Politiikkaa huvipuistossa

Kävimme eilen Mustikkamaalla Ylioppilasteatterin Huvipuistossa. Siellä oli mahdollisuus surffailla useiden esitysten välillä. Keskityimme kuitenkin Poliittisen teatterin tuubiin, jossa esitettiin Antonio Negrin näytelmä Parvi.

Se agitoi voimalla nousemaan barrikadeille, suorastaan vaatii toimintaan kaikenlaista riistoa, sortoa, alistamista vastaan. Telttaan ja livevideoinnilla sen ulkopuolella tehty esitys tuo Negrin manifestinomaisen, osin vaikeaselkoisen tekstin lähelle, lihaksi ja toiminnaksi. Nuoret näyttelijät olivat hämmästyttävän hyviä.

Negrin tekstissä yksilöiden moninaisuudesta muodostuu joukkoja, parvia, joiden toiminnassa suuttumus ja viha muuttuvat uutta synnyttäväksi luovaksi vapaudeksi. Paradoksaalisesti samalla kun Negri kehottaa hylkäämän ideologian (koska se ei ole toimivien yksilöiden kokemusta vaan tekee sokeaksi) ja puolueen (koska moninaisuus on itseorganisoituvaa), hän itse kirjoittaa ideologiaa uudelle liikehdinnälle ja pyrkii ohjaamaan sitä.

Kritiikki on terävää, mutta kohdistuu kovin vulgaariin, pikemminkin lahkolaiseen kuin kommunistiseen käsitykseen teoriasta (joka on meille kommunisteille jatkuvaa yhteiskunnallisen analyysin ja taistelukokemusten yhteenvetoa) ja puolueesta (joka ei korvaa ihmisten omaa toimintaa oman valtansa hyväksi, monenlaisia liittoja ja jossa kollektiivisuus ei synny johtajien komennosta vaan jäsenten tietoisesta toiminnasta). 

Kun ajatellaan 2000-luvun yhteiskunnallisten liikkeiden kokemuksia, on yllättävää, miten vähän Negri sanoo siitä, miten yksilöiden moninaisuudesta muodostuu hänen kuvaamansa vallankumouksellinen verkosto ja miten ”valta hylätään”. Esimerkiksi kurjistamispolitiikan vastaisten eurooppalaisten joukkoliikkeiden kokemukset jäävät vain YT:n esityksen loppuun liittämään tunnukseen ”Fuck Austerity”.

Kuten tästä blogistakin näkyy, YT onnistui tuomaan politiikan Huvipuistoon. Ja herättelyä toimintaan tarvitaan, ei vähiten täällä sixpack-hallituksen taantuvassa Suomessa. 

Kirjoita kommentti