Poliittista teatteria

Olin eilen illalla katsomassa Ylioppilasteatterin uutta näytelmää ”Valtuusto”.
Se, jos mikä, on poliittista teatteria.

Käsikirjoitus on suoraan Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksen
pöytäkirjasta. Ja on turha syyttää peiliä, kun kokous näyttää poliittiselta
teatterilta.

Katsomiskokemus oli silti vähän hämmentävä – olinhan itsekin
mukana valtuustossa tekemässä tätä ”käsikirjoitusta”.

Suurimmat draaman ainekset löytyvät todellakin suoraan
valtuuston pöytäkirjasta. Ensimmäisen puoliajan komedia arkkitehtuuripoliittisesta
keskustelusta on poliittista satiiria, johon pätevät Haavikon sanat: ”Ne
tekevät sen itse”. Samalla paljastuu vaaleilla valitun valtuuston ja kaupungin virkamiesjohdon nurinkurinen suhde.

Toinen puoliaika onkin sitten tragedia, jossa lasten ja
nuorten mielenterveyspalvelujen resurssien alimitoittaminen päätetään yli
kuusituntisen kokouksen lopulla, puolen yön jälkeen.

Ylioppilasteatterin oivallus
on viedä valtuutetut puheineen välillä ulos, kohtaamaan helsinkiläisiä arjen
todellisuudessa ja tuoda se videokuvana takaisin näyttämölle.

Onnittelut YT:lle, joka tekee sen, minkä lupaa: näyttää
dokumenttidraaman keinoin, kuinka pienistä asioista tulee suuria ja suurista
pieniä.

http://www.ylioppilasteatteri.fi/
 

(Kuvassa ”Yrjö Hakasen” eli Lukas Priklipilin kanssa /kuva: Saara Ryymin)