastaa kaupungin johtamisesta yksin. Kohtuuttoman suuret palkat ovat tärkeän epäoikeudenmukaisia kaupungin työntekijöitä ja asukkaita kohtaan. Samalla huippupalkoilla pyritään selvästi vahvistamaan pormestarivaltaa ja johtajavaltaisuutta demokraattisen päätöksenteon kustannuksella.